Syntikunnan vappupuhe – Viva la Revolution

Arvoisa työväki,

Työväenjuhlaa juhlitaan koko maassa tänään vaihtelevissa merkeissä. Työttömyys on nousussa edelleen, joskaan se ei vielä ole lähelläkään edellisen laman tilaa. Historiallisesti vappu on kenties nähty Suomessa sosialistisen vallankumouksen juhlana, mutta kauemmas historiaan mennessä jo 1800-luvun lopulla juhlittiin vappua kansainvälisena työväen juhlana tai kansainvälisenä työväen mielenosoituspäivänä. Yhdysvalloissa 1800-luvun lopussa ihmisiä tuomittiin syytteisiin anarkismista tai valtion vastaisuudesta vapun päivän mielenosoituksista. Nykyään Suomessa työläiset vastaan porvarit -taistelu on muuttunut työväen, laidasta laitaan, taisteluksi valtiota ja sen kätyreitä vastaan.

Siinä missä vapaaehtoisesti yhdessä luodun hyvinvointivaltion voidaan ajatella olevan hyvä apuväline nostamaan yhtenäisiä kansakuntia kurjuudesta ja köyhyydestä, ei se kuitenkaan toimi ilman aktivisia kansalaisia. Se, että verotuloilla hoidetaan kaikille perustoimeentulo, edellyttää ennen kaikkea verotettavan väestön löytymistä. Tässä kohtaa on iskenyt mukaan valtion ahneus. Veroja ei makseta, jos ne ovat liian korkeat – niitä kierretään. Tuotteita ei osteta, jos ne ovat liian kalliita. Ei ole mitään solidaarisuuden laiminlyömistä, jos kieltäytyy maksamasta eduskunnan turhia hankkeita tai Kataisen päiväkahveja. Tässä kohtaa pitää avata silmät 2010-luvulle ja reagoida. Tässä kohtaa on aika valheiden, kusetuksen ja korruption paljastua. Tässä kohtaa meillä on tietoyhteiskunnan suurin ase käytössämme, jota valtiovalta ei meiltä voi riistää. Tässä kohtaa me sanomme vastaan kansakuntana.

Me, työväki, osaamme pitää huolta toisistamme ja omasta valtiostamme ja haluamme kaiken toimivan hyvin. Suomalaiset ovat kansana hyvin tasa-arvoista, suvaitsevaa sekä sisukasta, joten nykyinen malli alkaa hyvinvoinnin tuottamisen sijaan tuntua holhouksien ja kieltojen tuottamiselta. Me emme ole muukalaisvihamielisiä. Samaan aikaan kuin puhumme yt-neuvotteluista ja työttömyyden kasvusta, joku tuo keskusteluun työvoimapulan. Missä menee vikaan, kun työttömyys kasvaa ja yrityksiä menee konkurssiin työvoimapulan takia?

Verot, ne fucking verot. Nykyistä hallitusta voi rauhassa sanoa huonoimmaksi aikoihin. Valtion viedessä veroina noin puolet tuloistamme ja sääntelemällä jokaisen euron mikä lompakostamme lähtee, jaksamme silti luoda uutta kehitystä. Meillä on virtuaalirahaa oman tuhoon tuomitun valuuttamme ohella, meillä Viro ja sen halpa alkoholi, meillä on muut päihteet joita kielloista huolimatta ei saada aisoihin ja meillä on yhteinäisyys; lastensairaala, aikapankit, ruokapiirit tai pimeä työ.

”Hyvinvointivaltiosta” on tullut liian painava, sen kulta-aika kesti suunnilleen noin 30 vuotta – ehkä sen tulisikin toimia vain sivistäjänä, vapauden turvaajana ja tasa-arvoistajana, joka liian pitkällä aikavälillä alkaa tuhoamaan itse itseään. Se, että on positiivista ettei meillä ole katastrofaalista köyhyyttä tai nälänhätää, ei tarkoita etteikö valtiomalli painaisi niskassamme vuorenraskaana. Viisas tajuaa muuttaa näkemyksiään kun uutta tietoa tulee, hölmö kokeilee samaa tapaa yhä uudestaan ja uudestaan toivoen erilaista lopputulosta. Meillä on perusturvapalveluita turvaamaan toimeentuloa ja meidän veromme siihen riittävät leikkauksien jälkeenkin. Me emme tarvitse yleissitovia työehtosopimuksia, yritystukia, puolutukia, korkeita veroja tai laajaa auktoriteettivaltaa. Me tarvitsemme vapauden.

Vapaus sisältää klassisen liberalismin hengessä ajatuksen, että olemme vapaita tekemään mitä ikinä keksimmekin, kunhan emme riko muiden samanlaista oikeutta. Klassisen liberalismin ideaalissa säteilee myös non-agression ja vahingon periaate. Meitä saa rajoittaa, jos haluamme tehdä muille pahaa. Me emme tarvitse ohjeita siihen, onko oikein käydä maanantaina baarissa tai siihen, mitä kasveja syömme tai emme. Nykyistä tilannetta tarkastellessa voimme huomata olevamme sivistyneitä ja älykkäitä yksilöitä, joten osaamme ottaa paremman kontrollin elämästämme. Se vaatii valtion kontrollin löyhentämistä. Me emme ole pieniä lapsia.

Järjestyslaissa kielletään alkoholin juominen julkisella paikalla puistoja lukuunottamatta. Me kuitenkin juomme kaljaa kaduilla tai bussipysäkeillä juuri silloin kun itse valitsemme. Suomen nuorekkain virkamies, nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss, uskoo kannabiksen laillisistuvan joskus. Lista on pitkä. Laki on vain sanoja kirjassa ja massiivisen kollektiivin edessä kuka tahansa poliitikko murtuu. Kansalaisaloitelaki keräsi hiukan toivoa, mutta sitä ammutaan jo alas. Ihan sama, me kyllä keksimme uuden keinon! Me emme aio noudattaa niitä lakeja, joita ei voi meille mitenkään moraalilla perustella. Me mielummin kierrämme verot, kuin rahoitamme Suomen epämieluisaa politiikkaa!

Minä kaipaan liberaalimpaa yhteiskuntaa. Minä kaipaan laajempia yksilön- ja sopimuksenvapauksia. Minä en luota poliitikkoihin säätelemään omia rahojani. Minä haluan valtion, joka turvaa sopimukseni ja vapauteni; en valtiota, joka sanelee kaiken mitä saan tai en saa tehdä. Minä en halua poistaa jokaisen perusturvaa, vaan todella uskon asioiden toimivan ilman tätä ministeriteatterin suurta ylivaltaa. Tänään me yhdessä juhlimme tasaveroisena työväkenä yhdessä paremman tulevaisuuden puolesta!

Hallituksen hävytön talouspolitiikka

Suomi on laman kynnyksellä, ellei jo lamassa. Talouspolitiikka Suomessa vaatii niin monia muutoksia ja varsinkin leikkauksia veronkorotuksien sijaan. Taloussanomien valitsema asiantuntijaraati antoi hallitukselle arvosanaksi 7-. Yksi arvostelijoista kertoi syyksi arvosanaansa 7, ettei Kataisen hallituksen politiikka ole Euroopan huonointa.

Hallitus sai kehysriihensä päätökseen tänään. Yritysten kokonaisverotusta lasketaan, mutta vaihtoehtoisesti tupakka-, alkoholi ja makeisverot nousevat. Yritysverojen  laskeminen on mielestäni hyvä suunta, mutta en kannata verojen nostoa, varsinkaan kun arvonlisävero nousi juuri. Uutisissa kuitenkin pyörii tälläkin hetkellä aiheita, joiden korjaaminen veisi Suomen taloutta parempaan suuntaan – kansalaisten kannalta ainakin. Nekin tulisi käsitellä.

Mahdollisuus henkilökohtaiseen konkurssiin

Tämä on tärkeä. Helsingin yliopiston professori Vesa Kanniainen ja tutkijatohtori Tuomas Malinen esittivät julkisen kannanottonsa Suomen yrittäjien puolesta. Esimerkiksi Thomas Edison sekä Henry Ford tekivät monia konkursseja ennen läpimenoa markkinoilla. Steve Jobskaan ei menestynyt aluksi, vaan tyrmättiin useassa yrityksessä. Suomessa asuessaan ainakin kaksi ensimmäistä olisivat jääneet velkavankeuteen jo ensimmäisessä töppäyksessä. Yrittäjiä Suomi tarvitsisi, mutta harva enää uskaltaa. Byrokratiaa on liikaa ja lakkautettukin y-tunnus voi haitata vielä vuosienkin päästä, jos sattuu esimerkiksi työttömyystukea tarvitsemaan. Suomi ei saavuta mitään sillä, ettei yrittäjälle anneta mahdollisuutta epäonnistua. Vailla henkilökohtaista konkurssia valtio menettää enemmänkin kuin puhdasta rahaa, olettaen ettei yrittäjä pysty kuittaamaan velkaansa koko elämänsä aikana. Valtio menettää yrittäjän seuraavista työpaikoista tulevat hyödyt sekä verotulot monilla muilla osa-aluiella, saa itsellensä tukieläjän, menettää talouskasvua toteuttamattomissa innovaatioissa sekä ajaa ihmisiä yrittämään muualle.

Yrittäjyyteen enemmän helpotuksia verobyrokratiassa

Yhteisöveroa lasketaan 20 %:iin 24 %:sta. Vero on silti liian korkea, koska yritykset eivät maksa veroa, vaan yritykseen liittyvät ihmiset. Jokainen yrittäjä maksaa palkastaan ansiotuloveroa tai vaihtoehtoisesti pääomatuloveroa ja yrittäjän palkkaamat ihmiset maksavat omasta palkastaan myös ansiotuloveroa valtiolle. Yrittäjä maksaa työntekijöistään myös lakisääteiset eläkemaksut sekä -vakuutukset. Yhteisövero näkyy ennen kaikkea yrityksen tuotteiden hinnoissa, koska myyntihinta määräytyy loppujen lopuksi kulujen korvaamisesta sekä voiton tekemisestä. Yritysten verotus on liian monimutkainen ja kokonaisasteeltaan sekava, mielummin yksinkertaistetaan verotusta. Yhteisövero jaetaan valtiolle, kunnille sekä kirkolle – myös niiltä yrityksiltä, joiden omistajatahot eivät kuulu kirkkoon.

