EU-komission uuden korruptiota käsittelevän selvityksen mukaan Suomessa harvemmin törmää suoraan korruptioon, mutta Suomen ongelmaksi nähdään hyvä veli -verkostot. Talouselämä uutisoi noin vuosi sitten Vaasan yliopiston julkaisemasta tutkimuksesta, jonka mukaan Suomen monet verkostot ovat korruptoituneita. Tutkimuksen mukaan ”raskaan korruption muodot” eli lahjonta sekä petokset ovat kuitenkin Suomessa harvinaisia. Vaikka meidän korruptiomme ei ilmene suorana lahjontana tai rikoksista ei pysty maksamaan itseään ulos lahjomalla poliisia, en vähättelisi Suomen hyvä veli -verkostoja korruption muotona.

Meillä ei rahan täytteiset salkut vaihda omistajaa hämäräkadulla tai pääministeri ota vastaan loistoautoa, mutta meillä kavereille annetaan hankkeita, työpaikkoja, luottamustoimia tai muita etuja. Suurin vaikeus hyvä veli -verkostojen tutkimisessa on nimenomaiset ”raskaan korruption” elementtien puutokset, joten salaisia sopimuksia tai lahjuksia harvoin löydetään. Toki esimerkiksi Ilkka Kanervan syntymäpäivät tai Keskustan vuosien takainen vaalirahasotku on muistissa edelleen. Jälkimmäisen seurauksena puutteet vaalirahalaissa tuli tosin huomioiduiksi ja myöhemmin parannelluiksi.

”Raskaan korruption” elementtien puutos ei vielä yksinään kerro paljoakaan. Ei poliittisen korruption ytimessä ole se rahan vaihtaminen itsessään, vaan se mitä sillä rahalla saa. Karikatyyrisessä korruptiovisiossa poliitikko saa salkun täynnä rahaa lahjuksena ja toteutaa lahjojan toiveen lakipykälissä tai hankinnoissa. Molemmat kokevat hyötyvänsä tästä salaisesta sopimuksesta. Entä jos poistetaan rahasalkku? Onko tilanne merkittävästi erilainen, jos asioista vaan sovitaan keskenään ja molemmat kokevat hyötyvänsä tästä ”sopimuksesta” eri tavoin? Eihän sen rahamäärän tai vaihto-operaation tulisi olla se määräävä tekijä, vaan ne toimintatavat tämän tapaamisen jälkeen. Ovela ei jätä jälkeensä edes sopimusta. Vaikka ”raskasta korruptiota” ei ilmene, voiko sanoa että seuraukset olisivat merkittävästi erilaiset? Se, ettei metodit ole täysin samat, ei tarkoita etteikö seuraukset olisi.

 

Ei korruptiota, vaan etuoikeuksia

 

Suomessa on ammattiyhdistysliikkeillä on vahva asema. AY-liikkeillä on perustuslaillisesta sopimusvapaudesta huolimatta oikeus määrätä omien alojensa työehdot, jotka koskevat kaikkia. Neuvotteluja käydään hallituksen kanssa. AY-liikkeisiin kuuluvat saavat verovähennystä jäsenmaksuista, erinnäisiä muita etuja esimerkiksi lehtitilauksista sekä ansiosidonnaista työttymyyskorvausta. Jokainen palkansaaja osallistuu näiden maksamiseen palkastaan otettavina veroina ja maksuina ja niistä hyötyvät vain ne, jotka kuuluvat liittoon. Liitot ovat luonnollisesti vahvasti yhteydessä puolueisiin ja puolueista hypitäänkin ay-liikeisiin töihin ja toisinpäin. Uusimpana esimerkkinä SDP:n puheenjohtajakisaan lähtevä Rinne, joka on tällä hetkellä AY-johtaja sekä toiminut SDP:n kunnanvaltuutettuna ja ministerin avustajana. AY-liikkeet tapaavat tukea valitsemiaan poliitikkoja vaaleissa. Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja Lepomäki ilmoitti tänään eronneensa omasta liitostaan protestina liittojen vahvalle asemalle.

Uusi läpimennyt kansalaisaloite tekijänoikeuksista on aiheuttanut nyrpistelyä poliitikoissa sekä tekijänoikeustahoissa. Aloite tyrmättiin heti kättelyssä. Suomessa toimii virkamiesvaltaa käyttävä voittoa tavoittelematon yhdistys TTVK, johon luovien alojen liitot ja esimerkiksi pakkomaksulla rahoitettu Yle kuuluvat. TTVK metsästää lataajia netissä syöteillä, kerää tunnistetiedot ja lähettää salaisia kirjeitä syyttettyjensä kotiin, jossa kehotetaan maksamaan tietty summa välttyäkseen oikeustoimilta. Muilla yhdistyksillä ei tällaista oikeutta ole. Eikä poliisilla.

