Hallituksen hävytön talouspolitiikka

Suomi on laman kynnyksellä, ellei jo lamassa. Talouspolitiikka Suomessa vaatii niin monia muutoksia ja varsinkin leikkauksia veronkorotuksien sijaan. Taloussanomien valitsema asiantuntijaraati antoi hallitukselle arvosanaksi 7-. Yksi arvostelijoista kertoi syyksi arvosanaansa 7, ettei Kataisen hallituksen politiikka ole Euroopan huonointa.

Hallitus sai kehysriihensä päätökseen tänään. Yritysten kokonaisverotusta lasketaan, mutta vaihtoehtoisesti tupakka-, alkoholi ja makeisverot nousevat. Yritysverojen  laskeminen on mielestäni hyvä suunta, mutta en kannata verojen nostoa, varsinkaan kun arvonlisävero nousi juuri. Uutisissa kuitenkin pyörii tälläkin hetkellä aiheita, joiden korjaaminen veisi Suomen taloutta parempaan suuntaan – kansalaisten kannalta ainakin. Nekin tulisi käsitellä.

Mahdollisuus henkilökohtaiseen konkurssiin

Tämä on tärkeä. Helsingin yliopiston professori Vesa Kanniainen ja tutkijatohtori Tuomas Malinen esittivät julkisen kannanottonsa Suomen yrittäjien puolesta. Esimerkiksi Thomas Edison sekä Henry Ford tekivät monia konkursseja ennen läpimenoa markkinoilla. Steve Jobskaan ei menestynyt aluksi, vaan tyrmättiin useassa yrityksessä. Suomessa asuessaan ainakin kaksi ensimmäistä olisivat jääneet velkavankeuteen jo ensimmäisessä töppäyksessä. Yrittäjiä Suomi tarvitsisi, mutta harva enää uskaltaa. Byrokratiaa on liikaa ja lakkautettukin y-tunnus voi haitata vielä vuosienkin päästä, jos sattuu esimerkiksi työttömyystukea tarvitsemaan. Suomi ei saavuta mitään sillä, ettei yrittäjälle anneta mahdollisuutta epäonnistua. Vailla henkilökohtaista konkurssia valtio menettää enemmänkin kuin puhdasta rahaa, olettaen ettei yrittäjä pysty kuittaamaan velkaansa koko elämänsä aikana. Valtio menettää yrittäjän seuraavista työpaikoista tulevat hyödyt sekä verotulot monilla muilla osa-aluiella, saa itsellensä tukieläjän, menettää talouskasvua toteuttamattomissa innovaatioissa sekä ajaa ihmisiä yrittämään muualle.

Yrittäjyyteen enemmän helpotuksia verobyrokratiassa

Yhteisöveroa lasketaan 20 %:iin 24 %:sta. Vero on silti liian korkea, koska yritykset eivät maksa veroa, vaan yritykseen liittyvät ihmiset. Jokainen yrittäjä maksaa palkastaan ansiotuloveroa tai vaihtoehtoisesti pääomatuloveroa ja yrittäjän palkkaamat ihmiset maksavat omasta palkastaan myös ansiotuloveroa valtiolle. Yrittäjä maksaa työntekijöistään myös lakisääteiset eläkemaksut sekä -vakuutukset. Yhteisövero näkyy ennen kaikkea yrityksen tuotteiden hinnoissa, koska myyntihinta määräytyy loppujen lopuksi kulujen korvaamisesta sekä voiton tekemisestä. Yritysten verotus on liian monimutkainen ja kokonaisasteeltaan sekava, mielummin yksinkertaistetaan verotusta. Yhteisövero jaetaan valtiolle, kunnille sekä kirkolle – myös niiltä yrityksiltä, joiden omistajatahot eivät kuulu kirkkoon.

Hautalan tapaus todisti, ettei aina ole tietoa tai halua ottaa selville kaikkia maksettavia veroja, joten on helpompi tehdä kaikki pimeänä. Taloussanomat esitteli jutussaan erilaisia harmaan talouden tapoja, jossa tavalliset ihmiset kertoivat syitään maksaa pimeänä. Moni pimeä maksu tulee jonkun tuen menettämisen tai tahattoman väärintekemisen pelosta, joten yksinkertaistaminen toimii paremmin kuin kehitystyöryhmät.

