Uusi EU-direktiivi kielsi perinteiset häkkikanalat vuoden 2012 alusta. Vanhasta 550 neliösenttimetrin häkistä minivaatimus on noussut 600 neliösenttiin sekä kanoilla tulee olla vähintään orsia sekä pehkua kuopimista ja nokkimista varten. Se on edes alku. Kanalla tulee olla myös munintapesä, mikä auttaa lajintyypillisen käytöksen toteuttamisessa ja parantaa kanan hyvinvointia. Siirtymäaikaa kanantuottajille oli varattu 12 vuotta.

Kukko-Pärssinen puolusti kanalaumaansa menettäen henkensä
Kukko-Pärssinen puolusti kanalaumaansa menettäen henkensä

Nyt Suomessa ollaan vihaisia, sillä näin pääsiäisen kynnyksellä on kananmunien saanti epävarmaa. Suomalaisista kananmunien tuottajista lähes kolmannes on joutunut laittamaan lapun luukulle uuden säädöksen myötä, tuotantokulujen noustessa korkeammalle. Kritiikkiä aiheuttaa myös, ettei direktiivin noudattamista vahdita monissa Euroopan maissa tarpeeksi hyvin, jolloin direktiiviä noudattava joutuu alakynteen hintakilpailussa. Suomessa kananmunahyllystä tulee löytymään tulevaisuudessakin silti vain vähintään virikehäkkitason munia, sillä tiukkojen hygieniasääntöjen takia Suomeen ei tuoda munia ulkomailta – sellaisenaan. Prosessoitua munamassaa ja muuta munaelintarviketta tuodaan toki ja niiden  tuontia valvoo Evira.

Mielestäni EU on silti oikealla linjalla säädöksessään. Eläinten oikeudet eivät ole tingittävissä – edes kysynnän ja tarjonnan lailla. Eläin ei ole tavara, vaan myöskin inhimillinen subjekti/objekti – riippuen filosofiasta. Vaikka useasti puhun vapaamman markkinatalouden puolesta sekä valtion kontrollin vähentämisestä, en käsitä asiaani puhtaan voiton tavoittelulle muiden kärsimyksen kustannuksella. Kanat sullottu pieneen häkkiin, lehmät teljetty makuuasennon estävään aitaukseen tai possut kasassa silmäpuolina eivät kuulu sivistysvaltion toimiin. Moni kuluttaja ajatteleekin jo eettisesti, mikä näkyy esimerkiksi luomun kysynnän kasvussa.

Eläinten oikeus on liberaalissa yhteiskunnassa lähes filosofinen kysymys. Oikeus, vastuu, velvollisuus, moraali ovat abstrakteja käsitteitä, millä ihmiset toimivat toisiinsa nähden. Jos oikeus rajataan vastavuoroisuuteen tai tietyn ajattelukyvyn tasoon tai inhimillisyyteen, rajautuu oikeuden piiristä helposti pois myös pienet lapset tai muuta vastavuoroisuuteen kykenemättömät yksilöt.  Se, ettei eläimellä ole juridista oikeutta tai kykyä saavuttaa ihmisen – suhteellistakin – moraalitasoa, ei tarkoita ettei ihmisellä olisi velvollisuutta huolehtia omistamastaan eläimestä, olin eläimen lopullinen käyttötarkoitus mikä vain. Aulis Aarnion kattava pohdinta ”Onko eläimillä oikeuksia?” on lukemisen arvoinen.

Eläinteollisuus on talousajattelun aspekti, mihin sopimustaloutta ei voida yksinään soveltaa. On oltava tietyt kriteerit ja määreet, mikä on minimivaatimus eläimen hyvinvoinnin kannalta. Turhaa kärsimystä ei tule tuottaa ja hintojen nousujenkin uhalla, eläimelle on taattava eläinarvoinen elämä. Kananmunan hinta ei tule nousemaan paljoa vielä ja esimerkiksi MTV3:n mukaan kuluttajat ovat valmiita maksamaan vähän enemmänkin kananmunistaan. Lihan, siipikarjan, kananmunien sekä maidon hinta noussee silti, kun tuotannosta tehdään inhimillisempää. Valtio voisi mielestäni verohelpottaa maatalousyrittäjyyttä sekä rehua – siinä missä kannatan yleisesti koko valtion verojen vähentämistä sekä ihmisen oikeutta käyttää rahojaan – mutta taas haittavero, ympäristöhaittojen ohella, voisi laajentua enemmän myös eläinpuolen haittoihin, jolloin eettinen tuotanto olisi kannattavampaa.

Luomun ostaja ainakin tietää, että eläin on elänyt vapaammin. Itse ainakin pidän ajatuksesta, että minun kananmunani tai maitoni on kirmannut vapaana ulkona. Luomutilallisen elämä on vain Suomessa kovin tarkkaa. Luomun direktiivi on hyvin spesifi, eikä esimerkiksi itseammuttua hirveä saa kutsua luomuksi. Ehkä luomun ohelle tulisi määritellä jokin ”vapaana kasvanut [ ]”. Enkä tarkoita nyt jo-muka-olemassa-olevia vapaan kanan munia tai muita oheisia, mitkä usein tuppaavat olemaan vain lattiakanojen munia – tosin lattiakanalakin on parempi kuin virikehäkki. Luomun hinta laskee varmasti suhteessa ei-luomuun, kun annetaan tämän uuden häkki-direktiivin ottaa paikka ensin yhteiskunnassa. Yksi vaihtoehto on myös esimerkiksi liittyä paikkakuntansa (tai perustaa itse), luomupiiri, mikä parantaa yhteistyötä sekä eettisyyttä – niin tuottajien kun kuluttajienkin välillä.