Demaripuolueen kierrätysministeri, uusi peruspalveluministerime Susanna Huovinen, väläyttelee pohdintoja keskioluen myynnin kieltämisestä päivittäistavarakaupoissa. Jos oletti, ettei kukkahattuus voisi MGR:stä pahentua, oli väärässä. Päihdepolitiikasta puhuttaessa kukkahatut aivopiereskelevät kieltolakien toimivuuden puolesta, vaikka kaikki empiria todistaa muuta. Alkon monopolin vallan laajentaminen ei tietenkään kiellä keskiolutta sanan suorassa merkityksessä, mutta samoja negatiivisia ilmiöitä se tulisi aiheuttamaan kuin kieltolaki konsanaan.

En haluaisi kirjoittaa tästä aiheesta. En haluaisi hokea itsestään selvyyksiä. Koen sen Alkoholimainoskuitenkin ärsyttävän tarpeelliseksi, joten pakko se on nyt tehdä. Alkoholikulttuuri Suomessa on humalamyönteinen. Alkoholin tuomat ongelmat ovat Suomessa suuria. Keski-ikäiset juovat paljon. Nuorten juominen on kuitenkin laskenut 2000-luvun alusta lähtien, vaikka vuonna 2003 vielä laskettiin alkoholiveroa. Ennen kaikkea, nuorisotrendi näyttäisi nykyään olevan sen kannalla, ettei humalajuominen ole enää yhtä suuri trendi kuin vanhemmillaan oli. Onko syynä Internet, josta tietoa saa ilman ”pelottelua” vai onko syynä vain paikallisten juoppojen katselu katukuvassa? Syytä voi vain arvailla. Yksi ilmeinen ero on se, että kun vielä 1960-lukuun asti viina oli kortilla, nuorten aikuisten aikaan kulttuuri alkoholin suhteen on ollut paljon vapaampi. Vasta 2000-luvun lopussa radikaalimpi sääntely myyntiaikarajoineen ja mainoskieltoineen on nostanut päätään – samaan aikaan kun nuoret aikuiset ovat jo omaksuneet sivistyneempää juomiskulttuuria. Toki osa nuoristakin on juoppoja, mutta syynä lienee enemmän rakenteelliset ongelmat liian säädeltyjen työmarkkinoiden sekä syrjäytymisen seurauksena – ja tietysti vanhempien juomatavat vaikuttavat asiaan.

Ikäluokat, jotka elivät viinakorttien tai kieltolain aikaan, eivät tilastojen mukaan osaa juoda edelleenkään. Suhtautuminen alkoholiin on epäterveempää, mitä enemmän sitä on säännelty. Eurooppalainen ns. sivistyneen alkoholin käytön kulttuuri oli rantautumassa Suomeenkin nuorten aikuisten keskuudessa, mutta sen kehityksen voi helposti pilata palaamalla menneisyyteen. Muualla Euroopassa saattaa saada keskellä yötä ruokakaupasta pullon viiniä tai vaikka viskiä eikä känniläisiä silti parveile kaduilla samoin kuin Suomessa. Keski-ikäisväestöön ei tule pätemään minkäänlaiset alkoholirajoitukset, koska moni on jo tottunut hakemaan viinansa Virosta ja kun he sattuvat nyt luonnollisesti olemaan yli 18-vuotiaita, ei heitä voi käskyttää kuin pieniä lapsia – vaikka kukkahatut niin kovasti sitä toivoisivatkin. Juominen vähenee kun ihminen itse niin valitsee. Ongelmakäyttäjiä löytyy taas kaikista päihteistä, oli laillisia tai ei. Oikeanlainen valistus sekä esimerkiksi ikärajapolitiikka toimii parhaiten. Jatkuva niskahuohotus aiheuttaa ennen kaikkea stressiä, ahdistusta sekä kapinaa, jolloin Viruvalgen naukkailu tuntuu enemmänkin kuin mukavalta. Kukkahatut kieltopolitiikallaan ajavat ihmisiä alkoholismin tielle paremmin kuin mikään muu taho.