Ei nosteta veroja 

Verojen nosto ei ole säästöä, vaan entistä laajempaa rahansiirtoa. Valtion jatkuvasti kasvavan velan ja EU-toimien myötä monen suomalaisen usko hallituksen kykyyn hoitaa taloutta on laskenut. Myös jatkuvat kohut rahojen väärinkäytöstä syövät uskottavuutta. Siksi onkin jo moraalisesti väärin, että hallitus vaatii valtion kassaan lisää rahaa kansalaisten taskuista. Väärin toimissa on myös ostovoiman heikentäminen, koska se tie ei johda hyvään. Tänäisen kehitysriihen seurauksena päätettiin siis nostaa alkoholi-, tupakka- sekä makeisveroja. Näiden tuotteiden veronkorotukset eivät ole sieltä pahimmasta päästä, mutta kun lasketaan mukaan alv:in nosto 23%:ista 24 %:iin, alkaa veronkorotukset jo vähitellen kyllästyttää. Alv:in nostaminen itsessään nosti lähes kaikkien tuotteiden hintoja kaupoissa.

Solidaarisuusvero ja Yle-vero ovat tulleet Kataisen hallituskaudella, samoin tänä vuonna alkava pankkivero. Pankit maksavat väliaikaisesti vuodet 2013-2015 valtiolla ylimääräistä veroa. Näkyyköhän tämä korotus pankkien palvelumaksuissa, vai ottaako pankki takkiin tuloissaan? Sopii arvata. Sähkövero tulee voimaan vuodesta 2014 eli sähkön hinnannousu ei loppunutkaan vielä alvin kasvamiseen. Suurempia eläkkeitä verotetaan kovemmalla kädellä, samoin lahjoituksia, joka luo entistä suuremman kannustimen verokikkailuun. Jos valtio yrittää verottaa rikkaita liian kovalla kädellä, siirtänevät he varansa muihin maihin. Rikkailla on varaa palkata väkeä ratkomaan verotuksesta koituvia ongelmia. Tällaisissa tapauksissa Suomi ahneudellaan saa käteensä verotuloina pyöreän nollan.

Verovähennykset ovat vielä asia erikseen. Menettäisikö Suomi paljonkin tuloja, jos veroja laskettaisiin ja verovähennyksistä siinä samalla luovuttaisiin. Kotitalousvähennykset koskevat nyt myös ulkomaalaisilla firmoilla teetettyjä ulkomailla tehtyjä töitä, koska muita EU- sekä ETA-maita ei saa syrjiä palveluja valitessaan. EU:n myötä Suomi ei saa suosia suomalaista missään yhteydessä, joten parempi olisi reagoida tähän ja antaa suomalaisille oikea mahdollisuus kilpailussa. Tällä hetkellä suomalainen on kallis verotuksen vuoksi ja mahdollisuus on esimerkiksi perustaa firma Espanjaan ja maksaa verot sinne. Useat puhelinfirmat tekevät tätä jo.

Nousevat tai uudet verot tällä hallituskaudella: Alv, sähkö, makeiset, tupakka, alkoholi, pääoma, yle, pankki ja suuret eläkkeet.

Laskevat verot: Yhteisövero -4%

(Lähde moneen kohtaan tekstissä: http://www.veronmaksajat.fi/veromuutokset2013)

Ei tuhlata kaikkeen turhaan, vaan annetaan ihmisten toimia

Valtion tukeminen harmaan talouden ehkäisyyn sopisi tähänkin kohtaan, mutta käsittelin sen jo ylempänä. Vuoden turhake on nuorten yhteiskuntatakuu, tutummin nuorisotakuu. Olen puhunut tästä aiemminkin, esimerkiksi kirjoituksessani ”Yleissitovat työehtosopimukset sekä TE-toimiston karenssiaika poistettava”, josta löytyy vuoden 2013 uudistukset TE-toimistoista sekä asiaa nuorisotakuusta. Valtion vuoden 2013 talousarviossa kerrotaan, että nuorisotakuu saa 60 miljoonan määrärahat. Mihin nämä rahat menevät? Työnantajille, jotta he palkkaavat nuoren, koska tiukkojen työehtosopimusten takia he eivät ole voineet aiemmin? Työryhmiin? Nuorisotakuun ensimmäiset 3 kuukautta päättyy tämän kuun lopussa, joten kysykääpä joltain tuttavapiiristänne löytyvältä työttömältä nuorelta, miten nuorisotakuu on häntä auttanut. Kertokaa se sitten mieluusti minulle, koska minulla on epäilykseni. Hallitusta ei saa päästää tuuduttautumaan näihin ”toimiin”, vaan vaatia aktiivisesti helpotusta työsopimukseen kokemusta tarvitsevan nuoren kohdalla.