Hautalan tapaus todisti, ettei aina ole tietoa tai halua ottaa selville kaikkia maksettavia veroja, joten on helpompi tehdä kaikki pimeänä. Taloussanomat esitteli jutussaan erilaisia harmaan talouden tapoja, jossa tavalliset ihmiset kertoivat syitään maksaa pimeänä. Moni pimeä maksu tulee jonkun tuen menettämisen tai tahattoman väärintekemisen pelosta, joten yksinkertaistaminen toimii paremmin kuin kehitystyöryhmät.

Ei nosteta veroja 

Verojen nosto ei ole säästöä, vaan entistä laajempaa rahansiirtoa. Valtion jatkuvasti kasvavan velan ja EU-toimien myötä monen suomalaisen usko hallituksen kykyyn hoitaa taloutta on laskenut. Myös jatkuvat kohut rahojen väärinkäytöstä syövät uskottavuutta. Siksi onkin jo moraalisesti väärin, että hallitus vaatii valtion kassaan lisää rahaa kansalaisten taskuista. Väärin toimissa on myös ostovoiman heikentäminen, koska se tie ei johda hyvään. Tänäisen kehitysriihen seurauksena päätettiin siis nostaa alkoholi-, tupakka- sekä makeisveroja. Näiden tuotteiden veronkorotukset eivät ole sieltä pahimmasta päästä, mutta kun lasketaan mukaan alv:in nosto 23%:ista 24 %:iin, alkaa veronkorotukset jo vähitellen kyllästyttää. Alv:in nostaminen itsessään nosti lähes kaikkien tuotteiden hintoja kaupoissa.

Solidaarisuusvero ja Yle-vero ovat tulleet Kataisen hallituskaudella, samoin tänä vuonna alkava pankkivero. Pankit maksavat väliaikaisesti vuodet 2013-2015 valtiolla ylimääräistä veroa. Näkyyköhän tämä korotus pankkien palvelumaksuissa, vai ottaako pankki takkiin tuloissaan? Sopii arvata. Sähkövero tulee voimaan vuodesta 2014 eli sähkön hinnannousu ei loppunutkaan vielä alvin kasvamiseen. Suurempia eläkkeitä verotetaan kovemmalla kädellä, samoin lahjoituksia, joka luo entistä suuremman kannustimen verokikkailuun. Jos valtio yrittää verottaa rikkaita liian kovalla kädellä, siirtänevät he varansa muihin maihin. Rikkailla on varaa palkata väkeä ratkomaan verotuksesta koituvia ongelmia. Tällaisissa tapauksissa Suomi ahneudellaan saa käteensä verotuloina pyöreän nollan.

Verovähennykset ovat vielä asia erikseen. Menettäisikö Suomi paljonkin tuloja, jos veroja laskettaisiin ja verovähennyksistä siinä samalla luovuttaisiin. Kotitalousvähennykset koskevat nyt myös ulkomaalaisilla firmoilla teetettyjä ulkomailla tehtyjä töitä, koska muita EU- sekä ETA-maita ei saa syrjiä palveluja valitessaan. EU:n myötä Suomi ei saa suosia suomalaista missään yhteydessä, joten parempi olisi reagoida tähän ja antaa suomalaisille oikea mahdollisuus kilpailussa. Tällä hetkellä suomalainen on kallis verotuksen vuoksi ja mahdollisuus on esimerkiksi perustaa firma Espanjaan ja maksaa verot sinne. Useat puhelinfirmat tekevät tätä jo.

Nousevat tai uudet verot tällä hallituskaudella: Alv, sähkö, makeiset, tupakka, alkoholi, pääoma, yle, pankki ja suuret eläkkeet.

Laskevat verot: Yhteisövero -4%

(Lähde moneen kohtaan tekstissä: http://www.veronmaksajat.fi/veromuutokset2013)

Ei tuhlata kaikkeen turhaan, vaan annetaan ihmisten toimia

Valtion tukeminen harmaan talouden ehkäisyyn sopisi tähänkin kohtaan, mutta käsittelin sen jo ylempänä. Vuoden turhake on nuorten yhteiskuntatakuu, tutummin nuorisotakuu. Olen puhunut tästä aiemminkin, esimerkiksi kirjoituksessani ”Yleissitovat työehtosopimukset sekä TE-toimiston karenssiaika poistettava”, josta löytyy vuoden 2013 uudistukset TE-toimistoista sekä asiaa nuorisotakuusta. Valtion vuoden 2013 talousarviossa kerrotaan, että nuorisotakuu saa 60 miljoonan määrärahat. Mihin nämä rahat menevät? Työnantajille, jotta he palkkaavat nuoren, koska tiukkojen työehtosopimusten takia he eivät ole voineet aiemmin? Työryhmiin? Nuorisotakuun ensimmäiset 3 kuukautta päättyy tämän kuun lopussa, joten kysykääpä joltain tuttavapiiristänne löytyvältä työttömältä nuorelta, miten nuorisotakuu on häntä auttanut. Kertokaa se sitten mieluusti minulle, koska minulla on epäilykseni. Hallitusta ei saa päästää tuuduttautumaan näihin ”toimiin”, vaan vaatia aktiivisesti helpotusta työsopimukseen kokemusta tarvitsevan nuoren kohdalla.

Suomi voisi säästää poistamalla esimerkiksi puoluetuet. Puoluetuki on 160 000/istuva kansanedustaja. Kansanedustajilla ja ministereillä on jo omat palkkansa sekä puolueilla jäsenmaksunsa, enempää ei tarvita. Samoin eduskunnan menot uusiksi, leikkauskohteita kyllä löytyy. Pienistä puroista syntyy suuri joki. Hallituksen satunnaiset ”Himas-tilaukset” pois.

Yritystuet menevät Ylen uutisten mukaan yhä useammin samoille firmoille. Kannatan starttirahaa, mutta en yritystukia. Yritykset eivät tukia tarvitse, jos valtio hoitaa verotuksensa kuntoon. Kannattamattomia yrityksiä ei ole taas edes järkeä tukea. Maataloustuissa samat aspektit: jos halutaan suomalaisten suosivan suomalaista, ei tehdä hintakilpailusta mahdotonta suomalaiselle maatalousyrittäjälle. Kehitysavussa on turha rahareikä ja sen suuruutta tulee miettiä uudestaan.

Verojen alentaminen tuo voittoa pidemmän päälle ostovoiman kasvussa sekä suomalaisen tuotannon kohentumisena. Suomi on pärjännyt hyvin Nokiasta lähtien teknologian saralla ja tältä alalta löytyy varmasti lisää innovaatiota. Sitä syntyy, kun annetaan ihmisen toimia vapaasti eikä viedä hänen käyttörahaansa, lannisteta laajalla byrokratialla tai uhkailla oikeussyytteillä immateriaalioikeuksien huonolla käytöllä. Ja se henkilökohtainen konkurssi, joka pelastaa monta yrittäjää loppuelämän velkavankeudelta sekä tuo markkinoille uusia, innokkaita yrittäjiä.

Himanen, cut out the bullshit

Luin Pekka Himasen Sinisen kirjan. Hallituksen tilaamaa tulevaisuusselontekoa johtava filosofi Himanen sai Kestävän kasvun malli -raporttiinsa 700 000 euron määrärahat  ohi 28 kilpailevan tahon sekä ohi valtioneuvoston kanslian hankintapäätöksen. Tapaus on epäillyttävä sekä erikoinen ja onkin poikinut kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle. Himaselta on tilattu aiemminkin raportteja hyvin hinnoin eikä hän perinteisien tutkijoiden tapaan tee tutkimusta yliopistolla tai apurahalla. Himasta on myös kritisoitu tieteellisten ansioiden puuttumisesta eikä kukaan tunnu tietävän, mitä Himanen on milläkin yliopistolla puuhaillut. Long play kertoi pääkirjoituksessaan, miten vaikeaa Himasen ansioita sekä tulevaisuusselonteon rahoitusta käsittelevää artikkelia oli tehdä, kun moni ei tiedä ja loput ei vastaa. Himasen kirjoitukset eivät saa juuri suomalaisten kollegoidensa tukea, esimerkiksi Jukka Hankamäki on kritisoinut paljon Himasen tekstejä blogissaan.

Sininen kirja suorastaan ”mindfuckasi” minut ja jaankin siitä teille nyt vähän. Yritin löytää punaisen langan, mutten löytänyt enempää kun loppuratkaisun ideaalihöpinän. Kaikki muu sisältö välillä oli sekavaa sekoitusta eri ideologian suuntauksista sekä kummallisia tulkintoja perinteisistä yhteiskuntakriitikoista, esimerkiksi Rawlsin a Theory of Justicesta. Himanen kumoaa paljon omia mietteitään jo seuraavalla sivulla, joten helposti todettuna raportissa ei ole vain mitään järkeä. Vaikeaselkoisuus ei ole siis ymmärtämättömyyttäni kokonaisuudesta, vaan puhtaasti Himanen itse. Miksi yleensäkin kirjoittaa niin vaikealukuisesti? Monessa filosofiaa sekä yhteiskuntateorioita käsittelevissä opuksissa, jotka olen lukenut, asiat pyritään ainakin lopuksi tiivistämään sekä konkretisoimaan. Jos raportti on tarkoitettu ei-filosofien luettavaksi, miksi moinen vaikeaselkoisuus? Hyvejohtajuus.fi vastaa osuvasti kysymykseen; ”Jos ihmisen täytyy kirjoittaa tietyn mittainen teksti ja jos sanottavaa ei ole tarpeeksi, hän ryhtyy kiertelemään.”

Kirjoituksessa on paljon siteerauksia, koska Himasta ei voi oikein selittää – vain siteerailla. Niin epäloogista se on. Yhtenä pointtina voisi nähdä, että Himanen haluaa enemmän ekologisuutta suosivia ratkaisuja. Se, mitä ne ovat konkreettisesti, miten valtio ne rahoittaa tai tuottaa tai miten se korreloi hyvinvoinnin kanssa, jää epäselväksi. Himanen puhuu ”hyvinvoinnista”, mutta se tarkoittaa monessa kohtaa eri asiaa, sisällyttäen erilaisia kohtia mukaansa satunnaisesti. Välillä huomasin, että hän lennossa alkoikin kritisoida asiaa enkä löytänyt kohtaa missä käsitteet muuttuivat dystopiakäsitteiksi. Luulin esimerkiksi hetken, että Himanen on poistamassa poliittisia vapauksia hyvinvoinnin käsitteestä jota itse ajaa, vaikka se olikin [joku] kritiikki [jotain] kohtaan. Ehkä?

