Kuluttajalle joulun valmistelu alkaa marraskuun loppupuolella, kaupan alalla jo lokakuun puolella. Sikatuotannon joulun suunnittelu alkaa jo ennen kesää, sillä Suomen sianlihan
kulutuspiikki on joulukinkuissa. Suomessa kulutetaan sianlihaa reilusti eniten muihin lihatuotteisiin nähden ja jo esimerkiksi vuonna 2010 kotimaista joulukinkkua kulutettiin lähes 7 miljoonaa kiloa.

Kaupan alalla on syntynyt tarvetta ”reilun kaupan kinkulle” – niin kuluttajienkin, kuin lihatuottajien taholta. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton puheenjohtaja Juha Marttila ehdottaa uutta nimikettä ja tämän joulun markkinoille (maaseuduntulevaisuus.fi 13.9.) Reilun kaupan kinkku-sertifikaatti tarkoittaisi, että tuottaja saisi paremman korvauksen kinkusta. Kaupan alalla ollaan asiasta ristiriitaista mieltä, osa jopa varovasti osoittaa tukeaan. Silti yleinen mielipide uutisen teholihatuottajien kannalla kertoo toteutuksen vaikeudesta. Saksassa esimerkiksi on kokeiltu menestyksekkäästi samanlaista käytäntöä.

Mtv3 uutisoi sianlihan hinnan olevan nousussa, koska kysyntä on suurempi kuin tarjonta. MTK:n Jukka Rantalan mielestä kaupan ala on suurin syypää sikatuottajien tuotanto-ongelmiin pitämällä hintoja silti liian alhaalla. Rehun hinnan noustessa tulisi lihan hinnan nousta (Mtv3 28.8.). Moni suomalainen ostaakin jo nyt halvempaa lihaa, esimerkiksi Saksasta, vaikka gallupit kertovat suomalaisen suosivan kotimaista hinnasta riippumatta. Tiesittekö, että Saksan tehosikaloissa sikojen hännät katkaistaan, etteivät hermostuneet lajitoverit järsisi niitä poikki ahtaassa karsinassa?

Suurin ongelma ei tilastojen valossa ole sianlihan hinta, vaan epäeettinen kulutus ja välinpitämättömyys. Epäeettisen halpalihan kulutuksen kasvaessa, ”normaalikulujen kattamiseksi” kalliimmalla myytävä suomalainen liha ajautuu konkurssiin. Suomessa syödään sianlihaa keskimäärin 36kg per henkilö vuodessa, mutta yhä useampi sikala joudutaan sulkemaan tuottamattomana. Suora johde tästä on se, että yhä pienemmän määrän sikaloita tulee tuottaa kuluttajien tarpeita vastaava määrä lihaa, mikä ajaa tehokasvatukseen sekä sikojen hyvinvoinnin laiminlyöntiin (mm. animalia.fi sekä lihatiedotus.fi)

Reilun kaupan lihalla voisi osoittaa tukensa tuottajalle – äänestää lompakollaan. Toki itse suosittaisin jättämään joulukinkun hyllyyn epäeettisyyteensä vuoksi, mutta lienee helpompi suosittaa kalliimpaa kotimaista. Googlea selatessani törmäsin esimerkiksi Topin maatilamyymälään, mistä saattaa vielä tänä jouluksi saada kinkun. Tuotteet varataan jo syksyllä ja noudetaan joulun alla, kun kinkut ovat valmiita. Enempää käyttäjäkokemuksia minulle ei paikasta ole, mutta eettistä kinkkua etsiessään internet on kätevä  apuväline.

S-ryhmän valikoimajohtaja Ilkka Alarotu huomauttaa Ilta-sanomissa ”reilun kaupan kinkun” voivan aiheuttaa mielikuvia, että muut suomalaiset kinkut olisivat epäreiluja. Miten reilua on tunkea siat ahtaisiin karsinoihin, niiden näkemättä koskaan päivänvaloa? Miten reilua on pakottaa tuottajat kaltoin kohtelemaan sikojaan resurssipulan alla tai vaihtoehtoisesti pakottaa konkurssiin? Vaikka jokusen vuoden takainen ”sikala-kohu” on saattanut jo lakaistua maton alle, ongelma ei todellakaan ole ohi. Tehokinkku on epäreilua.

Loppujen lopuksi kyse on kuluttajavalinnoista. Toki maataloustuet rahoittavat vielä lihatuotantoa – halusi kuluttaja niin tai ei. Itse en esimerkiksi tue kulutusvalinnoillani lihatuotantoa. Ainoastaan epäeettisen lihan suora boikotointi vähentää sen markkina-arvoa. Jos eettisyyttä halutaan lihalta, siitä pitää olla valmis maksamaan! Gallupeihin on helppoa vastata suosivansa sitä ja tätä, mutta kaupan tulostilastot ovat ne, mistä se todellinen eettisyys näkyy.