Suomi voisi säästää poistamalla esimerkiksi puoluetuet. Puoluetuki on 160 000/istuva kansanedustaja. Kansanedustajilla ja ministereillä on jo omat palkkansa sekä puolueilla jäsenmaksunsa, enempää ei tarvita. Samoin eduskunnan menot uusiksi, leikkauskohteita kyllä löytyy. Pienistä puroista syntyy suuri joki. Hallituksen satunnaiset ”Himas-tilaukset” pois.

Yritystuet menevät Ylen uutisten mukaan yhä useammin samoille firmoille. Kannatan starttirahaa, mutta en yritystukia. Yritykset eivät tukia tarvitse, jos valtio hoitaa verotuksensa kuntoon. Kannattamattomia yrityksiä ei ole taas edes järkeä tukea. Maataloustuissa samat aspektit: jos halutaan suomalaisten suosivan suomalaista, ei tehdä hintakilpailusta mahdotonta suomalaiselle maatalousyrittäjälle. Kehitysavussa on turha rahareikä ja sen suuruutta tulee miettiä uudestaan.

Verojen alentaminen tuo voittoa pidemmän päälle ostovoiman kasvussa sekä suomalaisen tuotannon kohentumisena. Suomi on pärjännyt hyvin Nokiasta lähtien teknologian saralla ja tältä alalta löytyy varmasti lisää innovaatiota. Sitä syntyy, kun annetaan ihmisen toimia vapaasti eikä viedä hänen käyttörahaansa, lannisteta laajalla byrokratialla tai uhkailla oikeussyytteillä immateriaalioikeuksien huonolla käytöllä. Ja se henkilökohtainen konkurssi, joka pelastaa monta yrittäjää loppuelämän velkavankeudelta sekä tuo markkinoille uusia, innokkaita yrittäjiä.

Hyvää päivää, darraiset ministerimme

Itsenäisyyspäivä on yksi niistä harvoista päivistä, jolloin allekirjoittanut kokee astetta suurempaa isänmaallisuutta. Minua harvoin voi kutsua kovin isänmaalliseksi. En järkyttynyt mustasta Mannerheimista enkä välittänyt, vaikka Suomi hävisi jääkiekossa. Suomella on silti hieno ja sisukas historia. Itsenäisyyttä saamme juhlia hyvällä sydämellä, vaikka monella juhlamieli alkaa jo uupua. Syynä on nykyisen aikuissukupolven täyttämä eduskunta – he, ketkä sotien aikana olivat häilyvä pilke silmäkulmassa. Tuo sama sukupolvi, joka mieltää minun sukupolveni hölmöksi ja vaaralliseksi, sekä minua uudemman sukupolven kuplan sisällä kasvatettavaksi suojelukohteeksi.

Samaan aikaan, kun Washingtonissa laillistetaan kannabiksen viihdekäyttö, Suomen uusi valvontavirasto Meku valittaa historiallisen klassikkoelokuvan aikaisesta näyttöajasta. Uusi, hyväksyttävä aika meni Pikku Kakkosen kanssa päällekäin – ”Kun alle 12-vuotiaat lapset eivät ole enää television ääressä.” Käydään keskustelua siitä, onko sopivaa puhua heikommasta aineksesta julkisuudessa tai parodisoida natsi-saksan juutalaismerkintää. Puhutaan EU:sta kaupankäynnin vapauttajana, mutta samaan aikaan ei anneta kilpailijoiden lunastaa paikkaansa aloilla, jossa kilpailua todella tarvitaan – matkustaminen Suomen sisällä.

Saul Schubak on uusimmassa kirjoituksessaan täysin oikeassa todetessaan 95% kansanedustajista olevan haitallisia. ”Ennen kaikkea rohkenen epäillä oliko parannukset, joita jonnekin varmasti olemme tällä vuosituhannella saaneet, todella 40 miljardin euron arvoisia ja kannattiko pelkän tämän takia ottaa 25 miljardia uutta velkaa?”, toteaa Schubak. Onko nykyinen aika, Suomen orjallinen seuraaminen EU:n direktiiviviidakossa tukien lainapaketteja epämääräisin ehdoin, todella monta kymmentä miljardia menestyvämpää aikaa? Kertooka te, rakas minua edeltävä sukupolvi, sillä olin itse vasta lapsi, kun EU:hun liittyminen oli ajankohtaista.