Himanen visioi hyvinvointiyhteiskuntaa kahdella tavalla ”hyvinvointiyhteiskunta 1.0” sekä ”hyvinvointiyhteiskunta 2.0” Jälkimmäinen kuvataan tavoitteena, vaikka siihen käyteyt kuvaukset ovat juuri sitä ideaalia, mitä tästä meidän nykyisestä mallista ollaan aikoinaan kuvattu – ja visioidaan edelleen. Me elämme siis ensin mainitussa, jossa masennus kukoistaa sekä lihavuus on kasvamassa, emmekä kaikista visioista ympäri historian ole siltikään siinä ideaalissa, jota Himanen esittelee uutena ajatuksena. Paradoksi on se, että ilman tätä ”uutta” visiota ei olisi koko alkuperäistä hyvinvointiyhteiskuntaa alettu rakentamaan, joten Himanen visioi… asiaa, jonka me kaikki tiedämme jo? ”Vastaavasti ei-kurjuus ei ole vielä sama asia kuin hyvinvointi. Hyvinvointi ei tarkoita samaa kuin puutteen puute. Siksi hyvinvointiyhteiskunnan korkein tavoite ei voi myöskään olla puutteen puute! Hyvinvointiyhteiskunnan tavoite täytyy olla varsinainen hyvinvointi.” Arvatkaapa, kertooko raportti tähän mitään enempää kuin lisää käsitepyöritystä? No, Himanen myös ehdottaa, että yhteiskunnan pitää panostaa enemmän mielenterveystyöhön ja työurien pidennykseen keskeltä, ei lopusta. Himanenko se oli, joka tämän ratkaisun keksi vasta lähivuosina?

Himanen käytää myös käsitettä ”anti-vastaus”. Hän antaa 3 anti-vastausta, ”jotka eivät pysty yltämään lainkaan tarvittavan vastauksen mittaan” kysymyksen ollessa 10 miljardin säätötoimenpiteet. Ratkaisuna ei ole menoleikkaus, laina eikä veronkiristys, vaan ”tuottavan hyvinvoinnin diili”, jonka mukaan ihminen 50:50-suhteessa itsensä sekä hyvinvointivaltion kanssa. Tässä on ovela taulukko, koska se kattaa julkisen rahoittajan, työnantajan, työntekijän sekä kansalaisen – joka tarkoittaa näitä kaikkia paitsi valtiota, joka on erillinen käsite, mutta välillä kutsuttuna ”ei ulkopuolinen, vaan me itse” En tiedä, katso sivu 53.

Kestävän kasvun malli tarkoittaa kestävän hyvinvoinnin ja kestävän talouden välistä hyvän kehää niiden välisen noidankehän sijaan – tavalla joka on myös ekologisesti kestävä” Selvä, miten se toteutetaan? En tiedä, eikä Himanen tiedä. Se riippuu siitä, että ihmiset  kehittävät teknologiaa ja pyrkivät näihin tavoitteisiin. Ei tarvita raporttia sitä kertomaan – tosin raportti varmaan visioi jotain sinne suuntaan. Luin sen, mutten ole silti aivan varma. Himanen kyllä kannustaa Suomea kaupankäyntiin Aasian kanssa. Kiina on esimerkiksi nopeasti nouseva talousmahti. Hassua, itse olen ainakin keskustellut samasta asiasta usein talousasioista kiinnostuneiden tuttavieni kanssa, osa lukee koulussaan siksi kiinaa – emmekä olleet edes lukeneet tätä raporttia! Onkohan tuttavapiirissäni enemmänkin näitä miljoonan euron visionäärejä?

Himanen tosin tuhoaa kasvavat toiveet taloustuntemuksestaan alkamalla puhua ”yritysten arvonlisästä”, jota pitäisi kasvattaa. ”Isona mahdollisuutena on luoda malli, jossa tuottavuuskasvu mahdollistaa työntekijöille kasvavat palkat sekä yrityksille paremman arvonluonnin kilpailukyvyn – ja valtio saa verotuloja, joilla vahvistaa sekä ihmisten turvaa ja hyvinvointipalveluja että kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia osaamisensa kehittämiseen.” Himanen vilauttelee vapaata kilpailua, mutta silti kaipailee jonkinlaista valtion tukemista jatkuvasti. Valtion rooli on hyvin epäselvä. Sivut 96 ja 97 ovat kiehtovan epäselviä, kannattaa lukea. Verotusta pienennetään, paitsi alvia nostetaan – kulutusta tulee verottaa ekologisen kestävyyden vuoksi. Himanen sanoo raportissaan aikasemmin veroprogression olevan hyvä tapa. Ja hienoin lauseenalku häneltä tuli talousosion lopussa ”On tietenkin totta, että verotus itsessään ei synnytä talouskasvua, mutta…” Niinpä!

Himanen ”löytää” Senin sekä Crawlin teorioista läpimurron: Vapauteen kuuluu vastuuta, muuten se ei toimi. Ihmisen tulee kokea empatiaa muita kohtaan. Vapaus ei siis ole hyvä ilman vastuuta tai velvollisuutta kunnioittaa muiden samaa vapautta. En olekkaan ennen nähnyt näin hienoa määritelmää vapaudelle, paitsi koko liberalismin ideaali.  ”Dignity-käsitteen kohdalla tämä on lähtökohta: Saat arvokkaan elämän oikeuden, joka tarkoittaa samalla velvollisuutta antaa tämä arvokkaan elämän oikeus myös kaikille muille.” Tämän ovat todenneet noin kaikki liberaalit ja jopa Jeesus? ”Tämä suuntaus on tehnyt erittäin merkittävän tiedepohjaisen työn kyseenalaistaessaan teollista yhteiskuntaa hallitsevasti ohjanneen pelkän talouskasvun kehityksen viimekätisenä päämääränä.” Marx?

Kirjoituksestani jää puuttumaan paljon epäloogisia kohtia raportista. Se raportti kannattaa lukea, jos nämä kiinnostaa. Itseasiassa Talouselämä uutisoi jo viime elokuussa Himasen kalliista raportista ja poimi kohtia tutkimusprojektisopimuksen liitteestä. Liitteessä todetaan talouskriisin johtavan väkivaltaan sekä muukalaisvihaan. Onko tämä joku vitsi? Vaikka raportti niin montaa muuta aihetta sekä teoriaa käsittelee tai lainaa, monikulttuurisuutta se ei juuri käsittele. Onko vihjailu siitä, että jokaisen kansan maan päällä tulisi jakaa ihmiselämää arvostava ja muiden vapauksia kunnioittava näkemys, ratkaisu monikulturismin tuomiin ongelmiin? Eikö tähän juuri niitä keinoja tarvittu?

Luen juuri kirjaa ”Miksei tapeta niitä kaikkia? – Poliittisen joukkomurhan logiikka ja ehkäisy” (Chirot & McCauley 2008). Kirjassa käsitellään joukko- sekä kansanmurhia, niihin johtavia syitä ja oloja sekä yritetään selvittää aiheen psykologiaa. Kirjassa todetaan melko alussa huonojen olojen johtavan kuumeneviin väleihin sekä olkiukkoutuvaan viholliseen. Kasvava köyhyys sekä korruptoituneet poliitikot luovat huonoja oloja, joka aiheuttaa kitkaa ”vihollista” kohtaan – tämän huomaa myös ääriliikkeiden noususuunnasta. ”Kun Hitler oli saanut Saksan valtaansa, valloittanut suurimman osan Eurooppaa ja päättänyt hävittää juutalaiset maan päältä, oli jo liian myöhäistä tehdä juuri muuta kuin lyödä hänet ja tuhota hänen sotilaalinen mahtinsa. Ennaltaehkäisevien toimien aika olisi ollut jo vuosia, kenties jopa vuosikymmeniä ennen Hitlerin valtaannousua. Sama koskee kaikkia vastaavanlaisia tragedioita.”, todetaan kirjassa. Tästä on siis tosiaan jo kirja olemassa eikä tarvitse kummoista maalaisjärkeä päätyäkseen samaan tulokseen. Ja raportin halusi todella toteuttaa monet Suomen yliopistoista sekä esimerkiksi VTT? Olisikohan syntynyt jotain uuttakin tietoa?

Sen sijaan jos voi vastata kuolinvuoteellaan kysymykseen “Miten elämä meni?” todeten: “Elin arvokkaan elämän. I lived a dignified / worthy /valuable life”, niin sitä voi pitää sekä eettisesti että elämänfilosofisestikokonaisena vastauksena. Silloin ihminen on elänyt elämän, jossa ovat toteutuneet mahdollisimman täydesti elämän, oikeudenmukaisuuden ja vapauden eettiset arvot sekä hyvinvoinnin (onnellisuuden), kukoistuksen (onnistumisen) ja merkityksellisyyden (tarkoituksen) elämän-ailosoaiset päämäärät – välittämisen, luovuuden ja elämän kunnioittamisen kulttuurissa, jotka ovat yhteiskunnallisesti kestävän kasvun mallin eli kestävän hyvinvoinnin, kestävän talouden ja kestävän ekologisuuden perusta.”, Himanen toteaa viimeisessä luvussa. Hienon kuuloista. Meidän tulee siis turvata kaikille arvokas elämä. Hieno lopetus raportille, joka ei vastaa mitenkään siihen, miten tuo on käytännöllisesti mahdollista.

Toki Katainen on suurin syyllinen tähän verorahojen tuhlaukseen. Tuhlailussa tämä lienee vain jäävuoren huippu ja muu hallitus varmasti sen tietää. Ei tarvitse olla Himanen kertoakseen eduskunnalle, että veroja tulee laskea ostovoiman ja työnteon turvaamiseksi sekä kuluja vähentää. Valtion tulisi ensimmäisenä leikata eduskunnan menoja, yritys- sekä puoluetuet ja vähentää byrokratiaa. Varmasti raha riittää sitten alhaisempienkin verojen myötä. Ei tarvitse maksaa lähes miljoonaa ajatuksista, joita kokoomusnuoret heittelevät Uuden Suomen blogeissaan jatkuvasti. Tai ajatuksista, jotka läpikäydään monissa yhteiskuntateoreettisissa sekä historian kirjoissa. Tai ajatuksista, jotka ovat ilmiselviä kaikkien ideaaleja, joissa suurin ongelma on se ratkaisu niihin pääsemiseksi – ja joihin ei siis edelleenkään vastata? Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka antaa?

