Käytän nyt termejä ”äärivasemmisto” sekä ”äärioikeisto” hyvin yleistävässä mielessä. Äärivasemmistolla tarkoitan kapitalismin vastaisten sekä ”anarkistisien” järjestöjen toimintaa, jotka aiheuttavat mellakoita. Äärioikeistolla taas ilmeisen rasistisia sekä rajat-kiinni-valtiota ihannoivia järjestöjä. Käytän siis termejä hyvin yleistävästi, koska vasemmisto sekä oikeisto pitävät termeinä sisällään paljon muutakin. Itse en pidä kummankaan ääriliikkeen toimista, joten rauhaa rakastavana liberaalina pyrin olemaan mahdollisimman objektiivinen. Jos esimerkiksi tarkoittaisin markkinaliberaaleja puhuessani äärioikeistosta, mitä en tässä kirjoituksessa tee, haukkuisi joku minua puolueelliseksi valitessani moisen, rauhallisen ryhmän äärivasemmistoa vastaan.

Vuoden 2012 Nobelin rauhanpalkinnon saaja oli Euroopan unioni. Palkinto 60 vuoden rauhasta tuntuu yhtä hassulta kuin Obaman toimet rauhasta vuoden 2009 palkinnon lunastamiseksi. Euroopassa ei kenties ole sodittu suuria sotia toisen maailmansodan jälkeen, mutta pinnan alla kytee. Nykyisen Euroopan mahdollinen sota ei ole kenties valtioiden välistä kuin ennen, joten sen näkyvyys ei ole samaa. Nykyisen Euroopan sodat ovat ideologioissa sekä ennen kaikkea ääriliikkeissä ja aktiivisissa siviileissä. Erilaiset radikaalisiivet nostavat päätään puoleen ja toiseen. Mellakoiminen on näkyvää katukuvassa poliittisten tapahtumien ympärillä.

Pohjoisen lintukodoissa on nousemassa erilainen sota valtiota tai toisia ääriliikkeitä vastaan. Kouluampumiset ovat oma lukunsa Suomessa, jota ei kenties voida laskea suoraan ideologiseen sotaan. Ennemmin kouluammuskeluja voisi luonnehtia yhden ihmisen epäkohtien kokemukseen suuressa maailmassa. Suomessa on katuväkivaltaa, Ruotsissa mellakointa ja Norjassa Breivik. Yhteistä kaikille näille tapaukselle on ideologia. ”Uudella sodalla on poliittiset pyrkimykset. Väkivaltaa ei niinkään kohdisteta suoraan viholliseen vaan päämääränä on ennemminkin laajentaa ääritoiminnan verkostoja. Verkostoja pitää yhdessä poliittinen ideologia, joka pyritään mobilisoimaan.”, kertoo Kati Riivari vuoden 2006 Valtio-opin Pro gradu -tutkielmassaan.

Äärivasemmiston sekä äärioikeiston liikehdintää Suomessa on voinut seurata esimerkiksi viime kesäisen Pride-tapahtuman yhteydessä. Tapahtumassa äärioikeistolaiseksi haukutun FDL:n (Finnish Defence League) pääsy tapahtumaan evättiin rasististen motiivien takia. Samoin äärivasemmistolaiseksi kutsuttu Dan Koivulaakso sai kaasua naamaansa alkaessaan pitää puhetta Pride-tapahtumassa. Poliisin raportin mukaan Koivulaakso seurasi epäilyttävän näköistä miestä eteiseen ennen puheensa alkua. Epäilyttävä tarkoittaa tässä yhteydessä poliisin rapotin mukaan punaista paitaa, beigejä housuja ja siistiä yleisolemusta – josta on toki helppo päätellä, ettei tilanne mennyt aivan kuin Koivulaakso sen kertoo. Mitä tapahtui eteisessä, jäänee mysteeriksi. Kuitenkin on selvää, että Suomessakin on nousemassa ideologiset ristiriidat uudelle tasolle.

hs_vs_pn

On ilmeistä, että radikaalit ideologiset ryhmät kumpuavat epäoikeudenmukaisuuden tunteesta, huonontuneista oloista sekä epäreiluista poliittisista päätöksistä. Ympäri EU:ta on työttömyys nousussa, yleinen hintataso nousussa sekä veroja korotettu. Epäoikeudenmukaisuuden tunteesta kumpuava viha kanavoituu niin maahanmuuttajiin, kuin eri ideologian omaaviin ihmisiin – joillain jopa seuraavaan sukupolveen. Aidot syylliset huonoon politiikkaan kotivaltion sisällä unohtuvat, vaikka poliittisista päätöksistä voi suoraan syyllistää poliitikkoja itseään. Lähdin kirjoitustani pohtiessa selvittämään, onko äärivasemmisto vai äärioikeisto suurempi vihanlietsoja, ja yllätyin, miten selkeästi äärivasemmisto loistaa tilastoissa kaiken sen äärioikeiston uhkakuvien takana.

Vuonna 2010 julkaistu Europolin tilasto Euroopan terrorismista on mielenkiintoinen taulukko. Separatistit näkyvät yliedustettuina, enkä tarkemmin asiaa tuntematta luokittele tätä ryhmää kumpaankaan. Äärivasemmisto johtaa äärioikeistoa, mukana ei ole tosin Suomea, eikä Breivik ole ”ehtinyt” tilastoihin. Breivik tulee ilmeisesti laskea äärioikeistoon ja hän nostaakin äärioikeiston uhkaa radikaalisti. Onko äärioikeisto näkymättömämpi ja vaarallisempi kuin kovaääninen vasemmisto, vai onko äärioikeiston nimissä tehdyt hirmuteot vain yksittäistapauksia?