Minä olen 24-vuotiaana vasta oppinut 2000-luvulla ymmärtämään, miten ”huonosti” asiat omassa lapsuudessani oli. Ainakin jokainen uusi työryhmä ja lain tiukennus tulisi kertoa siitä, että jokin oli huonosti. Kaukametsän pakolaiset tuli lapsuudessani TV:stä Pikku Kakkosen jälkeen, lienisikö sekin nykyään kielletty alle 15-vuotiailta. Puheet ravintoloiden aukioloaikojen lyhentämisestä, verojen nostosta, tempputyöllistämisestä, nettisensuurista ovat vain lisävalvontaa ja -holhousta – ”poliittista puuhailua”, jolla todistetaan oman olemassaolon tärkeys. Ihmiset ahdistuvat, ihmiset tukahtuvat – aikuiset varsinkin, joka ilmenee kodin ilmapiirissä! Kukkahattuministerien yksi kuningattarista, Guzenina-Richardsson, ei osaa selittää, miksi lapsien huostaanotot lisääntyvät, vaikka budjetti alle 18-vuotiaiden palveluihin on 10 mrd. Jos sitä valtaa kokoajan viedään yksilöltä, vanhemmalta, aikuiselta valtiolle, muuttuvat kokonaiset rakenteet yhteiskunnassa. Uudemmat sukupolvet syntyvät kieltojen maailmaan.

Suomen kulttuuri on muuttunut ja se muuttuu entisestään. Ensi viikolla EU-huippukokouksessa käsitellään integraation syventämistä. Tarkoituksena on kasvattaa komission valtaa, tiivistää talous- ja rahaliittoa sekä lopuksi visio ”euroalueella olisi oma budjetti, valtiovarainministeriö ja jonkinlainen verotukseen perustuva rahankeruujärjestelmä.” Ne ajat, jolloin on viimeiset hetket aktivoitua, alkavat olla käsillä. Kun EU on verotusasemassa sekä koonnut oman ministeriön, ei eroaminen ole enää mahdollista. Toki esimerkiksi Vihreät Nuoret julkistivat tukensa liittovaltiokehitykselle ja asioista on hyvä puhua, mutta jokainen voi tahollaan miettiä, parantaako lisäsääntely sekä vallan keskitys sääntelystä ja keskityksestä syntyneitä ongelmia.

Turun Sanomissa Timo Soikkanen, poliittisen historian professori, puhui ”sotilaasta, joka osasi sanoa ei” – Mannerheimista. Artikkeli käsitteli Mannerheimin kolmea kieltäytymistä vastoin yleistä mielipidettä, jonka ansiosta Suomi selvisi nykyiseen pisteeseensä maailman kartalla. Mannerheim vetäytyi houkuttelevista hyökkäyssuunnitelmista Pietariin poliittisen tuen puutteessa, eikä julistanut sotatilaa ja hajoittanut hallitusta. ”Vaikka tavoite oli hänelle mieluisin , hän otti huomioon sisäpoliittiset voimasuhteet ja riskit.” Toinen merkittävä kieltäytyminen oli Suomen valtionjohtajan, diktaattorin asemasta, johon Lapuan liike koitti hänet nostaa. Lähes kaikki vastaavassa asemassa olleet, ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäistyneet maatalousvaltiot, olivat ajautuneet jonkinmoiseen diktatuuriin. Mannerheimin kieltäytyminen johti kansan eheytymiseen ja yhteisrintamaan talvisodassa. Kolmas merkittävistä kieltäytymisistä oli neuvottelu Saksan kanssa jatkosodan aikaan. Mannerheim oli pidättyväinen keskusteluissa, eikä alistunut Saksan sotilaallisen johdon alle. Saksa tarjosi Mannerheimille johtopaikkaa Saksassa armeijoiden liityttyä, sekä Lapissa sijaitsevia saksalaisjoukkoja komennettavakseen. Mannerheim kieltäytyi Saksan tarjouksesta ja pysyi liittoutumattomana.

