Euroopan unionin parlamentti on hyväksynyt lain, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä jokaisessa yli 250 henkilön pörssiyhtiön hallituksessa on oltava vähintään 40 prosentin naisedustus. Seuraavaksi päätöstä käsitellään EU-jäsenmaiden kesken. Päätös on poikinut monenlaista kritiikkiä aina markkinalogiikan pilaamisesta epätasa-arvoon tasa-arvon sijasta. Kritiikkiä aiheuttaa myös se, että tietyille aloille ei yksinkertaisesti kouluttaudu niin paljon naisia kuin miehiä, joten mistä saadaan kaikki naiset kiintiöitä täyttämään. Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki kirjoittaa blogissaan: ”Esimerkiksi Teknilliseen korkeakouluun (nykyisin Aalto-yliopisto) hyväksytyistä opiskelijoista on naisten osuus ollut noin neljännes. Ja esimerkiksi tietotekniikan, sähkö- ja tietoliikennetekniikan ja konetekniikan opiskelijoista naisia on kautta vuosien ollut vain reilut 10%. ”

Ohessa yleisimmät perustelut kiintiöiden tarpeelle, jotka kaikki sisältävät ongelmia. Puhumattakaan tästä nousevasta uussukupuolisuuden kulttuurista, jossa sukupuolisesti naista tai miestä ei pidetä enää ainoina vaihtoehtoina tai ajatuksesta, ettei sukupuoli kuulu valtiolle ollenkaan – saati sitten työpaikalle. Naiskiintiöt aiheuttavat sitä, että henkkarit tulee kaivaa esiin työhaastattelussa ja sotun yksi numero saattaa ratkaista ”pätevyyden” työhön.

 

Kiintiöt luovat tasa-arvoa?

 

Tasa-arvolla voidaan tarkoittaa kontekstista riippuen kaikkien samanlaisten tapausten kohtelua samalla tavoin, hyödykkeiden tasaisempaa jakamista tai mahdollisuuksien tasa-arvoa. Suomessa maksuton koulutus maisteriksi asti turvaa ennen kaikkea viimeisimmän. Ihmisoikeussopimuksissa määritellään ehtoja, jotka eivät saa aiheuttaa erilaista kohtelua yksilöiden kesken.

Yksi näistä on sukupuoli, joten ainakaan naisten ja miesten erilainen kohtelu samanlaisesa tilanteessa ei ole tasa-arvon mukaista. Kiintiöiden puoltajan tulee siis tasa-arvosta puhuessaan tarkoittaa hyödykejaon tasaamista ollakseen ristiriidaton eli jos naisen euro on 80 senttiä, se tulee tasoittaa syistä riippumatta. Jos naiset eivät hae johtajiksi yhtä lailla kun miehet, tasoittava toimi on laittaa kiintiöt. Yle uutisoi pari viikkoa sitten naisten euron olevan valtion johtotehtävien puolella jopa 1,11 euroa, joten tasa-arvologiikalla tämäkin jako tulisi jotenkin korjata.

 

Kiintiöitä tarvitaan, koska miehet suosivat miehiä?

 

Miesvallan uusiutuminen on yleinen peruste naiskiintiöille. Naisilla ei ole samanlaista mahdollisuutta edetä urallaan kuin miehillä, koska miehet viihtyvät miesympäristössä ja suosivat valinnallaan muita miehiä. Järjestelmässä on jo yksinään korjattavaa, jos yrityksen ei tarvitse valita parhaita työntekijöitä menestyäkseen, vaan menestys tulee yritystukien ja poliittisten päätösten kautta. Sovinismi kun ei ole taloudellisestikaan kovinkaan kannattavaa. Ja sitä mahdollista vanhojen ukkojen sovinismia ei mikään kiintiö korjaa.

