Joku liberaali välillä sanoo haluavansa laillistaa huumeet. Suomessakin muutama puolue on jo kirjannut puolueohjelmaansa tämän suuntaisia tavoitteita. Miksi? Toki liberaaleilla aihepiiri kuuluu olennaisesti yksilönvapauksiin ja aikuisten itsemääräämisoikeuksiin, mutta perustelut taustalla ovat paljon tätä laajemmat. Kyseessä on myös näkemys siitä, että nykyisiä ongelmia voisi yrittää ratkaista eri tavoin ja koska ongelmat ovat näkyviä, ratkaisuja tulisi tehdä. Yleinen liberaali huume-argumentti sisältää myös monia erilaisia seurauseettisiä puolia ja faktaa siitä, mitä tilastot ja käytännöt maailmassa puhuvat. Liberaalit eivät usko kieltämisen ratkaisevan ongelmia ja huumepolitiikkaa tarkastellessa kieltämisen epäonnistuminen on helposti todettavissa. Taloudelliselta puolelta tarkasteltuna huumeargumentissa näkyy selkeä ilmentymä aivan vääränlaisista ja jopa vaarallisista kannustimista ja yhteiskunnallinen puoli taas pohjaa siihen, etteivät huumeongelmat ole vähentyneet näillä jo toteutetuilla toimilla – päinvastoin. Rationaalisesti ei voi olettaa erilaista lopputulosta, jos toistaa samoja keinoja uudestaan ja uudestaan.

 

Koen tarvetta avata huumeargumenttia, koska väärinkäsityksien ja omien tulkintojen mahdollisuus on suuri. Liberaalitkin toki jakautuvat aiheen ympärillä radikaaleihin ja vähemmän radikaaleihin, samoin kuin näkemykset myynnistä, vahvojen ja mietojen päihteiden erottelusta tai mahdollisesta verotuksesta vaihtelevat. Vaikka ei jakaisi liberaalien näkökulmaa laajoista yksilönvapauksista, ovat muutkin perustelut painavia. Tulee muistaa, että nykyiset ongelmat ovat syntyneet nykyisen lain aikaan. Liberaalien mukaan osittain myös juuri tämän lain vuoksi.

 

Taloudellinen näkökulma

 

Huumeiden laittomuus mahdollistaa huumeiden tuottajille äärimmäisen hyvät katteet ja miljardien tuotot, sillä toimintaa ei valvota mitenkään ja riski toiminnassa näkyy myös hinnoissa. Laittomasta huumekaupasta hyötyvät kansainväliset rikollisjärjestöt ja tätä kautta myös esimerkiksi terroristijärjestöt. On monia synteettisiä huumeita, joiden tekeminen laboratorio-olosuhteissa onnistuu ilman kalliita ainesosia. Räjähdysvaara on olemassa ja riski, mutta mitä ammattimaisemmin toiminta kulkee, sen pienemmäksi tämäkin riski osataan minimoida. Pohjois-Korea esimerksi rahoittaa itseään osaksi synteettisillä huumeilla, koska kansainvälinen lainsäädäntö mahdollistaa hyvät tuotot. Latinalaisen Amerikan ja Meksikon laittomat huumemarkkinat ovat tuoneet huumekartelleille laajan vallan ja suuren omaisuuden. Kolme entistä presidenttiä alueelta vaativat kannabiksen laillistamista, sillä se veisi noin 60% huumekartellien tuloista. YK:n entinen pääsihteeri ja rauhan nobelisti Kofi Annan vaatii huumeiden laillistamista samoista syistä, kannabiksesta aloittaen. Kannabis ei vaadi kovin kummoista välineistöä, joten se on varsinkin ammattimaisille toimijoille helppo tulonlähde. Sen hinta ei olisi lähelläkään nykyistä tasoa ilman lakia, joka sen kieltää. Vahvojen huumeiden tuotannon alkupäässä toimivat köyhyydessä elävät viljelijät, joilla on oopiumin tai kokapensaiden viljeyn seurauksena mahdollisuus vähän parempiin tuloihin ja tämä kannustin on heille merkittävä. Voi olettaa, ettei tästä toiminnasta tulla luopumaan juuri kannustimen vuoksi ja mitä laajemmin peltoja jatkuvasti tuhotaan, sen laajemmin yleistä viljelyalaa tuhotaan. Löydettyjen peltojen jatkuva tuhoaminen myös ylläpitää osittain huumeiden korkeita hintoja, mutta globaalisti huumekauppa ei näyttäisi olevan vähentynyt tämän seurauksena. Köyhä viljelijä on suurin kärsijä menettäessään koko elinkeinonsa. Tietenkään Suomen lakipykälillä ei tällaisiin ole juuri vaikutusta.