Syytän silti Himasta filosofina. Ajatellaan, mitä Sokrates opetti aikoinaan Platonin kirjoituksissa: ”vauraudesta ei synny hyvettä, mutta hyveestä syntyy vaurautta ja kaikkea mahdollista hyvää niin yksityiselle ihmiselle kuin valtiollekin” Oliko siinä raportin ratkaisu pähkinänkuoressa? Sokrateen kuuluisa visio hyveestä ja siihen pyrkimisestä? Filosofina Himanen tietää hyveen määritelmät sekä esimerkiksi hyveeseen sisältyvät seikat käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisuus sekä kohtuullisuus. Paheita ovat näiden vastakohdat. Sokrateen sanoin hyve on tietoa – kaikki hyveet samaistuvat hyvää ja pahaa koskevaan tietoon, ja oikea tieto johtaa välttämättä oikeaan toimintaan. Jos ihminen siis tuntee esimerkiksi oikeudenmukaisuuden, hän toimii automaattisesti oikeudenmukaisesti. Sokrates opetti myös, että ihmisen pahat teot voidaan panna hänen tietämättömyytensä piikkiin. Mites on Pekka, rikotko tahallisesti oikeamielisyyttä ja kohtuullisuutta pyytäessäsi tästä raportista 700 000 vai oletko vain täysin tietämätön hyveellisistä teoista? Mikä Sokratesta siteeraava filosofi ei itse ymmärrä hyveen ja tiedon yhteyttä? Itse amatöörifilosofina voin nostaa tässä kohtaa kädet ilmaan ja kiekaista ”ah, sooo absurd!”

Yleissitovat työehtosopimukset sekä TE-toimiston karenssiaika poistettava

Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamon mukaan toimeentulotuki passivoi eniten, kertoo MTV3:n uutinen. Toimeentulotuen varaan jämähtää yhä useampi nuori. Toimeentulotukea haetaan usein Kelalta saadun työttömyystuen lisäksi. Työttömyystuki on yksinkertaisempi tukimuoto, mutta senkin varassa roikkuu usea nuori hallituksen hienon kuuloisesta nuoristakuusta huolimatta. Nuorisotakuuta juhlittiin ennen sen voimaantuloa viime vuonna ja nyt sitä epäillään jo. Millä voidaan taata nuorille lisää paikkoja työmarkkinoille tai opiskeluun, kun ennenkään niitä ei ole löytynyt? Miten hallitus voi vain ”päättää”, että nuoret saavat töitä? Politiikkaa parhaimmillaan; lisätään rahaa sinne ja tänne, perustetaan työryhmiä ja kirjataan lakiin jotain, jonka olisi pitänyt olla itsestään selvää jo alunperinkin. Se, että työkkärissä autetaan saamaan töitä.

Mitä siis tulisi tehdä? Perustulo kiintää tulevaisuudessa ja laskelmia on suuntaan ja toiseen tehty paljon. Aiheesta on vireillä myös kansalaisaloite. Kansalaisaloitetta seuraava aloitteen käsittely sekä äänestys lienee eduskunnan tahdilla joskus seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, joten muitakin toimenpiteitä pitää miettiä. Ehdoton kahta asiaa: Poistetaan työehtosopimusten yleissitovuus sekä karenssiaika työttömän peruspäivärahasta.

TE-toimistojen uudistukset vuonna 2013 veivät mukanaan työharjoittelun ja toivat tilalle löyhemmät kriteerit palkkatukeen sekä työkokeilun. Työharjoittelun poistaminen oli äärimmäisen huono, koska työkokeilussa ei ole samoja kriteereitä; työkokeiluun ei voi mennä, jos omaa alalle koulutuksen tai on vasta ilmottautunut työttömäksi. Vaikka työharjoittelussa oli ilmaisten työntekijöiden kierrätyksen mahdollisuus, oli siitä varmasti nuorille enemmän hyötyä kuin haittaa. TE-toimiston palvelut tulisi olla työnhakijaa hyödyttäviä, ei väärinkäyttäjien paapomiseen keskittyneitä.

Karenssiaika on hyvä esimerkki päätöksestä estää tukien väärinkäyttöä, mutta se kostautuu siihen enemmistöön, joka ei käytä tukia väärin tai halua viettää loppuelämäänsä työttömänä. Oma irtisanoutuminen töistä tai työn vastaanottamattomuus tuo karenssin, joka on yleensä 3 kuukautta. Kukaan ei halua irtisanoutua hyvästä työpaikasta tai ”huvikseen”, jotta pääsisi elämään tuilla, joten tämä karenssiaika on tarkoitettu pääsääntöisesti niille, jotka ”lusmuavat” työkkärin listoilla. Työn välttely on TE-toimistossa kuitenkin niin helppoa, että suurin osa ei joudu karenssille siitä, että ei saa työpaikkaa. Karenssille taas joutuvat ne, jotka irtisanoutuvat työpaikasta vaikka paikkakunnan vaihdon tai huonon sopimuksen takia. Työnantajat, varsinkin työehtosopimusten ulkopuolelle syntyneillä puhelinmyyntimarkkinoilla, eivät ole aina reiluimpia. Esimerkiksi 3 000 euron tavoitepalkka ei aina tarkoita tavoitetta, vaan joskus ehdotonta minimiä. Joku erehtyy allekirjoittamaan sopimuksen, josta ei saakkaan loppujen lopuksi edes palkkaa tai joku saa potkut tuottamattomana. Karenssi iskee.

Karenssiajan poiston myötä voisi yleissitovia sopimuksia löyhentää – jopa poistaa kokonaan. Kun työntekijän ei tarvitse tukien menettämisen pelossa alistua mihin tahansa työhön, ei tarvita kaikille samaa sopimusmallia. Työnantajan sekä työntekijän on voitava tehdä sellainen sopimus, jonka molemmat haluavat allekirjoittaa. Työsopimuksessa varmasti määriteltäisiin edelleen loma-aika sekä sairaspäiväraha – ihan työnantajan toimesta – eivätkä aina kaikki niitä kaipaa. Nuori, joka tarvitsee työkokemusta tai -näytteitä eikä pääse työkokeiluun koulutuksensa vuoksi suostuu varmasti töihin pienellä korvauksella ilman lomaoikeutta. Jos sopimus on riistoa, hakija ei allekirjoita sitä.

Työmarkkinoilla nuoren kuvittelisi olevan hyvässä asemassa, koska nuoret ovat aktiivisia, innovatiivisia sekä innokkaita. Jokainen työnantaja varmasti haluaa hyvän työntekijän, kun firma sitä tarvitsee. No, TE-toimistosta voi hakea palkkatukea. Palkkatuki on enintään noin 700 euroa kuukaudessa tietyn pituisen ajan. Tukimuoto olisi hyvä helpottamaan palkkausta, mutta sitä myönetään vain TES:in hyväksymiin sopimuksiin. Palkkatuellinenkin työntekijä maksaa siis työnantajalle. Siksi onkin tukimuoto onkin outo, koska hyvä työntekijä ei tarvitse palkkatukea omatessaan kaiken tarvittavan kokemuksen sekä taidot, kun taas näitä vailla olevaa tekijää työnantaja ei kenties heti halua palkata kokoaikaisesti. Palkkatukea voidaan antaa määräaikaisiin sopimuksiin harkkinanvaraisena. Palkkatuki olisi hyvä muoto työharjoitteluiden korvaamiseen, jos työnantaja sekä -tekijä voisivat itse neuvotella sopimuksen – niinkun löyhän, että työntekijän ainoa palkka olisi palkkatuki esimerkiksi koeajan.

Työttömyys on kasvussa. Nuorten syrjäytyminen puhututtaa. Vuosi sitten Talouselämä uutisoi vuokratyöläisen olevan työmarkkinoiden huono-osainen, mikä on selvää, koska yleissitovia työehtosopimuksia voidaan ovelasti kiertää vuokratöillä. Yleissitovat työehtosopimukset auttavat kenties jo vakituisen työpaikan saanutta työntekijää, mutta ne vaikeuttavat työmarkkinoiden toimintaa. Se, että vuokratyöpaikat täyttävät työvoimatoimiston listat, on osoitus juuri siitä, että työehtosopimusten yleissitovuuksia tulee purkaa. Varsinkin, kun YT-neuvotteluja käytiin ympäri maata, eikä yrityksillä ole selkeästi varaa pitää työntekijöitään. Se, että firma tuhlaa johtoportaan bonuksiin tai omaa ahneen toimitusjohtajan, ei taas ratkea työehtosopimuksissa. Työmarkkinat ovat erilaiset kuin 70-luvulla.

Jos yleissitovuuksien poistaminen kaatuu AY-lobbaajien vastustukseen, voisi sopimuksia edes uudistaa siten, että työntekijä voisi neuvotella itse oman sopimuksensa ensimmäiselle vuodelle. TE-toimisto voisi tulla vastaan myös tässä ja myöntäisi palkkatukea ei-TES:in sopimuksiin. Työttömät haluavat töihin ja työnantajat haluavat työntekijöitä, jotka eivät koidu liian kalliiksi. Työntekijä ei todellakaan maksa vain palkkansa verran työnantajalle. Ne työttömät, jotka eivät halua TE-toimiston listalta pois, pystyvät hyvin siihen edelleen. Ei ole järkevää luoda työmarkkinoita riistoyritysten sekä tukipummien ehdoilla, koska enemmistö kärsii eikä kukaan ole tyytyväinen. Jos työntekijällä ei ole pelkoa karenssista, ei hänen tarvitse suostua mihin vain. Perustulo olisi tietysti vielä parempi vaihtoehto, mutta tästä voisi aloittaa.

 

Kenen nousu ja kenen tuho?

Käytän nyt termejä ”äärivasemmisto” sekä ”äärioikeisto” hyvin yleistävässä mielessä. Äärivasemmistolla tarkoitan kapitalismin vastaisten sekä ”anarkistisien” järjestöjen toimintaa, jotka aiheuttavat mellakoita. Äärioikeistolla taas ilmeisen rasistisia sekä rajat-kiinni-valtiota ihannoivia järjestöjä. Käytän siis termejä hyvin yleistävästi, koska vasemmisto sekä oikeisto pitävät termeinä sisällään paljon muutakin. Itse en pidä kummankaan ääriliikkeen toimista, joten rauhaa rakastavana liberaalina pyrin olemaan mahdollisimman objektiivinen. Jos esimerkiksi tarkoittaisin markkinaliberaaleja puhuessani äärioikeistosta, mitä en tässä kirjoituksessa tee, haukkuisi joku minua puolueelliseksi valitessani moisen, rauhallisen ryhmän äärivasemmistoa vastaan.