”Kieltäytymisen voi nähdä Suomen itsenäisyyden pelastautumisen edellytyksinä. Ilman niitä kaikki sotilaalliset ansiot olisivat rauenneet tyhjiin.”, toteaa Soikkanen. Emme ole kenties sotatilassa nyt tai tulevaisuudessa, mutta Suomen kehityksen kannalta samaa päättäväisyyttä tarvitaan. Maailma ei kielloilla parane, eikä Suomea saa viedä EU:n liittovaltiokehitykseen suljetuin verhoin. Keneltä löytyisi nyt se tarpeellinen kantti puhua asioista suoraan? Ohessa kappale, jota kuuntelin tätä kirjoittaessani. Voin sanoa, etten ole aikoihin kokenut näin suurta haikeutta ja surua Suomen tilasta sekä tulevaisuudesta.

Veronkorotuksilla rahoitetaan ministeriön töppäilyt

Suomen tuleva Kansallinen Terveysarkisto, KanTa, tulee maksamaan Taloussanomien mukaan noin 400-500 miljoonaa euroa (Taloussanomat.fi 14.8.). Sähköistä sekä käyttäjäystävällisempää potilasrekisteriä ollaan artikkelin mukaan kehitetty jo kymmenen vuotta. Toimijatahona toimii Sosiaali- ja Terveysministeriö – nykyisestä kokoonpanosta kantavat vastuun terveydenhuollosta vastaavat ministerit Maria Guzenina-Richardson (SDP) sekä Paula Risikko (Kok) sekä tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Tuija Brax (Vihr.).

Braxin johtama tarkastusvaliokunta ei osaa vastata menojen ylipaisumiseen (US 16.8.) Virossa moinen ohjemistopäivitys toteutettiin 10 miljoonalla. Uuden Suomen uutisessa Brax perustelee Suomen ja Viron eroja toteamalla esimerkiksi: ”[…] Suomen terveydenhuollon älytön, hajanainen rakenne kaikkine kuntineen ja erillisinä sairaaloineen. Virolta ”puuttuu” tämä ongelma, sillä siellä terveydenhuoltoa ei ole hajautettu niin moneen osaan”. Lause ei korviini tarkoita mitään; kyseessä on ohjelmisto, minkä toiminta ei ole riippuvaista koneiden määrästä tai ”hajanaisuudesta”. Ohjemisto! Perustelu on kenties yhtä osuva, kuin Braxin muutaman vuoden takainen vertaus sähköisen äänestyksen uhkien vertaaminen science fictioniin (HS 5.9.08)

Teknologinen kehitys on huima viimeisen 10 vuoden aikana. Se, mitä visioitiin 10 vuotta sitten, ei taatusti ole enää samanlainen. Moisia rahamääriä ei voi järjellä selittää. Eikö missään vaiheessa tajuttu pysähtyä ja miettiä, sen sijaan, että annetaan vain yhä uusille projekteille rahaa – jotka uutisen mukaan todettiin usein toimimattomiksi ja keskeytettiin. Esimerkiksi Piraattipuolue on puhunut jo vuosia avoimen lähdekoodin ohjelmistoista. Viime toukokuussa eduskunnan täysistunnossa Brax totesi julkisen terveydenhuollon kustannuksien olevan 2,7% kokonaismenoista, noin 300 miljoonaa vuoden 2010 luvuilla (eduskunta.fi) Joten suurin kustannuserä on syntynyt vasta tällä vuosikymmenellä. Verorahojen käsittely on retuperällä.

Onko asiantuntijoiden lausunnot avoimista lähdekoodeista sivutettu vai missä lienee ongelma? Braxin mukaan rahaa on jaettu pieniin hankkeisiin ja yksittäisiin pilottiprojekteihin sekä tosiaan hankkeisiin, mitkä on lopetettu kesken. Vähintä mitä tarkastusvaliokunta voi tällä hetkellä tehdä, on julkaista edes perustelut rahan jakamiselle sekä rahoitettujen hankkeiden tulevaisuuden visiot – jotta on edes arvioitavissa rahoitusperusteet. KanTa-hankkeella ei ole ollut selkeästi vastuunkantajaa tai projektin johtajaa. Se ei ole silti mikään selitys moiselle holtittomalle varojen jakamiselle, kun me maksajat emme voi vaikuttaa asiaan – saati kieltäytyä maksamasta. Saa olla syystä vihainen!