 

Yhteiskunnallinen näkökulma

 

Yhteiskunnallisesti huumeista on maailmalla tehtyjen kokeilujen mukaan vähemmän haittaa kun ne ovat laillisia. Kaikkia huumeiden ongelmia ei ikinä voida onnistua poistamaan, mutta avun tarjoamisen ongelmakäyttäjille, laadukkaan huumevalistuksen ja pienten määrien hallussapidon sekä käytön sallimisen on nähty johtavan hyviin tuloksiin. Portugali onnistui parantamaan huumeongelmansa juuri tällä tavoin. Monissa EU-maissa kannabis on jo jollain tavalla laillista. Käyttö, hallussapito ja kasvatus on maasta riippuen pienissä määrin sallittu. Hollanti on kannabiskahviloineen osoittanut, etteivät huumeongelmat lisäänny edes kahvilatoiminnalla. Huumeiden ja kannabiksenkin myynti on usein silti näissäkin maissa laitonta YK:n huumausainesopimuksen vuoksi, mutta maat kiertävät tätä yleisesti tiedostetusti juuri tällä tavoin. Suomessakin puhutaan käytön dekriminalisoinnista muun muassa tästä syystä. Yhdysvalloissa Colorado, Washington ja viimeisimpänä Alaska ovat laillistaneet kannabiksen. Laillisen kannabiksen myynti tuotti tuloja Coloradolle viime vuonna yli 70 miljoonaa dollaria. Suomessa usein kuulee valitettavan siitä, että ongelmakäyttäjien kulut tulee kaikkien maksettavaksi. Väite on melkein totta, koska Suomessa on verotuloillla kustannettava terveydenhuolto ja lisäksi tuotteiden haittaveroilla maksatetaan käyttäjää osasta näistä kuluista. Laittomuuden vuoksi huumeiden aiheuttamista kuluista maksavat siis vain kaikki muut, eivät itse käyttäjät tai myyjät.

 

Huumekaupasta väitöskirjansa tehnyt tohtori Jussi Perälä esimerkiksi uskoo, että kannabiksen laillistaminen vaikuttaisi myös positiivisesti nuorten aikuisten syrjäytymiskehityksen pysäyttämiseen. Lisäksi, vasta laillistamisen jälkeen markkinaa on edes teoriassa mahdollista kontrolloida, esimerkiksi ikärajoin. Huumeiden laillistamisen myötä tulevat yhteiskunnalliset hyödyt näkyvät myös siinä, että huumeiden ympärillä pyörivä väkivalta- ja omaisuusrikollisuus vähenee. Huumeiden kieltolaki näyttäisi lisäksi myös tekevän itse huumeista vaarallisempia ja lisäävän käyttäjien vaarallisuutta ympäristölleen. Laittomilla markkinoilla epäpuhtaudet lisääntyvät eikä annosmääristä voi olla varma. Muuntohuumeet, ns. muotihuumeet, ovat pelkästään seurausta huumeiden kieltolaista, sillä muotihuumeita koostetaan laillisista aineista. Laillinen muotihuume on usein vaarallisempi kuin se alkuperäinen huume, jonka vaikutusta yritetään jäljitellä. Käyttäjissä on ilmennyt muuntohuumeiden yhteydessä esimerkiksi ennalta arvaamatonta ja poikkeuksellisen väkivaltaista käytöstä. Lisäksi, kannabikseen ei esimerkiksi voi kuolla, sen yliannostusriski on niin korkealla. Synteettiseen kannabikseen, muuntohuumeeseen, taas voi ja näin on tapahtunutkin.

 

Terveydellinen näkökulma

 

Taipumus addiktoitua on jokaisella yksilöllinen. Tärkeintä on antaa apua ongelmakäyttäjille ja laskea kynnystä pyytää apua. Kuinkahan moni ongelmakäyttäjäksi lipsuva jättää pyytämättä apua laittomuuden vuoksi tai jättää menemättä terveyskeskukseen, huolestuessaan esimerkiksi epämääräisen laittoman aineen aiheuttamasta sydämen liikatykyttelystä. Mielenkiintoista on, että psykedeelien lääketieteellisiä hyötyjä on tutkittu paljon ja hyviä tuloksia on tullut muun muassa LSD:stä alkoholiriippuvuuden hoidossa. Myös ”taikasienten” psilosybiiniä tutkitaan masennuksen ja tupakkariippuvuuden hoidossa. Lisäksi laajan yhdysvaltalaisen päihdetutkimuksen mukaan psykedeelit eivät lisää riskiä mielenterveysongelmiin, vaan voivat jopa toimia niitä vähentävänä. Näitä aineita ei kuitenkaan voi hyödyntää toistaiseksi hoitoprosesseissa. Kannabis lääkekäyttöön on jo laillista Suomessa. Mielikuvat hallitsemattomista vaikutuksista tulevat taas kerran katukaupasta, jossa määrää ja laatua ei voi arvioida. Laillisesti aineiden puhtaus ja vaikuttavan aineen määrä olisi varmistettavissa eikä yllätyksiä tulisi.