Vuoden 2012 Nobelin rauhanpalkinnon saaja oli Euroopan unioni. Palkinto 60 vuoden rauhasta tuntuu yhtä hassulta kuin Obaman toimet rauhasta vuoden 2009 palkinnon lunastamiseksi. Euroopassa ei kenties ole sodittu suuria sotia toisen maailmansodan jälkeen, mutta pinnan alla kytee. Nykyisen Euroopan mahdollinen sota ei ole kenties valtioiden välistä kuin ennen, joten sen näkyvyys ei ole samaa. Nykyisen Euroopan sodat ovat ideologioissa sekä ennen kaikkea ääriliikkeissä ja aktiivisissa siviileissä. Erilaiset radikaalisiivet nostavat päätään puoleen ja toiseen. Mellakoiminen on näkyvää katukuvassa poliittisten tapahtumien ympärillä.

Pohjoisen lintukodoissa on nousemassa erilainen sota valtiota tai toisia ääriliikkeitä vastaan. Kouluampumiset ovat oma lukunsa Suomessa, jota ei kenties voida laskea suoraan ideologiseen sotaan. Ennemmin kouluammuskeluja voisi luonnehtia yhden ihmisen epäkohtien kokemukseen suuressa maailmassa. Suomessa on katuväkivaltaa, Ruotsissa mellakointa ja Norjassa Breivik. Yhteistä kaikille näille tapaukselle on ideologia. ”Uudella sodalla on poliittiset pyrkimykset. Väkivaltaa ei niinkään kohdisteta suoraan viholliseen vaan päämääränä on ennemminkin laajentaa ääritoiminnan verkostoja. Verkostoja pitää yhdessä poliittinen ideologia, joka pyritään mobilisoimaan.”, kertoo Kati Riivari vuoden 2006 Valtio-opin Pro gradu -tutkielmassaan.

Äärivasemmiston sekä äärioikeiston liikehdintää Suomessa on voinut seurata esimerkiksi viime kesäisen Pride-tapahtuman yhteydessä. Tapahtumassa äärioikeistolaiseksi haukutun FDL:n (Finnish Defence League) pääsy tapahtumaan evättiin rasististen motiivien takia. Samoin äärivasemmistolaiseksi kutsuttu Dan Koivulaakso sai kaasua naamaansa alkaessaan pitää puhetta Pride-tapahtumassa. Poliisin raportin mukaan Koivulaakso seurasi epäilyttävän näköistä miestä eteiseen ennen puheensa alkua. Epäilyttävä tarkoittaa tässä yhteydessä poliisin rapotin mukaan punaista paitaa, beigejä housuja ja siistiä yleisolemusta – josta on toki helppo päätellä, ettei tilanne mennyt aivan kuin Koivulaakso sen kertoo. Mitä tapahtui eteisessä, jäänee mysteeriksi. Kuitenkin on selvää, että Suomessakin on nousemassa ideologiset ristiriidat uudelle tasolle.

hs_vs_pn

On ilmeistä, että radikaalit ideologiset ryhmät kumpuavat epäoikeudenmukaisuuden tunteesta, huonontuneista oloista sekä epäreiluista poliittisista päätöksistä. Ympäri EU:ta on työttömyys nousussa, yleinen hintataso nousussa sekä veroja korotettu. Epäoikeudenmukaisuuden tunteesta kumpuava viha kanavoituu niin maahanmuuttajiin, kuin eri ideologian omaaviin ihmisiin – joillain jopa seuraavaan sukupolveen. Aidot syylliset huonoon politiikkaan kotivaltion sisällä unohtuvat, vaikka poliittisista päätöksistä voi suoraan syyllistää poliitikkoja itseään. Lähdin kirjoitustani pohtiessa selvittämään, onko äärivasemmisto vai äärioikeisto suurempi vihanlietsoja, ja yllätyin, miten selkeästi äärivasemmisto loistaa tilastoissa kaiken sen äärioikeiston uhkakuvien takana.

Vuonna 2010 julkaistu Europolin tilasto Euroopan terrorismista on mielenkiintoinen taulukko. Separatistit näkyvät yliedustettuina, enkä tarkemmin asiaa tuntematta luokittele tätä ryhmää kumpaankaan. Äärivasemmisto johtaa äärioikeistoa, mukana ei ole tosin Suomea, eikä Breivik ole ”ehtinyt” tilastoihin. Breivik tulee ilmeisesti laskea äärioikeistoon ja hän nostaakin äärioikeiston uhkaa radikaalisti. Onko äärioikeisto näkymättömämpi ja vaarallisempi kuin kovaääninen vasemmisto, vai onko äärioikeiston nimissä tehdyt hirmuteot vain yksittäistapauksia?

Pohjoismaissa äärioikeistosta voi ottaa esimerkiksi Ruotsidemokraatit. Puolue, joka Suomen Perussuomalaisten tavoin yrittää päästä eroon rasismimaineestaan, mutta aiheuttaa kohuja rasismiin liittyen. Ruotsidemokraattien kansanedustaja Isovaara erosi marraskuussa rasismikohujen takia. Facebookissa tosin julkaistiin kuva Ruotsidemokraattien puoluetoimiston sprayatystä ikkunasta, josta tulee väistämättä mieleen natsi-Saksan aikaiset juutalaisvainot – äärivasemmiston toimesta. Suomessa uusin selkeä ideologien vihanjulistus lienee tapaus, jossa äärivasemmistolaiset, ainakin itse kutsuvat itseään, julkistivat avoimen natsistiseen Kansalliseen vastarintaan liittyneiden henkilöiden yhteystietoja sotua myöten. En linkkaa kumpaakaan sivua mainostuksen välttämiseksi. En löydä KV:n rikollisuudesta uutisia, joten voi sanoa äärivasemmiston ylireagoineen, koska se rikkoi yksityisyyden suojaa näinkin rajusti. Julkinen vainoaminen ei kuulu oikeusvaltion periaatteisiin, eikä tarkoitus pyhitä tekoja. Fasismi toimii molemmin päin.

Haulla ”äärivasemmisto Suomessa” löytyy paljon enemmän pelkoa viestiviä otsikoita kuin haulla ”äärioikeisto Suomessa”. Itseasiassa jälkimmäisellä haulla, suurin osa linkeistä käsitteli Dan Koivulaakson sekä Li Anderssonin kirjaa ”Äärioikeisto Suomessa”. Mistä nämä äärioikeistouhat kumpuavat, kun ne eivät juuri näy tilastoissa, uutisissa tai katukuvassa? Ruotsalainen ajatushautomo julkaisi raportin äärioikeistomyönteisyydestä Suomessa, johon kuuluivat kaikki Halla-ahosta hommafoorummin sekä Helena Erosen hihamerkki-kirjoitus. Eronen itse (uutisessa linkki) kirjoitti vastineen raportin idioottimaisuudesta ja minulla ei ole siihen mitään lisättävää. Onko äärioikeisto todella vain suuri olkinukke?

Alan olla vahvasti sitä mieltä, että äärivasemmisto on pohjoismaissa se vaarallisempi. Suomessa varsinkin, äärivasemmisto tuntuu olevan se fasistisempi järjestö, jos todella ajatellaan jo ajatuspoliisina toimimista, julkivainoamista sekä mellakointia. Itseasiassa Li Andersson toteaa itse HBL:n haastattelussa vihan olevan hyvä poliittinen työkalu. Ei, Li, ei ole. Viha demonisoi ihmisryhmiä, rakentaa kuviteluja uhkia sekä lisää väkivaltaa. Sain tosin kritiikkiä käännöksestäni ja kuulemma Li tarkoittaa haastattelussa enemmän kiukkua tai suuttumusta, joten lisätään se tähän. Vihaisena oleminen maailman epäkohdille on voimauttavaa poliittisessa taistelussa, mutta tällöin se tulee kanavoida oikein. Vihaisuus tai suuttumus muuttuu hyvin äkkiä liialliseksi yleistämiseksi tai vihanlietsonnan näkemiseksi joka suunnalla.

Itse pidän äärioikeisto- sekä äärivasemmistoryhmiä samassa kastissa. Vihaan perustuva ideologinen sota ei ikinä johda mihinkään parempaan. Läpi historian, suuret fasistiset kansannousut ovat kummunneet huonoista oloista sekä tietyn ideologian noususta toisten yli saavuttaen poliittista valtaa. Natsit voidaan nähdä äärivasemmistolaisina vahvan valtiovallan ihannoinin takia, sekä äärioikeistolaisina saman syyn takia. Samaa näissä ideologioissa on myös vahvan vastustajan kuvitteleminen sekä sen totaalinen tuhoaminen. Antifasisti-liikkeet Suomessa ovat usein yhtä fasistisia kuin vastustajansa, vaikka Suomessa vielä liikutaan suhteellisen turvallisilla vesillä. Ruotsissa mellakat ovat suurempia ja Ranskassa palavat autot jo kunnolla – tosin ideologia taitaa tässä jäädä taustalle, joten en osoittele sormella kumpaakaan puolta. Kuitenkin yleinen taipumus väkivaltaiseen käytökseen massassa on nousussa. Ja se kumpuaa tyytymättömyydestä.

Äärivasemmistolaiseksi luokiteltu Dan Koivulaakso analysoi mellakan syitä youtubessa, äärioikeistolaiseksi luokiteltavan European Defence Leaguen islamisaation vastaisesta mielenosoituksesta. Uutisen voi lukea huffingtonpostin sivuilta. Kuten kirjoitukseni johdannossa totesin, olen rauhaa rakastava liberaali, enkä pidä väkivallasta. Tämän todistusaineiston valossa pidän äärivasemmistoa uhkaavampana kuin äärioikeistoa. Fasismia ei voiteta fasismilla ja vihasta kumpuavat ideologiset sodat. Loppu on historiaa.

