Niinistön ehdotus oman palkkansa alennukseen äityi keskusteluun yleisestä palkka-alesta. Mediakeskustelu palautui oikeille raiteilleen Niinistön vääntäessä rautalangasta tarkoituksestaan alentaa vain omaa palkkaansa sekä antaa eduskunnalle esimerkkiä – ei alentaa koko maan palkkoja. Koko maan palkka-alennus näin kriittisellä hetkellä laskisi ostovoimaa eikä valtion kassa karttuisi edes uusien veron nostojen myötä. Nykyisissä verotilastoissa on kuitenkin jo tilastoharhoja, jotka vaatisivat muutoksia.

Tilastokeskuksen sivulta näkee valtion budjettitalouden tulot ja menot. Taulukosta selviää vuoden 2011 verotulojen olleen noin 36 miljardia, menojen ollessa yli 50 mrd. Valtiolla on toki verotulojen lisäksi yli 10 mrd muitakin tuloja, mutta verotulot eivät yksinään kerro tulojen tosiasiallista määrää. Jokainen ”uusi euro” valtiolle on tuloa. Budjetista maksettu palkka, joka palautuu verona takaisin, ei ole. Rautalangasta väännettynä, yksityinen puoli tuottaa verotuloja.

Kelan sivuilta näkee veronalaiset tuet. Joukossa on muun muassa opintoraha, työttömyyspäiväraha sekä äitiys- sekä isyysraha. Kelan uuden, vuoden 2013, raportin mukaan työttömyysturvaan tuli korotus, mutta vero on huimat 20%, eli vie summasta yli 100 euroa kuukaudessa. Heinäkuussa 2011 työttömiä oli 192 000 ja suunta oli silloin hieman laskussa. Vaikka Kelalla onkin oma budjettinsa, on se valtion valvonnan alla, eduskunta nimittää sen hallituksen sekä suurin osa sen tuloista on valtiolta (Toimintakertomus 2011, s. 30). Byrokratian vähentämiseksi tulisi ehdottomasti laittaa kaikki tuet verovapaiksi. Valtion tilastot eivät vääristyisi tältä osin virheellisinä verotuloina. Valtiolta ja yksityiseltä tulleen rahan erottelu vaatisi tässä Kelan tapauksessa entistä suurempaa byrokratiaa, joten voidaan ”leikata kulmista” sen verran.

Presidentti Niinisön palkka on verotonta, joten sen laskeminen on suoraa säästöä verorahoissa. Kansanedustajan palkkio luottamustoimestaan on taas veronalaista tuloa. Vuonna 2011 kansanedustajan palkkio oli 6335 euroa kuukaudessa. Palkkio nousee 12 vuoden jälkeen. Ministeri Paavo Arhinmäki väläytteli jo kansanedustajien palkkion laskun sijaan solidaarisuusveron laskemista 60 000 euron vuositulorajaan. Arhinmäen mielestä veroprogressio toimii paremmin kuin palkkojen laskeminen, vaikka veron tosiasiallisesti maksaa taas vain yksityinen puoli. Se, että valtion luomat monopolit häiritsevät kilpailua, ei ole tämän kirjoituksen aihe. Sydäntäni riistää laittaa valtion firmojen johtajien palkat yksityiselle puolelle, mutta monopoliasemassa oleva yhtiö yksityisellä puolella riittää tässä tapauksessa kriteeriksi, jos suurin osa rahasta tulee kansalaisilta suoraan (Alko, Itella, Veikkaus). Valtion budjetista rahoitetaan myös muun muassa oikeuslaitoksen työntekijät, kaikki valvontavirastot, poliisit sekä armeijan työntekijät. En tarkoita, että virat olisi turhia – osa toki on -, vaan viittaan taas veroihin. Onko järkeä kierrättää rahaa näin?

Kansanedustajahan ei tukien saajien ohella maksa oikeasti veroja. Kukaan eduskunnassa ei maksa oikeasti veroja palkastaan, koska saavat palkkansa verotuloista. Tällöin kansanedustajien palkanlasku on enemmän kuin reilua – solidaarisuudesta puhumattakaan. Nämäkin verot näkyvät virheellisesti tilastoissa tuloina, vaikka ne ovat vain miinuksia menoista. Vuoden 2013 talousarvioesityksessä lasketaan tulo- ja varallisuusverojen tuovan 12,6 miljardia euroa valtion kassaan. Tässä on mukana monen sadan tuhannen tuen saajan tuista maksamat verot sekä vaikka kansanedustajien ja ministerien maksamat verot. Tässä tilastossa ei oteta edes huomioon alv:ia, joka vasta todella tuottaa rahaa. Kuntatyöläinen maksaisi veroja samoin kuin ennenkin, koska kuntien rahoitus ei tule valtiolta suoraan pääsääntöisesti.

Valtion kassasta tulevat palkat tulisi laittaa verovapaaksi, jolloin ne eivät vääristäisi tilastoja. Palkkioita sekä tukia voisi vaikka aluksi laskea siihen määrään, mitä ne ovat verojen jälkeen. Jos asiat menevät liian monimutkaisiksi, niin aloitetaan tuista sekä eduskunnasta. Tämä vähentäisi byrokratiaa sekä lopettaisi rahan pyörityksen ympäriinsä. Samalla selvenisi verotulojen tosiasiallinen määrä, joka paljastaisi äkkiä sen, miksei rahat tunnu riittävän. Veroja tuottaisivat ne, jotka eivät saa tulojaan valtiolta. Vasta silloin voi oikeasti alkaa laskemaan, mihin on varaa ja mihin ei.

Ehdotukseni olisi toki vain pieni alku byrokratian helpotuksessa tukien kanssa sekä verotulojen realisoimisessa. Byrokratiaverkosto on silti liian suuri ja veroja kerätään liikaa, joten tiedostan epäkohdat kyllä. Yksikin kiertoaspekti vähemmän voi olla jo avuksi ja saattaisi avata tiettyjen poliitikkojen tai nykyjärjestelmän puolustajien silmiä.