Heikoimman aineksen määrittelyyn voi käyttää monenlaisia kategorioita. Joku voi puhua henkisestä heikkoudesta, joku Schubakin tyyliin taloudellisesta heikkoudesta, joku taas älyllisestä heikkoudesta. Heikkouksia on jokaisella, mutta vaarallisimmillaan heikkoudet ilmenevät suuren, älyllisesti heikon, loukkaantuneen massan edustajissa internetissä.

He, jotka reagoivat tunnepitoisesti yli äyriäiden saman tien, unohtavat moraalin sekä käytöstavat – laista puhumattakaan – sekä alkuperäisen loukkaantumisen heti seuraavan viikon aikana. He, jotka kokevat oikeudekseen toimia täysin päättömän raivon vallassa nähdessään ylimielisen kokoomusnuoren puhuvan lapsilisien poistosta. Minä näin facebookissa Schubakille osoitetun kuvan, jossa viitattiin ”helpotukseen” burana-mainoksen tyyliin, luodit lääkekapselien tilalla. Se, että lynkkausmielialan valtaan ollaan valmiita antautumaan siitä, että joku ”kehtaa” sanoa oman mielipiteen vastaisen mielipiteen, kertoo älyllisestä heikkoudesta. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Suuresta massasta lentävät monet loat. Jaa, natsikorttikin? Yhteiskunta, jossa mielipiteitään ei voi vapaasti julkistaa, muistuttaa enemmän natseja kuin Facebook-kirjoittelu aroista aiheista. Fb-kommenttien kantelu medialle on nykypäivän poliittista keskustelua – ja sen ovat kokeneet yhä useammat puolueet. Mutta, että omatkin hylkäävät kovaäänisen, heterogeenisen massan edessä?

On täysin sattumanvaraista, mistä kukakin loukkaantuu. Se, mistä suuri massa yhteisloukkaantuu, on useimmin tunnepitoiset asiat konkretian sijaan. Saul Schubak joutui eroamaan luottamustehtävästään, koska internet suuttui. Kokoomusnuorten nykyinen puheenjohtaja Antti Häkkänen sekä edeltäjänsä Wille Rydman olivat eron kannalla, vaikka itsekin kannattavat tukien vähentämistä sekä sananvapautta. Massojen tyranniaa vastaan on vaikeaa taistella. Rydman itse esimerkiksi markkinoi itseään eduskuntavaalien alla ”Niskalenkki maahanmuutosta”-aspektein sekä lähteideni mukaan myös homma-forumilla nimenomaisesti valtuustotason ”globaalin vastuun strategiaa” vastaan. Esitys ajaa positiivista syrjintää maahanmuuttajille. Kun äänestys tuli valtuustossa, Rydman äänesti tyhjää. Kun häneltä internetissä kyseltiin tyhjän äänen tarkoitusperiä, hän poisti kysymykset. Vastuunkantoako, Rydman? Miksi et vain kertonut perusteita, kun kysyttiin? Rydman käänsi takkinsa pelkän kirjoittelun sijaan, mutta suuttuiko kukaan? Eipä juuri.

Häkkänen petaa omaa tulevaa virkaansa tajuamatta, ettei mölyävää internet-massaa voi miellyttää. Hetkellinen oman nahan pelastus anteeksipyytelevän, sanojen takanaan seisovan, kovaa kieltä internetissä käyttävän jäsenensä erouhalla, antaa hetken rauhan, mutta kauanko sitä kestää? Samat ihmiset olivat ristiinnaulitsemassa Helena Erosta hihamerkki-kirjoituksesta, kunnes mielenkiinto herpaantui ja tapaus jäi unholaan. James Hirvisaari ei taipunut massan alle, vaan suojeli omaansa. Omiin voi luottaa kriisin alla, mutta kuinka moni Kokoomusnuorista allekirjoittaa vielä Häkkäsen johtamisen?

Tämä kasvoton, suuri, kovaääninen massa ei aja muuta kuin mielipiteen hiljaisuutta vaikeista asioista ja valittaa siitäkin. Internetissä on helppo raivostua milloin mistäkin, mutta antaa nyt valtaa tälle massalle? Oi aikoja, oi tapoja! Tukikeskustelu on ajankohtaista huonon taloustilanteen sekä yhteiskunnan sisäisen uudistumisen myötä, mutta kaikki pyritään hiljentämään. Lapsilisä on oikeusopillisesti lapsen tuloa, ei vanhemman, joten sen leikkaaminen on viimeisenä yhteiskunnan leikkauslistassa. Mutta, jos joku on eri mieltä, saa sen sanoa.

Katsoin pari päivää sitten dvd:ltä elokuvan Batman – The Dark Knight ja siteeraan Jokeria tähän tapaukseen:
”Jospa leikkelemme sinut pieniksi paloiksi ja syötämme puudeleillesi. Sitten näemme, kuinka lojaali nälkäinen koira todella on.”