Verotulojen suuri tilastoharha

Niinistön ehdotus oman palkkansa alennukseen äityi keskusteluun yleisestä palkka-alesta. Mediakeskustelu palautui oikeille raiteilleen Niinistön vääntäessä rautalangasta tarkoituksestaan alentaa vain omaa palkkaansa sekä antaa eduskunnalle esimerkkiä – ei alentaa koko maan palkkoja. Koko maan palkka-alennus näin kriittisellä hetkellä laskisi ostovoimaa eikä valtion kassa karttuisi edes uusien veron nostojen myötä. Nykyisissä verotilastoissa on kuitenkin jo tilastoharhoja, jotka vaatisivat muutoksia.

Tilastokeskuksen sivulta näkee valtion budjettitalouden tulot ja menot. Taulukosta selviää vuoden 2011 verotulojen olleen noin 36 miljardia, menojen ollessa yli 50 mrd. Valtiolla on toki verotulojen lisäksi yli 10 mrd muitakin tuloja, mutta verotulot eivät yksinään kerro tulojen tosiasiallista määrää. Jokainen ”uusi euro” valtiolle on tuloa. Budjetista maksettu palkka, joka palautuu verona takaisin, ei ole. Rautalangasta väännettynä, yksityinen puoli tuottaa verotuloja.

Kelan sivuilta näkee veronalaiset tuet. Joukossa on muun muassa opintoraha, työttömyyspäiväraha sekä äitiys- sekä isyysraha. Kelan uuden, vuoden 2013, raportin mukaan työttömyysturvaan tuli korotus, mutta vero on huimat 20%, eli vie summasta yli 100 euroa kuukaudessa. Heinäkuussa 2011 työttömiä oli 192 000 ja suunta oli silloin hieman laskussa. Vaikka Kelalla onkin oma budjettinsa, on se valtion valvonnan alla, eduskunta nimittää sen hallituksen sekä suurin osa sen tuloista on valtiolta (Toimintakertomus 2011, s. 30). Byrokratian vähentämiseksi tulisi ehdottomasti laittaa kaikki tuet verovapaiksi. Valtion tilastot eivät vääristyisi tältä osin virheellisinä verotuloina. Valtiolta ja yksityiseltä tulleen rahan erottelu vaatisi tässä Kelan tapauksessa entistä suurempaa byrokratiaa, joten voidaan ”leikata kulmista” sen verran.

Presidentti Niinisön palkka on verotonta, joten sen laskeminen on suoraa säästöä verorahoissa. Kansanedustajan palkkio luottamustoimestaan on taas veronalaista tuloa. Vuonna 2011 kansanedustajan palkkio oli 6335 euroa kuukaudessa. Palkkio nousee 12 vuoden jälkeen. Ministeri Paavo Arhinmäki väläytteli jo kansanedustajien palkkion laskun sijaan solidaarisuusveron laskemista 60 000 euron vuositulorajaan. Arhinmäen mielestä veroprogressio toimii paremmin kuin palkkojen laskeminen, vaikka veron tosiasiallisesti maksaa taas vain yksityinen puoli. Se, että valtion luomat monopolit häiritsevät kilpailua, ei ole tämän kirjoituksen aihe. Sydäntäni riistää laittaa valtion firmojen johtajien palkat yksityiselle puolelle, mutta monopoliasemassa oleva yhtiö yksityisellä puolella riittää tässä tapauksessa kriteeriksi, jos suurin osa rahasta tulee kansalaisilta suoraan (Alko, Itella, Veikkaus). Valtion budjetista rahoitetaan myös muun muassa oikeuslaitoksen työntekijät, kaikki valvontavirastot, poliisit sekä armeijan työntekijät. En tarkoita, että virat olisi turhia – osa toki on -, vaan viittaan taas veroihin. Onko järkeä kierrättää rahaa näin?

Kansanedustajahan ei tukien saajien ohella maksa oikeasti veroja. Kukaan eduskunnassa ei maksa oikeasti veroja palkastaan, koska saavat palkkansa verotuloista. Tällöin kansanedustajien palkanlasku on enemmän kuin reilua – solidaarisuudesta puhumattakaan. Nämäkin verot näkyvät virheellisesti tilastoissa tuloina, vaikka ne ovat vain miinuksia menoista. Vuoden 2013 talousarvioesityksessä lasketaan tulo- ja varallisuusverojen tuovan 12,6 miljardia euroa valtion kassaan. Tässä on mukana monen sadan tuhannen tuen saajan tuista maksamat verot sekä vaikka kansanedustajien ja ministerien maksamat verot. Tässä tilastossa ei oteta edes huomioon alv:ia, joka vasta todella tuottaa rahaa. Kuntatyöläinen maksaisi veroja samoin kuin ennenkin, koska kuntien rahoitus ei tule valtiolta suoraan pääsääntöisesti.

Valtion kassasta tulevat palkat tulisi laittaa verovapaaksi, jolloin ne eivät vääristäisi tilastoja. Palkkioita sekä tukia voisi vaikka aluksi laskea siihen määrään, mitä ne ovat verojen jälkeen. Jos asiat menevät liian monimutkaisiksi, niin aloitetaan tuista sekä eduskunnasta. Tämä vähentäisi byrokratiaa sekä lopettaisi rahan pyörityksen ympäriinsä. Samalla selvenisi verotulojen tosiasiallinen määrä, joka paljastaisi äkkiä sen, miksei rahat tunnu riittävän. Veroja tuottaisivat ne, jotka eivät saa tulojaan valtiolta. Vasta silloin voi oikeasti alkaa laskemaan, mihin on varaa ja mihin ei.

Ehdotukseni olisi toki vain pieni alku byrokratian helpotuksessa tukien kanssa sekä verotulojen realisoimisessa. Byrokratiaverkosto on silti liian suuri ja veroja kerätään liikaa, joten tiedostan epäkohdat kyllä. Yksikin kiertoaspekti vähemmän voi olla jo avuksi ja saattaisi avata tiettyjen poliitikkojen tai nykyjärjestelmän puolustajien silmiä.

 

Pakkokeinolakia tulee päivittää ihmisoikeuksien suojelemiseksi

Vuonna 2014 uudistuu esitutkinta- sekä pakkokeinolaki. Uuden lain myötä poliisi saa valtuudet asentaa vakoiluohjelmistoja törkeistä rikoksista epäiltyjen koneisiin (Aamulehti 30.12.) Sinänsä poliisin lähettämät troijalaiset eivät huoleta, sillä huonokin virustutka varmasti havaitsee poliisi-viruksen. Itse kirjoitin monen muun ohella uudesta laista, kun sen läpimeno oli epävarmaa yli vuosi sitten, mutta näemmä se on mennyt läpi huomaamattani. Lue kirjoitus ”Valtio-virus pyrkii koneellesi” tämän lain taustoista.

Poliisin tunkeutumisyritykset eivät ole kuitenkaan ongelma perustallaajalle, mikäli kyse on todellakin törkeistä rikoksista. Jos kriteerinä toimii nykyinen pakkokeinolaki, se on. Pakkokeinolain luvussa 5 määritellään esimerkiksi poliisin oikeudet tutkia ihmisten asuntoja. Perusteena ovat vähintään rikokset, joiden maksimirangaistus on minimissään kuusi kuukautta, eli myös lievimmän kaltaiset huumausainerikokset. Rikoslaissa huumausaineen käyttörikoksen maksimirangaistus on kuusi kuukautta, mutta huumausainerikoksen valmistelun maksimi on kaksi vuotta. Törkeän rikoksen raja menee neljässä vuodessa.

Kuitenkin, rikoslaissa eräs pykälä, juuri törkeitä huumausainelakeja koskevassa osiossa (Luku 50 §2), joka on hiukan tulkinnanvarainen: ”5) levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla”. Mielivaltainen perustelu. Nykyinen laki sallii puhelinkuntelun törkeitä rikoksia selvitettäessa – tuomioistuimen luvalla – mutta lakia rikotaan sekä tuomioistuin toimii epäilyttävästi.

Esimerkiksi tapaus TTVK vs. Pieni tyttö ja Nalle Puh -läppäri. Tiedätte tapauksen. TTVK oli saanut Korkeimman oikeuden erikoisluvan, jolla yhdistys saa vaatia teleoperaattoreilta tunnistetietoja. En tiedä, mitä tarkkaan sanoisin kyseisestä instituutiosta, koska se itse luokittelee itsensä voittoa tavoittelemattomaksi yhdistykseksi, vaikka kuitenkin tienaa voittoa hurjat määrät. En löytänyt lähteiksi muuta, kuin Gramexin tukipäätöksen, sekä tietoa Opetus- ja kulttuuriministeriön tuesta. Kuitenkin, tunnistetietojen luovuttamisesta tulisi käsitellä jokaikinen kerta erikseen ja saada jokaikiseen luovutukseen oma päätöksensä; virkamiesvaltaa ei saa lain puitteissa siirtää eteenpäin. Kotiintunkeutuminen pakkokeinolain nojalla oli siis Chisu-gatessa laiton. Virkamiesvaltaa ei saa noin heppoisin perustein luovuttaa ”yleisesti” eteenpäin. EFF onkin tehnytkin asiasta tutkintapyynnön.

Suomi on saanut langettavia tuomioita EIT:ltä (Euroopan ihmisoikeustuomioistuin) enemmän 15 vuoden aikana, kuin muut Pohjoismaat yhteensä. Aihepiirit ovat koskeneet pääsääntöisesti sananvapausrikoksia sekä pitkittyneitä oikeudenkäyntejä. Tilastojen valossa voidaan todeta, että Suomessa toimii mielivaltaisempi oikeuslaitos kuin naapurimaissamme.

Kuten ylempänä osoitin, huumausainelainsäädännössä on mielivallan pykäliä, sekä pakkokeinolakia voidaan soveltaa lievissäkin huumausainerikosissa, koska pakkokeinolaki ei määrittele erikseen ”lievää huumausainerikosta”. Tällöin voidaan olettaa, että poliisin vakoilututkinta törkeissä rikoksissa – lakipykälää ei ole vielä tarkkaan määritelty – perustuu enemmän tai vähemmän mielivaltaan. Esimerkiksi pakkokeinolain kautta tietokonevakoilua ei tule missään nimessä soveltaa, sillä siinä laitetaan ”törkeä huumausainerikos” samaan kategoriaan esimerkiksi ”törkeä rikos ihmisyyttä vastaan” kanssa.

Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan yleinen suhtautuminen huumeisiin on liberalisoitunut. On alettu nähdä huumeet alkoholin sekä tupakan kaltaisena päihteenä, joka liiallisesti käytettynä on haitallista. Moni ei kuitenkaan pelkää satunnaiskäyttöä ja esimerkiksi runsasta tupakointia tai alkoholin suurkulutusta pidetään pahempana , s. 27, kuin kannabiksen satunnaiskäyttöä. Yhteenveto-osiossa samaisessa tilastotutkimuksessa, sivulla 36, todetaan myös ”Tätä ilmentää hyvin se, että vuonna 2010 yli puolet alle 35-vuotiaista vastaajista ilmoitti tuntevansa henkilökohtaisesti jonkun huumeiden käyttäjän.” Joten voidaan vähintään todeta, että tarve ”lievälle huumausainerikokselle” olisi tarpeen. Samoin raportissa  Euroopan huumeongelmasta 2012 todettiin kannabikseen liittyvien rikoksien olevan laskussa – liittyisiköhän jotenkin siihen, että oma käyttö on monessa luetelluista maista laillista, esimerkiksi Saksassa ja Italiassa.

Kirjoituksen punainen lanka kaipaa kenties rautalankatiivistyksen. Kuten edellä todistin, Suomessa poliisi sekä oikeuslaitos toimivat osittain hyvinkin mielivaltaisesti, pakkokeinolaissa säädetään huumausainerikos ihmisoikeuksien rikkomiskriteeriksi, törkeällä huumausainerikoksella on mielivaltaisia perusteita, Korkein oikeus luovuttaa virkamiesvaltaa liian löyhällä kädellä eteenpäin ja kannabiksen suosio on nousussa. Tästä voi loogisesti päätellä sen, että tilastollisesti katsoen kuka vain on mahdollinen kannabiksen käyttäjä (prosentuaalisella perusteella), jonka asunnon voi mielivaltaisesti tutkia tai kenen konetta voidaan vakoilla törkeän rikoksen periaatteella – koska mielivalta. Asunnon tutkimiseen vaadittavan perusteen voi saada tuomiosituimelta jälkikäteen, ja oikeutus määrittyy löydettyjen todisteiden perusteella.

Alussa jo totesin, ettei poliisin troijalainen liene kovinkaan suuri uhka virusturvien ansiosta. Usko oikeusjärjestykseen kärsii silti. Jotta poliisi voisi oikeasti keskittyä tosiasiallisen vakaviin rikoksiin, tulisi kannabiksen käyttö poistaa rikoslaista monien EU-maiden tyyliin. Mielivalta ylemmiltä tahoilta ei poistu, jollei sitä vastaan aktiivisesti taistele. Kenenkään ei tarvitse alistua kuvitteellisille kannabissyytöksille, eikä kenenkään tarvitse olettaa poliisin suorittavan vain ”tarpeellista valvontaa” vailla perusteita. Kenenkään ei tarvitse päästää poliisia kotiinsa ilman perusteita.

Nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss uskoo kannabiksen laillistuvan joskus Suomessa (HS 4.7.2012), mutta aikoo valvoa lain noudatusta niin pitkään kuin laki niin sanoo. Ymmärrettävää poliisilta. Tulisikin kääntää syyttävät katseemme arkadianmäelle, jossa lait säädetään. Poliiseja ei voi syyttää lain noudattamisesta, mutta mielivallasta voi. Eduskuntaa voi – ja pitää – syyttää huonoista laeista.

Uudet ovet mielivallalle eivät ole ikinä perusteltavia, eikä tavallisten ihmisten tarkkailu rikosoikeudellisessa mielessä ole mitenkään kannattavaa. Rikoslaki sekä pakkokeinolaki tulisi päivittää vastaamaan nykypäivää – kunnioittamaan ihmisoikeuksia sekä perustuslaillista yksityisyyden suojaa.

 

Hyvää päivää, darraiset ministerimme

Itsenäisyyspäivä on yksi niistä harvoista päivistä, jolloin allekirjoittanut kokee astetta suurempaa isänmaallisuutta. Minua harvoin voi kutsua kovin isänmaalliseksi. En järkyttynyt mustasta Mannerheimista enkä välittänyt, vaikka Suomi hävisi jääkiekossa. Suomella on silti hieno ja sisukas historia. Itsenäisyyttä saamme juhlia hyvällä sydämellä, vaikka monella juhlamieli alkaa jo uupua. Syynä on nykyisen aikuissukupolven täyttämä eduskunta – he, ketkä sotien aikana olivat häilyvä pilke silmäkulmassa. Tuo sama sukupolvi, joka mieltää minun sukupolveni hölmöksi ja vaaralliseksi, sekä minua uudemman sukupolven kuplan sisällä kasvatettavaksi suojelukohteeksi.

Samaan aikaan, kun Washingtonissa laillistetaan kannabiksen viihdekäyttö, Suomen uusi valvontavirasto Meku valittaa historiallisen klassikkoelokuvan aikaisesta näyttöajasta. Uusi, hyväksyttävä aika meni Pikku Kakkosen kanssa päällekäin – ”Kun alle 12-vuotiaat lapset eivät ole enää television ääressä.” Käydään keskustelua siitä, onko sopivaa puhua heikommasta aineksesta julkisuudessa tai parodisoida natsi-saksan juutalaismerkintää. Puhutaan EU:sta kaupankäynnin vapauttajana, mutta samaan aikaan ei anneta kilpailijoiden lunastaa paikkaansa aloilla, jossa kilpailua todella tarvitaan – matkustaminen Suomen sisällä.

Saul Schubak on uusimmassa kirjoituksessaan täysin oikeassa todetessaan 95% kansanedustajista olevan haitallisia. ”Ennen kaikkea rohkenen epäillä oliko parannukset, joita jonnekin varmasti olemme tällä vuosituhannella saaneet, todella 40 miljardin euron arvoisia ja kannattiko pelkän tämän takia ottaa 25 miljardia uutta velkaa?”, toteaa Schubak. Onko nykyinen aika, Suomen orjallinen seuraaminen EU:n direktiiviviidakossa tukien lainapaketteja epämääräisin ehdoin, todella monta kymmentä miljardia menestyvämpää aikaa? Kertooka te, rakas minua edeltävä sukupolvi, sillä olin itse vasta lapsi, kun EU:hun liittyminen oli ajankohtaista.

Minä olen 24-vuotiaana vasta oppinut 2000-luvulla ymmärtämään, miten ”huonosti” asiat omassa lapsuudessani oli. Ainakin jokainen uusi työryhmä ja lain tiukennus tulisi kertoa siitä, että jokin oli huonosti. Kaukametsän pakolaiset tuli lapsuudessani TV:stä Pikku Kakkosen jälkeen, lienisikö sekin nykyään kielletty alle 15-vuotiailta. Puheet ravintoloiden aukioloaikojen lyhentämisestä, verojen nostosta, tempputyöllistämisestä, nettisensuurista ovat vain lisävalvontaa ja -holhousta – ”poliittista puuhailua”, jolla todistetaan oman olemassaolon tärkeys. Ihmiset ahdistuvat, ihmiset tukahtuvat – aikuiset varsinkin, joka ilmenee kodin ilmapiirissä! Kukkahattuministerien yksi kuningattarista, Guzenina-Richardsson, ei osaa selittää, miksi lapsien huostaanotot lisääntyvät, vaikka budjetti alle 18-vuotiaiden palveluihin on 10 mrd. Jos sitä valtaa kokoajan viedään yksilöltä, vanhemmalta, aikuiselta valtiolle, muuttuvat kokonaiset rakenteet yhteiskunnassa. Uudemmat sukupolvet syntyvät kieltojen maailmaan.

Suomen kulttuuri on muuttunut ja se muuttuu entisestään. Ensi viikolla EU-huippukokouksessa käsitellään integraation syventämistä. Tarkoituksena on kasvattaa komission valtaa, tiivistää talous- ja rahaliittoa sekä lopuksi visio ”euroalueella olisi oma budjetti, valtiovarainministeriö ja jonkinlainen verotukseen perustuva rahankeruujärjestelmä.” Ne ajat, jolloin on viimeiset hetket aktivoitua, alkavat olla käsillä. Kun EU on verotusasemassa sekä koonnut oman ministeriön, ei eroaminen ole enää mahdollista. Toki esimerkiksi Vihreät Nuoret julkistivat tukensa liittovaltiokehitykselle ja asioista on hyvä puhua, mutta jokainen voi tahollaan miettiä, parantaako lisäsääntely sekä vallan keskitys sääntelystä ja keskityksestä syntyneitä ongelmia.

Turun Sanomissa Timo Soikkanen, poliittisen historian professori, puhui ”sotilaasta, joka osasi sanoa ei” – Mannerheimista. Artikkeli käsitteli Mannerheimin kolmea kieltäytymistä vastoin yleistä mielipidettä, jonka ansiosta Suomi selvisi nykyiseen pisteeseensä maailman kartalla. Mannerheim vetäytyi houkuttelevista hyökkäyssuunnitelmista Pietariin poliittisen tuen puutteessa, eikä julistanut sotatilaa ja hajoittanut hallitusta. ”Vaikka tavoite oli hänelle mieluisin , hän otti huomioon sisäpoliittiset voimasuhteet ja riskit.” Toinen merkittävä kieltäytyminen oli Suomen valtionjohtajan, diktaattorin asemasta, johon Lapuan liike koitti hänet nostaa. Lähes kaikki vastaavassa asemassa olleet, ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäistyneet maatalousvaltiot, olivat ajautuneet jonkinmoiseen diktatuuriin. Mannerheimin kieltäytyminen johti kansan eheytymiseen ja yhteisrintamaan talvisodassa. Kolmas merkittävistä kieltäytymisistä oli neuvottelu Saksan kanssa jatkosodan aikaan. Mannerheim oli pidättyväinen keskusteluissa, eikä alistunut Saksan sotilaallisen johdon alle. Saksa tarjosi Mannerheimille johtopaikkaa Saksassa armeijoiden liityttyä, sekä Lapissa sijaitsevia saksalaisjoukkoja komennettavakseen. Mannerheim kieltäytyi Saksan tarjouksesta ja pysyi liittoutumattomana.