 

Huumeet toki aineina ovat henkistä ja/tai fyysistä riippuvuutta aiheuttavia ja enemmän tai vähemmän haitallisia – kuten kaikki päihteet. Kuitenkin, katukuvassa näkyvän huumeilmiön tarkkailu ei ole todiste huumeiden ongelmista, vaan todiste ongelmakäyttäjistä. Ongelmakäyttäjiä löytyy aina. Alkoholin ongelmakäyttäjät näkyvät katukuvassa juoppoina. Kuten juopot katukuvassa eivät edusta koko kuvaa alkoholista, ei huumeongelmaisetkaan huumeista. Nykyiset huumeidenkäyttäjät ovat ilmentymiä tästä vuosikymmeniä harjoitetusta politiikasta, eivätkä siitä millaista vasta ehdotetaan. Alkoholin ankara sääntelykin aiheuttaa kritiikkiä ja katseita kehotetaan suuntaamaan eurooppalaisempaan, vapaampaan alkoholikulttuuriin. Kieltolakien vaikutuksista historiallinen alkoholin kieltolaki antaakin täysin validin kuvan. Moni vetoaa silti alkoholin ongelmakäyttöön ja siihen, ettei tarvita enempää päihteitä ihmisten käytettäväksi. Väite on outo, sillä tilastollisesti alkoholi on todellakin melko vaaralliseksi laskettava päihdyttävä päihde. THL:n taulukon pistemääriä vertailemalla yhden päihteen politiikalla voisi alkoholin tilalle laittaa vaikka kokaiinin. Miltä kuulostaisi väite, että hyvä näin kun meillä on laillisena kuitenkin tupakka ja kokaiini. Suomen nykyiset alkoholiongelmat eivät varmasti ole sattumaa siitä, että alkoholi on ainoa laillinen päihdyttävä päihde. Arvostetussa lääketieteen aikakausilehdessä julkaistiin vuonna 2010 tutkimus, jonka mukaan Iso-Britannian päihdeluokittelu (Suomessa on sama päihdeluokittelu ainakin pääsääntöisesti) ei perustu lainkaan haittavaikutusten arviointiin.

 

Rationaalista ja järkevää päihdepolitiikkaa

 

Huumeet ovat aiheena vielä tabu. Aiheesta on vaikea keskustella, koska vastassa on paljon negatiivisia mielikuvia ja leimautumisen pelkoa. Huumepropaganda on ollut muutaman vuosikymmenen ajan todella laajaa eikä ihmisillä ole ollut samalla tavalla pääsyä globaalisti tiedon äärelle kuin nyt. Nuorillekin tulee ennen kaikkea antaa faktoihin perustuvaa huumevalistusta ja kertoa huumeiden käytön riskeistä ilman pelottelua. Jos nuori kokee että häntä huijataan, hänen luottamuksensa horjuu kokonaisuudessan ja seuraukset saattavat olla jopa vähättelyä aineiden oikeista vaaroista tai riskeistä. Kannabiksestakin on syntynyt nuorille jo kenties liiankin positiivisia mielikuvia. Emme tapaa ajatella propagandaa yleisestikään kovin luotettavana tietolähteenä – varsinkaan kun vastassa on empiria maailmalta, tilastot, lääketieteellinen tutkimus, arvostettuja tahoja ja kokemus toimimattomista keinoista. Ja ainiin, kannabiksen laillistamisen puolesta on muuten tehty Saksassa vetoomus 120 oikeustieteen professorin toimesta. Yhdysvalloissa taas on tehty vetoomus samasta aiheesta 100 oikeustieteen, lääketieteen, taloustieteen ja kriminaalioikeuden professorin toimesta, osavaltioiden rajat ylittäen.

 

Vaikka en olisi liberaali, kaiken tämän tiedon valossa tuntuu vaikealta perustella tämän nykyisen lain ylläpitämistä. Varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään pieni ongelma ja sen vaikutukset ylettyvät kaikkialle yhteiskuntaan. Huumeongelmat kuuluvat mielenterveyspuolelle, ei poliisille. Toki käytön ja hallussapidon laillistaminen on vielä eri asia kuin myynnin laillistaminen, mutta kenties hyvä vaihtoehto on edetä rauhallisen porrastetusti. Kannabiksen käytön ja pienten määrien hallussapidon laillistaminen on seuraava askel haittojen vähentämisessä, monien muiden EU-maiden tapaan. Lisäksi, kaikkien huumeiden käyttörikoksista tulee luopua, sillä ne eivät auta ongelmakäyttäjää tai vähennä haittoja – tai edes käyttöä. Riippuvuus ei ole valinta, saati parannettavissa rangaistuksilla ja poliisien resursseilla on parempaakin käyttöä. Jopa juristit Suomessa pitävät käyttörikosta yhtenä turhimmista laeista. Jokainen voi myös miettiä omalla kohdallaan, onko se laittomuus ainoa tekijä joka pitää heroiinipiikin poissa omasta käsivarresta. Epäilen. Alkoholin tuomat ongelmat ovat puheenaihe yhteiskunnallisessa keskustelussa, mutta ei aihepiiriin enää kuulu viinasta sokeutuminen tai kellariräjähdykset. Tulee ottaa askel oikeaan suuntaan, jotta joskus näitä kaikkia huumeista seuraavia lisäongelmia voidaan katsoa osana menneisyyttä.