Pohjoismaissa äärioikeistosta voi ottaa esimerkiksi Ruotsidemokraatit. Puolue, joka Suomen Perussuomalaisten tavoin yrittää päästä eroon rasismimaineestaan, mutta aiheuttaa kohuja rasismiin liittyen. Ruotsidemokraattien kansanedustaja Isovaara erosi marraskuussa rasismikohujen takia. Facebookissa tosin julkaistiin kuva Ruotsidemokraattien puoluetoimiston sprayatystä ikkunasta, josta tulee väistämättä mieleen natsi-Saksan aikaiset juutalaisvainot – äärivasemmiston toimesta. Suomessa uusin selkeä ideologien vihanjulistus lienee tapaus, jossa äärivasemmistolaiset, ainakin itse kutsuvat itseään, julkistivat avoimen natsistiseen Kansalliseen vastarintaan liittyneiden henkilöiden yhteystietoja sotua myöten. En linkkaa kumpaakaan sivua mainostuksen välttämiseksi. En löydä KV:n rikollisuudesta uutisia, joten voi sanoa äärivasemmiston ylireagoineen, koska se rikkoi yksityisyyden suojaa näinkin rajusti. Julkinen vainoaminen ei kuulu oikeusvaltion periaatteisiin, eikä tarkoitus pyhitä tekoja. Fasismi toimii molemmin päin.

Haulla ”äärivasemmisto Suomessa” löytyy paljon enemmän pelkoa viestiviä otsikoita kuin haulla ”äärioikeisto Suomessa”. Itseasiassa jälkimmäisellä haulla, suurin osa linkeistä käsitteli Dan Koivulaakson sekä Li Anderssonin kirjaa ”Äärioikeisto Suomessa”. Mistä nämä äärioikeistouhat kumpuavat, kun ne eivät juuri näy tilastoissa, uutisissa tai katukuvassa? Ruotsalainen ajatushautomo julkaisi raportin äärioikeistomyönteisyydestä Suomessa, johon kuuluivat kaikki Halla-ahosta hommafoorummin sekä Helena Erosen hihamerkki-kirjoitus. Eronen itse (uutisessa linkki) kirjoitti vastineen raportin idioottimaisuudesta ja minulla ei ole siihen mitään lisättävää. Onko äärioikeisto todella vain suuri olkinukke?

Alan olla vahvasti sitä mieltä, että äärivasemmisto on pohjoismaissa se vaarallisempi. Suomessa varsinkin, äärivasemmisto tuntuu olevan se fasistisempi järjestö, jos todella ajatellaan jo ajatuspoliisina toimimista, julkivainoamista sekä mellakointia. Itseasiassa Li Andersson toteaa itse HBL:n haastattelussa vihan olevan hyvä poliittinen työkalu. Ei, Li, ei ole. Viha demonisoi ihmisryhmiä, rakentaa kuviteluja uhkia sekä lisää väkivaltaa. Sain tosin kritiikkiä käännöksestäni ja kuulemma Li tarkoittaa haastattelussa enemmän kiukkua tai suuttumusta, joten lisätään se tähän. Vihaisena oleminen maailman epäkohdille on voimauttavaa poliittisessa taistelussa, mutta tällöin se tulee kanavoida oikein. Vihaisuus tai suuttumus muuttuu hyvin äkkiä liialliseksi yleistämiseksi tai vihanlietsonnan näkemiseksi joka suunnalla.

Itse pidän äärioikeisto- sekä äärivasemmistoryhmiä samassa kastissa. Vihaan perustuva ideologinen sota ei ikinä johda mihinkään parempaan. Läpi historian, suuret fasistiset kansannousut ovat kummunneet huonoista oloista sekä tietyn ideologian noususta toisten yli saavuttaen poliittista valtaa. Natsit voidaan nähdä äärivasemmistolaisina vahvan valtiovallan ihannoinin takia, sekä äärioikeistolaisina saman syyn takia. Samaa näissä ideologioissa on myös vahvan vastustajan kuvitteleminen sekä sen totaalinen tuhoaminen. Antifasisti-liikkeet Suomessa ovat usein yhtä fasistisia kuin vastustajansa, vaikka Suomessa vielä liikutaan suhteellisen turvallisilla vesillä. Ruotsissa mellakat ovat suurempia ja Ranskassa palavat autot jo kunnolla – tosin ideologia taitaa tässä jäädä taustalle, joten en osoittele sormella kumpaakaan puolta. Kuitenkin yleinen taipumus väkivaltaiseen käytökseen massassa on nousussa. Ja se kumpuaa tyytymättömyydestä.

Äärivasemmistolaiseksi luokiteltu Dan Koivulaakso analysoi mellakan syitä youtubessa, äärioikeistolaiseksi luokiteltavan European Defence Leaguen islamisaation vastaisesta mielenosoituksesta. Uutisen voi lukea huffingtonpostin sivuilta. Kuten kirjoitukseni johdannossa totesin, olen rauhaa rakastava liberaali, enkä pidä väkivallasta. Tämän todistusaineiston valossa pidän äärivasemmistoa uhkaavampana kuin äärioikeistoa. Fasismia ei voiteta fasismilla ja vihasta kumpuavat ideologiset sodat. Loppu on historiaa.