Itsenäisyyspäivä on yksi niistä harvoista päivistä, jolloin allekirjoittanut kokee astetta suurempaa isänmaallisuutta. Minua harvoin voi kutsua kovin isänmaalliseksi. En järkyttynyt mustasta Mannerheimista enkä välittänyt, vaikka Suomi hävisi jääkiekossa. Suomella on silti hieno ja sisukas historia. Itsenäisyyttä saamme juhlia hyvällä sydämellä, vaikka monella juhlamieli alkaa jo uupua. Syynä on nykyisen aikuissukupolven täyttämä eduskunta – he, ketkä sotien aikana olivat häilyvä pilke silmäkulmassa. Tuo sama sukupolvi, joka mieltää minun sukupolveni hölmöksi ja vaaralliseksi, sekä minua uudemman sukupolven kuplan sisällä kasvatettavaksi suojelukohteeksi.

Samaan aikaan, kun Washingtonissa laillistetaan kannabiksen viihdekäyttö, Suomen uusi valvontavirasto Meku valittaa historiallisen klassikkoelokuvan aikaisesta näyttöajasta. Uusi, hyväksyttävä aika meni Pikku Kakkosen kanssa päällekäin – ”Kun alle 12-vuotiaat lapset eivät ole enää television ääressä.” Käydään keskustelua siitä, onko sopivaa puhua heikommasta aineksesta julkisuudessa tai parodisoida natsi-saksan juutalaismerkintää. Puhutaan EU:sta kaupankäynnin vapauttajana, mutta samaan aikaan ei anneta kilpailijoiden lunastaa paikkaansa aloilla, jossa kilpailua todella tarvitaan – matkustaminen Suomen sisällä.

Saul Schubak on uusimmassa kirjoituksessaan täysin oikeassa todetessaan 95% kansanedustajista olevan haitallisia. ”Ennen kaikkea rohkenen epäillä oliko parannukset, joita jonnekin varmasti olemme tällä vuosituhannella saaneet, todella 40 miljardin euron arvoisia ja kannattiko pelkän tämän takia ottaa 25 miljardia uutta velkaa?”, toteaa Schubak. Onko nykyinen aika, Suomen orjallinen seuraaminen EU:n direktiiviviidakossa tukien lainapaketteja epämääräisin ehdoin, todella monta kymmentä miljardia menestyvämpää aikaa? Kertooka te, rakas minua edeltävä sukupolvi, sillä olin itse vasta lapsi, kun EU:hun liittyminen oli ajankohtaista.

Minä olen 24-vuotiaana vasta oppinut 2000-luvulla ymmärtämään, miten ”huonosti” asiat omassa lapsuudessani oli. Ainakin jokainen uusi työryhmä ja lain tiukennus tulisi kertoa siitä, että jokin oli huonosti. Kaukametsän pakolaiset tuli lapsuudessani TV:stä Pikku Kakkosen jälkeen, lienisikö sekin nykyään kielletty alle 15-vuotiailta. Puheet ravintoloiden aukioloaikojen lyhentämisestä, verojen nostosta, tempputyöllistämisestä, nettisensuurista ovat vain lisävalvontaa ja -holhousta – ”poliittista puuhailua”, jolla todistetaan oman olemassaolon tärkeys. Ihmiset ahdistuvat, ihmiset tukahtuvat – aikuiset varsinkin, joka ilmenee kodin ilmapiirissä! Kukkahattuministerien yksi kuningattarista, Guzenina-Richardsson, ei osaa selittää, miksi lapsien huostaanotot lisääntyvät, vaikka budjetti alle 18-vuotiaiden palveluihin on 10 mrd. Jos sitä valtaa kokoajan viedään yksilöltä, vanhemmalta, aikuiselta valtiolle, muuttuvat kokonaiset rakenteet yhteiskunnassa. Uudemmat sukupolvet syntyvät kieltojen maailmaan.

Suomen kulttuuri on muuttunut ja se muuttuu entisestään. Ensi viikolla EU-huippukokouksessa käsitellään integraation syventämistä. Tarkoituksena on kasvattaa komission valtaa, tiivistää talous- ja rahaliittoa sekä lopuksi visio ”euroalueella olisi oma budjetti, valtiovarainministeriö ja jonkinlainen verotukseen perustuva rahankeruujärjestelmä.” Ne ajat, jolloin on viimeiset hetket aktivoitua, alkavat olla käsillä. Kun EU on verotusasemassa sekä koonnut oman ministeriön, ei eroaminen ole enää mahdollista. Toki esimerkiksi Vihreät Nuoret julkistivat tukensa liittovaltiokehitykselle ja asioista on hyvä puhua, mutta jokainen voi tahollaan miettiä, parantaako lisäsääntely sekä vallan keskitys sääntelystä ja keskityksestä syntyneitä ongelmia.

Turun Sanomissa Timo Soikkanen, poliittisen historian professori, puhui ”sotilaasta, joka osasi sanoa ei” – Mannerheimista. Artikkeli käsitteli Mannerheimin kolmea kieltäytymistä vastoin yleistä mielipidettä, jonka ansiosta Suomi selvisi nykyiseen pisteeseensä maailman kartalla. Mannerheim vetäytyi houkuttelevista hyökkäyssuunnitelmista Pietariin poliittisen tuen puutteessa, eikä julistanut sotatilaa ja hajoittanut hallitusta. ”Vaikka tavoite oli hänelle mieluisin , hän otti huomioon sisäpoliittiset voimasuhteet ja riskit.” Toinen merkittävä kieltäytyminen oli Suomen valtionjohtajan, diktaattorin asemasta, johon Lapuan liike koitti hänet nostaa. Lähes kaikki vastaavassa asemassa olleet, ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäistyneet maatalousvaltiot, olivat ajautuneet jonkinmoiseen diktatuuriin. Mannerheimin kieltäytyminen johti kansan eheytymiseen ja yhteisrintamaan talvisodassa. Kolmas merkittävistä kieltäytymisistä oli neuvottelu Saksan kanssa jatkosodan aikaan. Mannerheim oli pidättyväinen keskusteluissa, eikä alistunut Saksan sotilaallisen johdon alle. Saksa tarjosi Mannerheimille johtopaikkaa Saksassa armeijoiden liityttyä, sekä Lapissa sijaitsevia saksalaisjoukkoja komennettavakseen. Mannerheim kieltäytyi Saksan tarjouksesta ja pysyi liittoutumattomana.

”Kieltäytymisen voi nähdä Suomen itsenäisyyden pelastautumisen edellytyksinä. Ilman niitä kaikki sotilaalliset ansiot olisivat rauenneet tyhjiin.”, toteaa Soikkanen. Emme ole kenties sotatilassa nyt tai tulevaisuudessa, mutta Suomen kehityksen kannalta samaa päättäväisyyttä tarvitaan. Maailma ei kielloilla parane, eikä Suomea saa viedä EU:n liittovaltiokehitykseen suljetuin verhoin. Keneltä löytyisi nyt se tarpeellinen kantti puhua asioista suoraan? Ohessa kappale, jota kuuntelin tätä kirjoittaessani. Voin sanoa, etten ole aikoihin kokenut näin suurta haikeutta ja surua Suomen tilasta sekä tulevaisuudesta.