Alkoholipolitiikan vaikutus talouteen

Suomen alkoholipolitiikassa ja uusimmassakin Huovisen avauksessa voi olla taustalla muutakin kuin kauniiseen pakettiin puettu terveydestä huolehtiminen ja yksilön itsemääräämisen poistaminen.

Suomalaiset kuluttivat Virossa rahaa viime vuonna enemmän kuin koskaan. ”Viinaralli” on edelleen hyvissä voimissaan, mutta huomattavaa ja uutta on ollut esimerkiksi makeistenkin hakeminen Virosta. Ne ovat toinen tuoteryhmä, jonka sixpack-hallitus otti silmätikukseen kehittämällä makeisveron vuonna 2011 – ja myöhemmin vielä nostaen sitä. On ilmeistä, että ”viinaralli” kiihtyy, mitä enemmän alkoholia Suomessa säännellään. Verot karkaavat ulkomaille, kun valtio käy liian ahneeksi. Tätä ei jostain suusta ymmärretä eduskunnassa. Veroja ei voi nostaa loputtomiin häiritsemättä ostovoimaa ja kalleudella sekä sääntelyllä luodaan vain hyvin otolliset – ja taloudellisesti kannattavat kiinnijäämisriskinkin uhalla – pimeät markkinat. Ei kestä kauaakaan, kun keskioluen siirtämisen jälkeen avautuisi monen yksityishenkilön kotona oma ”alko”, josta myytäisi Virosta haettua viinaa verotta. Siihen se menee, halusi tai ei. Valtion ahnehtiessa veronkierto ei ole moraalisesti mitenkään väärin.

Kokoomuslainen Tuomas Aarni kirjoittaa blogissaan Alkon tulojen laskeneen ja heittää ilmoille vision, jonka mukaan Alkon tulojen vähentymistä yritetään ehkäistä lisäämällä monopolin alle lisää tuotteita. Aarni taitaa olla täysin oikeilla jäljillä. Alkon tuotteiden, viiniä lukuunottamatta, myynti on laskenut rajusti. List of countries by alcohol consumption listaa alkoholitilastoja koko maailmasta. Suomi sijoittuu 20. ja 30. välille eri tasoisia viinatuotteita vertailtaessa. Huomionarvoista on se, että Viro on lähellä kärkipäätä oluessa ja vahvoissa viinoissa, mutta viinissä ei. ”Viinaralli” taitaa loistaa näissäkin tilastoissa, vaikka tilasto on vuodelta 2011 ja turismiakin on jollain tasolla vielä huomioitu.

Yksi näkyvä alkoholipoliittinen seikka on S- ja K-ryhmän kauppojen aktiivinen sijoittelu Alkojen läheisyyteen. Sijoitustapa, jota moni haukku kartelliksi, osa lobbaukseksi, vaikuttaa vahvasti kahden ketjun myyntituottoihin. Lidlin markkinaosuuden hankkimista on vaikeuttanut hyvien liiketilojen puute sekä kaksi ketjua, jotka omaavat markkinat lähes kokonaan. Olisikin melkoinen rahapommi näille kahdelle ketjulle lopettaa keskioluen myynti päivittäistavarakaupoissa, sillä heidän liiketilansa on kaavoitettu Alkojen läheisyyteen poliitikkojen toimesta, Lidlin ei. Tällöin Lidliin autoilu voisi alkaa käymään jo työstä, kun olutkin tulisi hakea muualta.

Voisiko demariministerimme olkapäällä istua kaksi aktiivista lobbaria, joiden ainoa interssi olisi saada Lidl pois markkinoilta – varsinkin kun hän itse ei tunnu ymmärtävän edes sitä, mistä ”viinaralli” johtuu?