Kuten Lepomäkikin totesi, naisia kouluttautuu paljon vähemmän aloille, joissa suomalaiset pörssiyhtiöt menestyvät. Miksi siis koulutus- tai osaamisvaatimuksista tulee poiketa sukupuolen vuoksi? Ja minkä vuoksi juuri sukupuoli nähdään niin merkittäväksi erotteluksi, jonka mukaan ryhmäsuosimista tehtäisi? Yksilö kuuluu moniin erilaisiin identitettiryhmiin eivätkä rajat näissä ryhmissä ole selviä. Mitä jos miehisyyden sijasta ”syrjimisperuste” onkin koulutustaso, kaljaporukka, tietty syntymäpaikkakunta… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ei ole takeita siitä, että juuri sukupuoli on se merkitsevin ”ryhmäero”. Tuukka Kuru muistuttaa kirjoituksessaan, mitä Kevan kohuihin joutuneen Ailuksen valinnasta toimitusjohtajaksi aikoinaan kirjoitettiin. Taas yksi lasikatto rikki ja niin edelleen. Paraniko meidän naisten asema Ailuksen nimityksen ansiosta? Pitäisikö kiintiöidä myös alemmin koulutetuille oma edustus pörssiyhtiöiden hallituksiin?

 

Kiintiöistä on hyötyä koko naissukupuolelle?

 

Jotkut ovat valmiita hyväksymään kiintiöiden epäoikeudenmukaisuuden, koska seuraukset ovat kuitenkin hyvät. Hetkellinen epäoikeudenmukaisuus voidaan sallia, koska se tuottaa tasa-arvoisemman tulevaisuuden seuraaville sukupolville. Hyöty menee siis edelle. Ongelmana on sen todistaminen, että kiintiöistä on todella edes hyötyä naisten asemaan nähden – varsinkaan niin paljon hyötyä, että se ylittää vaatimuksen oikeudenmukaisuudesta. Norja hyväksyi naiskiintiöt vuonna 2003 ja yhtiöiden pörssikurssit notkahtivat alaspäin. Asiaa tutkineet tutkijat ehdottivat syiksi esimerkiksi sitä, että yhtiöiden tuli vaihtaa hallitustansa nopealla tahdilla vailla kunnon hakuprosesseja ja kokemattomat hallitukset tekivät kannattamattomia yritysostoja. Paraniko naisen asema Norjassa siis?

 

Miehiä on oikeudenmukaista rangaista menneisyydestä?

 

Moni kiintiöiden kannattaja perustelee tällä. Kiintiöt ovat oikeutettuja, koska miehet ovat historallisesti alistaneet naisia, estäneet heidän kouluttautumistaan ja aiheuttaneet omalla toiminnallaan tämän nykyisen tilan, ettei naisia löydy johtajapaikoilta ”tarpeeksi”. Kiintiöt antavat naiselle tavallaan hyvitystä historiasta tekemällä heille ”oikeudenmukaisesti” paikkoja johtoportaaseen. Miehien voidaan laskea tavallaan olevan ”velkaa” tämän naisille.

Tässä on suuri ongelma: kollektiivien rangaistus. Kun nyt toivottavasti halutaan olla rationaalisia, pitäisi voida perustella se, miksi on oikein rangaista kaikkia miehiä joidenkin miesten teoista. Rangaistuksenhan kokevat vain ne miehet, jotka eivät kiintiöiden vuoksi saa paikkaa, vaikka he olisivat pätevämpiä hakijoita kuin valitut naiset. Perustelu ei huomio yhtään sitä, ovatko nämä kyseiset miehet syrjineet naisia omalta osaltaan vai eivät. Yksilö joutuu kokemaan syrjintää vain sukupuolensa perusteella, vaikka olisi suurikin tasa-arvon puolestapuhuja.

Tästä seuraa lisää ongelmia. Monen jakama oikeudenmukaisuusperiaate kokee kolhaisun siinä, kun aletaan rangaista ihmisiä sen vuoksi, että he kuuluvat johonkin ryhmään. Yhteiskuntamme oikeusjärjestelmä ei hyväksy ajatusta, että syyllisen sijasta rangaistaan jotain samankaltaista yksilöä. Rangaistus tulee asettaa sille, joka on toimintaan syyllistynyt. Periaate toimii pienemmälläkin skaalalla: Ryhmän sitä lasta rangaistaan, joka luokkaretkellä päättää näpistää huoltoasemalta suklaapatukan eikä vain jotain lasta siitä ryhmästä – riippumatta kuka teki mitä.