Oma ehdotukseni olisi ollut jo aiemmin – mutta varsinkin tästä eteenpäin – on kilpailuttaa paremmin ohjelmiston tuottajat, esimerkiksi ”päinvastaisella” huutokaupalla, millä tarkoitetaan markkinatoimijoiden kilpailua siitä, kuka pääsee toteuttamaan projektin tarjoamalla paremman tarjouksen kuin edellinen. Ohjelmisto tulisi toteuttaa avoimella lähdekoodilla, josta jokainen koodia tunteva voisi nähdä mahdolliset virheet tai avustaa ohjelman parannuksessa (kyllä, sellaisia ihmisiä on varmasti jokin MuroBBS täynnä) Avoin lähdekoodi paljastaisi myös mahdolliset ”takaportit” joiden avulla tietoihin pääsisi käsiksi tai tietoja voitaisi tallentaa käyttäjän tietämättä. Rehellisellä ihmisellä ei ole mitään salattavaa, niinkös se meni ministerit? Ja ei, Brax ja Guzenina-Richardson, avoin lähdekoodi ei tarkoita, että kuka vain voisi mennä muuttamaan koodista asioita.

Sosiaali- ja Terveysministeriön talousarvioesityksestä selviää, että ensi vuoden budjettia kaavaillaan 303 miljoonaa tätä vuotta suuremmaksi. Toki esityksessä on muitakin menoeriä, mutta silmään pistää vaadittavan summan samankaltaisuus menetetyn kanssa. 300 miljoonaa meni, tarvitaan uudet tilalle? Ovatko todella e-reseptit sekä sähköinen potilasrekisteri näin kalliita? Mistä firma tekemään homma muutamalla kymmenellä miljoonalla? Veikkaisin, että lähes mistä vain. Tietoyhteiskunnasta eriytyneet, kokemattomat, asiantuntijoita vähättelevät ministerit, joilla on valtaa, kammoksuttavat minua niin paljon, että menetin ruokahaluni lähes päiväksi tätä asiaa pohdiskellen. Samaisessa raportissa muuten pyydetään Valviralle 1,7 miljoonaa tietojärjestelmien kehittämiseen sekä lupa- ja valvontatehtävien vahvistamiseen. Lisäraha, jotta valvonta moisissa projekteissa toimii muun muassa.

Summat eivät ole toki suuria EU-kriisiin verrattuna, mutta puheet rahattomuudesta sekä perusteet jatkuville veronkorotuksille alkavat menettää pohjansa lopullisesti. Miksi minun pitää maksaa vain entistä enemmän kaikista tuotteista ja palveluista sekä luopua osasta palkastani, kun tiedän ettei kukaan kanna vastuuta rahojen käytöstä? Jos nyt ministeritasolla on pakko leikkiä ammattilaista, voisi jättäytyä edes suosiolla sätkynukeksi kulisseihin ja antaa asiantuntijoiden sekä avustajien hoitaa hommat. Siten voisi edes vähän hyödyttää Suomea nykyistä enemmän.

 

 

Aselain tiukennus ei lisää turvallisuutta

On ikävää, että olin aloittamassa artikkelini lauseella ”Aina, kun nuori mies päättää yhteiskunnassamme napata aseen käteen ja lähteä…”, koska se kertoo jo liiallisesta yleisyydestä asian tiimoilta. On ikävää, että yksilö ajautuu epätoivoiseen tekoon ja empatiakyvyttömästi surmaa kanssaeläjiään.  Motiivit sekä kausaalisuus koulukiusaamiseen tai/ja mielenterveyshäiriöön ovat enemmän tai vähemmän nähtävissä, mutta poliittinen agenda keskittyy liikaa vain aselain muutoksiin tai ruumiilla tanssiin poliittisen uskottavuuden säilyttämiseksi.

Vuoden 2012 kevät on ollut traagista aikaa tappotilastoille. On perhesurmia, yliajoja ja viimeisimpänä Hyvinkään tapaus. Nuori mies varasti isänsä asekaapista muutaman aseen, kiipesi katolle ja ampui baarista poistuvia ihmisiä tappaen ja vahingoittaen. Myöhemmin on paljastunut, että mies katuu tekoaan ja oli hiprakassa. Olisiko tragedia saanut yhtä surullisen lopun, jos asetta ei olisi ollut saatavilla?

Tässä tapauksessa uskon, ettei olisi – hetkellisesti. Tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa, mutta on todennäköistä, etteivät moiset ajatukset katoa minnekään ilman ammattiapua. Jos haluaa surmata ihmisiä, tuntemattomia tai tuntemiaan, on jotain vikana. Motiiveihin en ota tässä artikkelissa kantaa enempää, mutta varsinkin kouluampujien tapauksissa koulukiusatuksi joutuminen on vaikuttanut eräältä suurelta taustatekijältä.