”Kieltäytymisen voi nähdä Suomen itsenäisyyden pelastautumisen edellytyksinä. Ilman niitä kaikki sotilaalliset ansiot olisivat rauenneet tyhjiin.”, toteaa Soikkanen. Emme ole kenties sotatilassa nyt tai tulevaisuudessa, mutta Suomen kehityksen kannalta samaa päättäväisyyttä tarvitaan. Maailma ei kielloilla parane, eikä Suomea saa viedä EU:n liittovaltiokehitykseen suljetuin verhoin. Keneltä löytyisi nyt se tarpeellinen kantti puhua asioista suoraan? Ohessa kappale, jota kuuntelin tätä kirjoittaessani. Voin sanoa, etten ole aikoihin kokenut näin suurta haikeutta ja surua Suomen tilasta sekä tulevaisuudesta.

Rehellinen työ ei pian kannata

Suomalaisen työn tuhoamispolitiikka sääntelyin sekä verotuksin johtaa porsaanreikien sekä veronkiertomahdollisuuksien taloudelliseen kannattavuuteen. Alakynteen jäävät aina ne tunnollisimmat sekä pienemmät yritykset. Yrityksiä Suomi tarvitsee lisää ja monella ”työläisellä” varmasti kiintää silmissä oma yritys – joskus, sitten kun uskaltaa tahi ei ole mitään menetettävää. Jos haluaa menestyä, kannattaa ehdottomasti siirtää yrityksen kirjat pois Suomesta sekä varata pääomaa poliitikkojen kestitsemiseen. Pienet kyykkyyn ja isot juhlimaan. Näin Suomen talous kohenee yrittäjyydellä?

Liian korkea verotus sekä vaikea byrokratia johtaa veronkiertoon sekä pimeisiin palkkoihin. Mikäli veroja laskettaisiin, katoaisi suuri taloudellinen kannustin veronkierrolle. Työntekijä maksaa verojen ja muiden maksujen takia työnantajalle huimasti yli palkkansa verran. Harmaa talous 2012 -selvityksen mukaan laissa on porsaanreikä, joka mahdollistaa ulkomaalaisten yritysten veronkierron laillisesti. Ulkomaalaisilla yrityksillä ei ole rekisteröitymispakkoa Suomessa, jolloin rekisteröimätön toiminta jää verottajalta piiloon. Suomessa työskentelevistä työntekijöistä tulisi tehdä vuosi-ilmoitus puolen vuoden jälkeen. Uusi Suomi uutisoi Olkiluoto 3:sen työmaalta löytyneistä 304 verottajalle tuntemattomasta yrityksestä. Arvonlisäverotuksesta ja muista veroista tulisi tehdä ilmoitus 9 kuukauden jälkeen, mutta ilman rekisteröitymispakkoa on mahdoton sanoa, miten kauan ulkomaalainen yritys on toiminut Suomessa.

Suomessa kierretään myös autoveroa yrityksien kautta. Ulkomaalaisella henkilöllä tai ulkomailla sijaitsevalla yrityksellä on väliaikainen oikeus auton verottomaan käyttöön. Uuden Suomen mukaan moiset veronkierrot paljastuvat vasta sattumalta liikenteessä, koska valvonta on mahdotonta. Liikkuvan poliisin lakkautus vähentää kiinnijäämismahdollisuuksia entisestään. Moni suomalainenkin siis perustaa esimerkiksi Viroon ”pöytälaatikkofirman” ja ajelee Suomessa verottomalla autolla – laillisesti.

Vaikka firma toimisi jopa Suomessa ja maksaisi veroja Suomeen, se voi silti palkata työntekijöitä halvemmalta ulkomailta. Ruotsista 2007 tuttu Laval-tapaus muodosti ennakkotapauksen halpatyövoiman käytön laillisuudelle yli oman maan työehtosopimusten. Lyhyesti siis, latvialainen firma ”Laval” tuli Ruotsiin rakentamaan koulua ja halusi maksaa työntekijöilleen latvialaisten sopimusten mukaista palkkaa, joka oli paljon ruotsalaista palkkaa pienempi. Ruotsalaiset ammattiyhdistysliikkeet tuohtuivat vaateesta ja aiheuttivat työsaarron, josta EY-tuomioistuin heidät tuomitsi; liikkuvalla työvoimalla on oikeus noudattaa kotimaansa työehtosopimuksia, ei työskentelymaan. Laval-tapauksesta esimerkiksi Alexander Stubb on todennut, että Suomessa ja Ruotsissa on erilainen tilanne työehtosopimusten yleissitovuuden kannalta, joten Laval-tapaus ei voisi Suomessa toteutua. Suomen työehtosopimuksessa yleissitovuudesta sanotaan ”Työsopimuksen ehto, joka on ristiriidassa yleissitovan työehtosopimuksen vastaavan määräyksen kanssa, on mitätön ja sen sijasta on noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräystä”. Kallis, sopimuksen alainen työläinen jää alakynteen. Tapaus ei palvele suomalaista työnantajaa eikä -tekijää.

Harmaan talouden kitkemiseen voi valtion taholta syöttää loputtomasti rahaa, eikä sitä saada ratkaistua. Mitä enemmän valvotaan, sen enemmän se maksaa. Kulujen noustessa nostetaan veroja. Mitä korkeammat verot, sen suuremmat hyödyt niiden kierrossa. Monissa suurissa yrityksissä nähdään varmasti paljon vaivaa, ettei läheskään yrityksen koko saldo tai palkat ole Suomen verotuksen alla. ”Rehellinen ei saa urakkaa”, uutisoi Talouselämäkin viime vuonna.

Harmaan talouden ongelmat eivät ratkea lisävalvonnalla. Suomen talous voi lähteä nousuun vain uusien yrityksien myötä, jotka todella maksavat veronsa Suomeen. Suomen talous kohenee alhaisimmilla veroilla. Ahneen palkka on kuolema. Tässä tapauksessa Suomen valtion.

 

Internet pois heikommalta ainekselta

Heikoimman aineksen määrittelyyn voi käyttää monenlaisia kategorioita. Joku voi puhua henkisestä heikkoudesta, joku Schubakin tyyliin taloudellisesta heikkoudesta, joku taas älyllisestä heikkoudesta. Heikkouksia on jokaisella, mutta vaarallisimmillaan heikkoudet ilmenevät suuren, älyllisesti heikon, loukkaantuneen massan edustajissa internetissä.

He, jotka reagoivat tunnepitoisesti yli äyriäiden saman tien, unohtavat moraalin sekä käytöstavat – laista puhumattakaan – sekä alkuperäisen loukkaantumisen heti seuraavan viikon aikana. He, jotka kokevat oikeudekseen toimia täysin päättömän raivon vallassa nähdessään ylimielisen kokoomusnuoren puhuvan lapsilisien poistosta. Minä näin facebookissa Schubakille osoitetun kuvan, jossa viitattiin ”helpotukseen” burana-mainoksen tyyliin, luodit lääkekapselien tilalla. Se, että lynkkausmielialan valtaan ollaan valmiita antautumaan siitä, että joku ”kehtaa” sanoa oman mielipiteen vastaisen mielipiteen, kertoo älyllisestä heikkoudesta. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Suuresta massasta lentävät monet loat. Jaa, natsikorttikin? Yhteiskunta, jossa mielipiteitään ei voi vapaasti julkistaa, muistuttaa enemmän natseja kuin Facebook-kirjoittelu aroista aiheista. Fb-kommenttien kantelu medialle on nykypäivän poliittista keskustelua – ja sen ovat kokeneet yhä useammat puolueet. Mutta, että omatkin hylkäävät kovaäänisen, heterogeenisen massan edessä?

On täysin sattumanvaraista, mistä kukakin loukkaantuu. Se, mistä suuri massa yhteisloukkaantuu, on useimmin tunnepitoiset asiat konkretian sijaan. Saul Schubak joutui eroamaan luottamustehtävästään, koska internet suuttui. Kokoomusnuorten nykyinen puheenjohtaja Antti Häkkänen sekä edeltäjänsä Wille Rydman olivat eron kannalla, vaikka itsekin kannattavat tukien vähentämistä sekä sananvapautta. Massojen tyranniaa vastaan on vaikeaa taistella. Rydman itse esimerkiksi markkinoi itseään eduskuntavaalien alla ”Niskalenkki maahanmuutosta”-aspektein sekä lähteideni mukaan myös homma-forumilla nimenomaisesti valtuustotason ”globaalin vastuun strategiaa” vastaan. Esitys ajaa positiivista syrjintää maahanmuuttajille. Kun äänestys tuli valtuustossa, Rydman äänesti tyhjää. Kun häneltä internetissä kyseltiin tyhjän äänen tarkoitusperiä, hän poisti kysymykset. Vastuunkantoako, Rydman? Miksi et vain kertonut perusteita, kun kysyttiin? Rydman käänsi takkinsa pelkän kirjoittelun sijaan, mutta suuttuiko kukaan? Eipä juuri.

Häkkänen petaa omaa tulevaa virkaansa tajuamatta, ettei mölyävää internet-massaa voi miellyttää. Hetkellinen oman nahan pelastus anteeksipyytelevän, sanojen takanaan seisovan, kovaa kieltä internetissä käyttävän jäsenensä erouhalla, antaa hetken rauhan, mutta kauanko sitä kestää? Samat ihmiset olivat ristiinnaulitsemassa Helena Erosta hihamerkki-kirjoituksesta, kunnes mielenkiinto herpaantui ja tapaus jäi unholaan. James Hirvisaari ei taipunut massan alle, vaan suojeli omaansa. Omiin voi luottaa kriisin alla, mutta kuinka moni Kokoomusnuorista allekirjoittaa vielä Häkkäsen johtamisen?

Tämä kasvoton, suuri, kovaääninen massa ei aja muuta kuin mielipiteen hiljaisuutta vaikeista asioista ja valittaa siitäkin. Internetissä on helppo raivostua milloin mistäkin, mutta antaa nyt valtaa tälle massalle? Oi aikoja, oi tapoja! Tukikeskustelu on ajankohtaista huonon taloustilanteen sekä yhteiskunnan sisäisen uudistumisen myötä, mutta kaikki pyritään hiljentämään. Lapsilisä on oikeusopillisesti lapsen tuloa, ei vanhemman, joten sen leikkaaminen on viimeisenä yhteiskunnan leikkauslistassa. Mutta, jos joku on eri mieltä, saa sen sanoa.

Katsoin pari päivää sitten dvd:ltä elokuvan Batman – The Dark Knight ja siteeraan Jokeria tähän tapaukseen:
”Jospa leikkelemme sinut pieniksi paloiksi ja syötämme puudeleillesi. Sitten näemme, kuinka lojaali nälkäinen koira todella on.”