Suomen talouspolitiikka kusee itseään nilkkaan

Hallituksen tuore säästöohjelma on hyvin kummallinen. Ymmärrän, että ministerimme yrittävät kovasti pienentää valtionvelkaa, mutta ihmisten rahojen vieminen – antamatta mitään tilalle – johtaa turmioon. Se, että verotus kohoaa yhdessä tuotteiden hintojen kanssa, aiheuttaa vain suurempaa köyhyyttä ja enemmän väkeä valtion luukulle. Perustoimeentuleva – ei järin rikas, mutta pärjäävä, sanoisinko 1500e – 1900e/kk – työläinen on unohdettu.

Poliittinen hautatanssi

Uutinen Norjan verilöylystä oli suuri järkytys. En ensin uskonut lukemaani todeksi – niin absurdilta ja epätodelliselta koko asia kuulosti. Tapahtumasta on hiukan yli viikko ja poliittinen peli Suomessa on alkanut. On aloitettu keskustelu aselain uudistamisesta – eli tiukentamisesta – sekä puheet muiden maahanmuutokriitikoiden ja ns. vihapuheiden vastuusta mahdolliseen seuraavaan iskuun (?) sekä internetin anonymiteetin ja kielenkäytön sensuurista.

Arvoton ihmisruumis

Helsingin Sanomat uutisoi tänään raiskauksen uhrien vaikenevan liian lievien tuomioiden takia. Häpeä sekä raskas oikeusprosessi on monelle liikaa, eikä sitä koeta ”vaivan arvoisena” (HS 13.07.11), sillä usko oikeusjärjestykseen on mennyt. Poliisin arvion mukaan yhdeksän kymmenestä raiskauksesta jää ilmoittamatta. Uusi oikeusministerimme Anna-Maja Henriksson (r.) puhuukin – vielä hiukan rivien välistä luettuna – tuomioiden kiristämisestä (US 09.07.11), sillä monet raiskaukset tuomitaan lievimmän rangaistuksen mukaan. Ongelma on vakava ja syytä muutokseen todella on.

Pride-humun puskastahuutelijat

Maanantaina alkoi taas Helsingissä tasa-arvoisia oikeuksia homoseksuaaleille ja muille seksuaalivähemmistölle puolustavien sateenkaariväen sekä -myönteisten Pride-juhlaviikko. Viikko huipentuu lauantaina 2.7. järjestettävään suureen kulkueeseen läpi Helsingin. Tämän vuoden teemana on Rakkaus. Marssijoiden oletetaan ylittävän määrällisesti reilusti viime vuoden.

Mikä luo hyvinvoinnin?

Taloussanomissa oli tänään 15.6. mielenkiintoinen uutinen nuorista ja hyvinvointivaltiosta ”Nuoret kuvittelevat, että hyvinvointivaltio pitää heistä huolta”. Jo otsikko on hiukan paradoksaalinen – ja selkeän kyyninen – mutta nykymalli on ajautunut ylikuormitustilaan. Mihin se ”entisenlainen hyvinvointi” sitten katosi? En vielä jokunen vuosi sitten olisi lähtenyt kyseenalaistamaan hyvinvointiyhteiskuntaa – poliittiselle ”noobielle” jo kyseinen nimityskin tarkoittaa vain hyvää! Mutta onko se paras malli? Tuottaako hyvinvointiyhteiskunta sittenkään sitä hyvinvointia?

Vaali-analysointia

Olen ihmeissäni persujen noinkin suuresta menestyksestä, vaikka media sitä kokoajan ennakoikin. Oletin sen olevan jonkin sortin gallupharha – tosin ei voi sanoa etteikö olisi kenties ollutkin – sillä media nosti Perussuomalaiset aivan uudelle tasolle. Siitä olen iloinen, että Keskusta tippui noinkin paljon. Keskustan tulos on historiallisesti huono. Jopa sodan aikana kannatus ei ollut noin vähäistä. Vihreät tippuivat myös, sitä en juhli, mutta olihan viime hallituskausi aikamoista sekoilua heidän kannaltaan.

Uuden sukupolven vaalit

Ennakkoäänestys ylitti reilusti viime vaalien 2007 prosentit. Itse sunnuntain äänestyspäivälle odotetaan suurta ryntäystä. On hienoa todeta, että vihdoinkin kansalla on mennyt reilusti hermot nykymenoon – taistelutahto on päällä! Alianssi Ry järjesti nimikkeellä ”varjovaalit” kulkevan epävirallisen äänestysprosessin kouluissa ympäri maata. Melkein 30 000 alaikäistä antoi äänensä, joka mukavan radikaalisti kuvasi erilaista poliittista ympäristöä.

Politiikan lyhyt oppimäärä

Olen muutaman viikon lukenut ahkerasti kirjaa nimeltä Politiikan perusteet (Heikki Paloheimo, Matti Wiberg) ja ajattelin napsia kirjasta muutamia kohtia, jotka on hyvä tiedostaa politiikkaa tarkastellessa. En sinänsä kyynistynyt demokratiaa kohtaan, mutta nykypolitiikkaa kohtaan sitäkin enemmän. Monelle lähemmäs 400 sivua pelkkää politiikan teoriaa voi olla liikaa – vaikka kaikin puolin suosittelen lukemista, jos haluaa nähdä asiat relevantisti – joten julkistan muutamat mainittavan arvoiset asiat tiivistettynä.

Puoluekuria ja epädemokratiaa

Pienpuolueet saivat viimein oman vaalitenttinsä – mikä on hyvä – mutta olemme vasta alussa mikäli demokraattiseksi oikeusvaltioksi itseämme kutsumme. Suomessa on ensimmäistä kertaa vaalitarkkailjioita, joka kertonee jo paljon. Edelleen kaipaisin tilaisuuksia, jossa olisivat eduskunnan ulkopuoliset puolueet yhdessä eduskuntapuolueiden kanssa. Iltalehti uutisoi tilaisuuden jälkeen pienpuolueiden olevan vain yhden asian kuppikuntia (IL 25.03.). Anteeksi mitä? Jutussa todettiinkin puolueiden asialistojen jääneen syrjään, kun toimittajat tenttasivat valtajulkisuuden aiheita muutamien viikojen ajalta ydinvoimasta tukipaketteihin. Miksi.. Read More

Tahdoton valmiusoikeus

Näin vaalien alla on hyvä ottaa esille valmiustila-lakialoite. Meillähän on suurille kriisitilanteille oma poikkeuslakinsa, mihin nykyinen eduskunta on halunnut tehdä muutoksia. Koska perustusvaliokunta ei hyväksynyt muutoksia tavallisena lakina, tulee lakimuutos tehdä perustuslakiin. Perustuslakimuutos tulee käydä ns. pidemmän kaavan kautta. Eduskunta äänestää lakialoitteesta ja läpi mennessään aloite jää odottamaan seuraavaa vaalikautta ja uutta eduskuntaa. Seuraavan eduskunnan tulee hyväksyä laki kahden kolmannesosan enemmistöllä. Valmiuslain muutokset tulevat äänestettäviksi siis seuraavalla eduskunnalla. Presidentillä on.. Read More