Suomen Kuvalehden julkaisi artikkelin muutama vuosi sitten, jossa mahdolliseksi kouluampujaksi itsensä tituleerannut, koulukiusattu, ”Lauri” kertoi tuhoisista ajatuksistaan ennen ammattiauttajalle menoa. Hän jakaa ihmisen sisällä vellovan raivon mustaan ja valkoiseen raivoon. Ensimmäinen tarkoitti impulsiivista ja aggressiivista ”lahtausta”, kun taas jälkimmäinen kylmän rauhallista, analyyttistä sekä koston sokaisemaa tunnekylmää tilaa, missä haetaan oikeutusta itseä kohdanneelle vääryydelle. Valkoisen raivon tilassa toimii jokainen surmaaja, joka suunnittelee ja toteuttaa aikeensa kokematta empatiaa tai moraalista vääryyttä.

Suomessa henkirikostilastoja johtavat edelleen parisuhdetapot. Yleisin väline tappoon on teräase. Tuliaseilla tehdyistä tapoista yli puolet tehdään laittomilla aseilla, joita Suomessa liikkuu valvonnasta huolimatta. Aselaki-infon mukaan vuosina 2002-2008 8% Suomen surmatöistä tehtiin laillisilla ampuma-aseilla. Keskiarvoa nostivat Jokelan ja Kauhajoen tapaukset. Aseita Suomessa on MTV3:n mukaan yli miljoona kappaletta.

Tilastojen tarkastelu kertoo, että suurin osa laillisten aseiden omistajista käyttäytyy siis hyvin aseensa kanssa. Ongelmatapaukset eivät kumpua aseen saatavuudesta tai sen käytön ”helppoudesta”. Tappoväline kyllä hankitaan vaikka mistä, jos valkoisen raivon sokaisema henkilö päättää toteuttaa suunnitelmansa. Jokaisella meillä on jatkuvasti kotona jo nyt mahdollisia tappoaseita, keittiössä ensimmäiset. Ongelmat eivät ratkea keräämällä aseita pois moitteettoman rekisterin omaavilta ihmisiltä. Laittomien aseiden määrien tilastoja on mahdoton edes kerätä, saati sitten konkreettisesti kerätä aseet pois. Siksi aseita on tilastojen valossa aina saatavilla luvatta.

Spreekillers.ch – sivusto kerää joukkosurmaajien ”ranking-listaa”, jonka ykköspaikalla koreilee Anders Breivik 69 uhrillaan. Listaa tutkimalla huomaa selvästi, miten hulluja ihmiset ovat tappomielialallaan sekä muiden välineiden ”mielikuvituksellisessa” käytössä. Siihen ei mikään laki auta. Ongelmia tulee tutkia alkupäästä; siitä mikä ajaa yksilön moiseen ja mitä asialle voisi tehdä. Asekielto ei ainakaan ratkaise asiaa. Oli aselaki miten tiukka tai löyhä vain, ase tulee osata pitää poissa asiattomien ulottuvilta, eikä sen holtiton käyttö jää rankaisematta – vapaankin aselain ideaalissa. Luonnollisesti aseenkantolupaa ei tule myöntää mielenterveysongelmista kärsivälle, tosin aseen hän saattaa nykyään hankkia silti.

Ajatus yhteiskunnasta, missä ei olisi aseita, on kaunis ja utopia. Itse en haluaisi joutua kantamaan asetta esimerkiksi. Kuitenkin, yhteiskunta missä vain poliiseilla ja rikollisilla on aseet, on hyvin turvaton. Teoriassa aseet voidaan kieltää miten pitkälle vain, mutta eniten kielloista kärsivät rehelliset ja moitteettomat henkilöt. Joukkotappotragedioiden yhteydessä itselläni herää aina sama kysymys: Olisiko tilanne ollut erilainen, jos edes yhdellä opettajalla tai valvojalla olisi ollut oma ase turvana?

Politiikka

Ilkka Kanerva (kok.) sai ehdollisen tuomion törkeästä lahjuksen ottamisesta sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta. ”Lahjusringin” muut osapuolet saivat tuomioita puolin ja toisin. Kovimman tuomion sai Nova-groupin johtoportaan Arto Merisalo, kuusi vuotta vankeutta. (US 18.4.)