Veikkausvoittovarojen jakoa ei Helsingin Sanomien mukaan valvota hyvin. Tukea myönnetään myös tahoille, jotka eivät sitä tarvitse eikä avunsaajista ole tarkkaa tietoa. Tuista päättävän ministeri Arhinmäen mukaan tukia valvotaan hyvin. Pääministeri Katainen tilasin 700 tuhannen raportin valitsemaltaan taholta ilman kilpailutusta, ongelma jäi pintapuoliseksi. Valtionvarainministeriö tilasi ilman sopimuksia konsultointia yli puolen miljoonan edestä. Valtion taholta palkattu konsulttiyhtiö suosittelee omaa yhteistyökumppaniaan urakkaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

 

Ei korruptiota, vaan poliittisia nimityksiä

 

Yle kokosi listan tämän hallituskauden kyseenalaista huomiota herättäneistä nimityksistä. Listalle mahtuivat myös aiemmin poliittisia virkanimityksiä kritisoineet edustajat kuten esimerkiksi Räsänen ja Arhinmäki. Julkisen sektorin eläkeyhtiö Keva on joutunut erottamaan johtajansa jo toistamiseen rahaan tai etuihin liittyvien jupakoiden seurauksena. Kauppalehti tulkitsee johtajavalintojen puoluetaustojen vaikuttaneen pätevämpien hakijoiden ylitse. Biaudet’n valinnasta vähemmistövaltuutetuksi tehtiin kantelu, koska Biaudet ei täyttänyt työhön vaadittua koulutustasoa.

Poliittisilla avustajilla ei ole määrärajaa. Uusin trendi on ministerien ex-avustajien siirtyminen tarjoamaan lobbauspalveluja. HS:n mukaan Lipponen on perustamassa jo toista konsulttifirmaa. Suomessa on täysin avoimia lobbausfirmoja, jotka lupaavat auttaa saamaan äänensä kuuluviin poliittisessa päätöksenteossa. Korruptiossa pärjää rahalla, hyvä veli -verkostoissa raha ei riitä. Suomalaiset professorit kritisoivat uutisessa Suomea, koska sillä ei ole mitään lainsäädäntöä tai eettistä ohjeistusta lobbaukselle eikä poliitikkoja yksityiselle puolelle siirtyessään sido samanlaiset loikkauslait kuin yrityksiä.

Olisihan se typerää olla palkkaamatta parasta henkilöä työhön, vaikka hän sattuisi olemaan samasta puolueesta tai vapaa-ajan saunakaveri. Ei suhteista tule rangaista. Kysymys onkin juuri siinä palkataanko kaikkien yhteisiä rahoja käyttävien poliitikkojen taholta paras vaihtoehto, vaikka kaveri vai paras vaihtoehto, koska kaveri. Sitä voi pohtia.

 

Ei korruptiota, vaan hyviä veljiä

 

Jotta kirjoituksestani ei tulisi liian pitkä, olen käsitellyt vain osaa lähivuosien tapahtumista ja vain lähivuosilta. Saman kaltaisia tapauksia löytyy pitkältä menneisyydestä ja vain google on rajana, jos joku haluaa tätä lähteä tutkimaan tarkemminkin. Huomion arvoista on se, että jokainen linkkini oli jonkun valtamedian uutisoima tapaus eikä seurauksia ole juuri tullut – muutamia potkuja lukuunottamatta. Harva ministeri on joutunut edes eroamaan. Tällä kaudella on vain yksi ”kohuero”, Hautala, joka ei ollut mukana esimerkkitapauksissani. Kiistellyt nimitykset ovat säilyneet.

Ei ole mikään ihme, ettei näitä jaksa vatvoa jatkuvasti. Omaa mielenterveyttä rapauttava epäoikeudenmukaisuuden tunne on pakko hylätä, koska asioille ei todella tunnu voivan mitään. Ministereillä on valtaa vaikka mihin vaikkeivat ministeripaikat korreloi äänestystuloksen kanssa, vaalilupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa, hallitusohjelmaan voi vedota mielivaltaisesti, puoluetuet ovat EU:n toiseksi suurimmat eikä kansalaisaloite uudistanut mitään.

Pienen Suomen pienet verkostot saattavat tuntua suuressa skaalassa merkityksettömiltä. Moni asia Suomessa saattaa jopa toimia siksi, että hyvin monessa kaupungissakin asuu enemmän väkeä kuin koko Suomessa. Suomi on pieni maa ja sen korruptio on pientä? Suhteellisesti katsottuna tulee muistaa, että valtiorahoitteinen Yle on kaksi kertaa suurempi kuin BBC ja Helsingin kaupunginjohtaja tienaa enemmän kuin Lontoon tai New Yorkin pormestarit.

Mitä eroa on korruptiolla ja hyvä veli -verkostolla? Korruptiosta joutuu vankilaan.