Tietysti tämän ongelman välttää, jos voi todella jotenkin todistaa, että kaikki miehet syrjivät naisia.

 

Kenen mielestä naiset eivät pärjää itsenäisesti?

 

En kannata pörssiyhtiöiden naiskiintiöitä. En pidä maailmaa niin sovinistisena, saati olettaisi kiintiöiden mitään parantavan vaikka mielikuvani osoittautuisi vääräksi. Suurin ongelma kiintiöissä on se suoranainen varpaille astuminen yksityisten yritysten omistajien omistusoikeuden tai itsemäärämisen suhteen. Ja ennen kaikkea, miksi olisi kannattavampaa olla palkkaamatta parhaimpia työntekijöitä sen sijaan, että istuttaa orjallisesti vain miehiä hallituksissa syystä X?

Minä tunnen paljon naisia, jotka vastustavat naiskiintiöitä ja netissä olen huomannut samaa ilmiötä laajemminkin. Moni nainen, itseni mukaan lukien, ei pidä ajatuksesta olla vain osa kiintiötä. Naiset ovat kunnianhimoisia, älykkäitä, rohkeita ja vaativia – siinä missä miehetkin – ja haluavat tulla kohdelluiksi yksilöinä. Kiintiöiminen tuntuu askeleelta taaksepäin tasa-arvon suhteen, koska naisten kyvyt pitää itsestään huolta ja olla ylpeä omasta koulutusvalinnastaan kyseenalaistetaan. Millä yhtiöt lakimuutoksen jälkeen erottelevat sitä, onko nainen palkattu naiseutensa vai osaamisensa mukaan? Millä nainen pystyy enää todistamaan kykyjään miehien lailla, vaikka olisi päässyt täysin omin avuin asemaansa, kun lain mukaan kiintiöllä olisi pitänyt päästä joka tapauksessa. Naiskiintiöt halventavat naisten omia saavutuksia ja pönkittävät ennen kaikkea miesten maailmaa. Firmat, joiden hallituksissa on esimerkiksi puolet naisia jo nyt ja heidät on valittu täysin omien ansioidensa mukaan yhtyvät samaan tilastoon kiintiönaisten kanssa, eivätkä he voi ”todistaa” mitenkään, että naiset ovat paikallaan myös ilman kiintiöitä. Naisen tulee todistella enemmän ja enemmän osaamistaan ja hyvin ilmeisesti kiintiöt aiheuttavat miehissä närää, kun he eivät voi kilpailla työmarkkinoilla reilusti omien ansioidensa perusteella.

Jotkut naiset toki ovat onnellisia siitä, että palkka ja edut juoksevat, oli sitten asemassaan oikeutetusti tai ei. Jotkut eivät näe periaatteellista ongelmaa siinä, että laki pakottaa palkkaamaan heidät jonkun pätevämmän ohitse. Joku on varmasti kokenut paljonkin sovinismia työelämässä tai sen ulkopuolella ja on täysin oikeutetusti näille miehille vihainen. Jotkut miehet ovat sovinisteja. Lakimuutoksia parempi tapa voisi olla jonkinlainen sertifikaatti ”tasa-arvoinen yritys” tai jotain sitä luokkaa, jolloin kuluttaja voi valita jaloillaan tai priorisoida valintojaan ja moraalista hyvää säteilevät poliitikot voisivat leikkiä tehneensä jotain. Sovinististen yritysten imagohaittakin on jo toimivampi tapa luoda tasa-arvoa kuin poistaa jokaiselta naiselta mahdollisuus tulla otetuksi vakavasti työelämässä. Minä en ainakaan halua alkaa pelkäksi kiintiönaiseksi!