Lahjontaa politiikassa? Stop the presses! Politiikka on valtataistelua erilaisten etujen jakamisesta yhteiskunnassa. On aivan ilmiselvää, että poliittisiin päätöksiin pyritään vaikuttamaan monilta eri tahoilta. Hyvä veli -järjestöt, kultaiset kädenpuristukset tai poliittiset lehmänkaupat ovat varmasti edelleen arkipäivää ja harvoista jää kiinni.

Koko nykyinen puoluekartasto on kehkeytynyt tiettyjen ryhmien äänenkuuluttajista. Jokainen puolue ajaa omia agendojaan läpi ja joutuu niistä sopimaan muiden kanssa; ”Jos te äänestätte tätä, me äänestetään tota.” On valitettavaa – mutta väistämätöntä – että ulkopuoliset tahot saavat jalkansa oven väliin. Yleensä ne, kenellä on muutamia tuhansia ylimääräistä. Mitkä asiat yleensäkin nousevat poliittisen asialistan aspekteiksi? Meinaan asioita, mistä kuulemme vasta ensimmäistä kertaa uutisista. Taustakoneistot, pojat, sitä se on.

Ole lukenut kirjan ”Politiikan perusteet”, hyvin, ja kirjoittanut siitä artikkelinkin aikoinaan ”Politiikan lyhyt oppimäärä”. Suosittelen sen lukaisemista. Mitä enemmän politiikoilla on valtaa vaikuttaa meidän elämäämme, sitä enemmän meitä ohjaillaan tiettyjen lobbaajien mielihalujen mukaisesti.

Mitä suurempi julkinen sektori, sitä enemmän poliittiset päätökset vaikuttavat koko kansantalouteen. Mitä kontrolloidumpi talous, sen enemmän poliitikot keräävät rahoja taskuunsa ja  säätävät lakeja oman eturyhmänsä hyväksi. Ja verot! Mitä enemmän verotetaan ties-mitä, sen enemmän joku muu – kuin sinä itse – päättää rahojesi kohtalosta.

Hyvän poliitikon kyky on tulla valituksi uudestaan. Siksi mitään radikaalia ei tehdä. Kun yhteiskunta lepää status quossa, missä jokainen haluaa turvata oman selustansa, ei synny mitään – paitsi kun rahaa tarvitaan, ”voi aina verottaa rikkaita”. Hyvän puolesta pahaa vastaan! Tämän näytelmän seuraaminen turhauttaa. Siksi sana ”ammattipoliitikko” on hyvin negatiivinen; jos on hyvä politiikassa, onko vain hyvä puhumaan itsensä läpi mistä vain?

Turhautumiseni johti minut aikoinaan liberaaliksi. Ymmärsin, että politiikka nyt vain on mitä on. Mitä politiikalla voidaan säätää on avainaspekti. Asiat, mitkä vain jonkun pitää päättää, toisen olematta sen parempi kuin toinen, on hyvä päättää politiikassa. Esimerkiksi se, että Suomessa on tietyn suuntainen liikenne tai se, että punainen tarkoittaa ”stop” ja vihreällä saa mennä, ovat tämän kaltaisia päätöksiä. Yhteiset pelisäännöt, jolla arkinen elämä helpottuu. Ei riistoa toisten kustannuksella tai tyhjiä lupauksia vain siksi, että pidetään äänestäjäryhmä kasassa.

Pienet puolueet hallituksessa ovat vain äänestysapuja. RKP äänestää solidaarisuusveron puolesta, koska SDP äänestää Dragsvikin säilyttämisestä? Sukupuolineutraalia avioliittolakia ei otettu hallitusohjelmaan, jotta KD äänestää Kreikan tukipakettien puolesta? Vasemmisto otettiin hallitukseen, koska sen kannatus saadaan kunta-uudistukselle ja vaihtoehtoisesti jätetään työurien pidennys? Tiedä häntä, tämä on vain spekulaatiota.

Nykyinen järjestelmä rakentuu niin, että jos et tee mitään – vaikka jätät vain äänestämättä – pönkität vallitsevia oloja. Eduskunnassa yritetään säätää kovempia äänikynnyksiä, jotta uusilla puolueilla olisi entistä vaikempaa päästä sisälle. Puolueen rahoituksesta säätää eduskunta ja sen myötä julkinen rahoitus taataan vain eduskuntapuolueille. On pakko ensin saada valtaa, jotta sitä voi poistaa. Pakko päästä eduskuntaan, jos eduskunnan asioihin haluaa vaikuttaa. Siksi kuulun puolueisiin, mitkä niin aikovat tehdä.

Systeemiä vastaan sisältäpäin.