Björn ”Nalle” Wahlroos puhuu suunsa puhtaaksi demokratian ongelmista uudessa kirjassaan ”Markkinat ja demokratia: Loppu enemmistön tyrannialle”. Itse en ole kirjaa ennättänyt vielä lukemaan, mutta sitaatit mitä olen muista medioista lukenut, riittävät tähän blogaukseen. Eikä tarkoitus ole kirjoittaa Nallen ajatuksista, vaan demokratiasta itsessään.

”Demokratian ongelmana on enemmistön tyrannia, Wahlroos kirjoittaa. Pieni enemmistö saa helposti runnottua läpi asioita, jotka parantavat enemmistön asioita marginaalisesti, mutta aiheuttavat suurta vahinkoa vähemmistöille.” (lainattu taloussanomilta). Demokratia on enemmistön tahtoa teoreettisesti – tyranniaakin jos asiaa niinpäin ajattelee – ja siinä on ongelmia. Kuitenkin demokratia on tasapuolisin yhteisistä asioista päättämiseen.

Wahlroos on sitä mieltä, että henkilöt eivät ole tasa-arvoisia ääniensä kanssa – kirjassa oli käytetty esimerkkinä eläkeläisiä, joilla ei pitäisi olla yhtä paljon äänivaltaa kuin työssäkäyvillä. Samoin luin tänään Ilta-Sanomien mielipidepalstalta erään henkilön ehdotuksen siitä, että käytettävissä olevat äänet määräytyisivät työkokemuksen tai/ja koulutuksen mukaan.

Itselläni on muutama parannus nykyiseen ”demokratiaan”, mikä mielestäni ei epätasa-arvoista yhteiskuntaa liikaa, kuten edeltäjänsä mielestäni tekevät:

On tehtävä ero yhteisiin asioihin ja yksilön omiin asioihin

Jokaista asiaa ei tule päättää demokraattisesti. Yksilönvapaus tulee määritellä tarkemmin ja laajemmin, esimerkiksi Edistyspuolueen henkeen.

Enemmän suoraa demokratiaa

Kun ollaan rajattu yhteiset asiat ja yksilön omat asiat erilleen, tulee päätöksen teon olla lähempänä kansaa. Äänikynnykset on poistettava. Ihmisille on annettava enemmän vaikutusvaltaa oman piirinsä asioihin, esimerkiksi pakolla yhdistetyt, liian suuret kunnat eivät sovellu tähän yhtään. Äänestäminen jaloilla voisi toimia kuntakohtaisesti. Nythän jaloillaan äänestävät joutuvat pakenemaan toiseen maahan – mikä on yleistymässä jo kovaa tahtia. Kauneudenhoito, viina ja lääkkeet haetaan Virosta, koska se on halpaa ja helppoa. Siihen ei Suomen lisäveronkorotukset enää toimi (US 23.4.) Arkipäivän esimerkki kärjistettyä: 3/4 porukasta haluaa katsoa tietyn elokuvan illanvietossa, 1/4 voi tällöin joko tyytyä päätökseen tai lähteä pois.

Uudenlainen äänijärjestelmä

Mielestäni yksi ääni/henkilö on huono. Parempi olisi, että jokaisella olisi käytössään esimerkiksi yksi ääni ja yksi miinusääni. Tai sitten kaksi ääntä, mitkä voisi antaa halutessaan molemmat tukena tai molemmat vastaan. Äänestysprosentti nousisi varmasti! Nykyäänhän yhteiskunta pyörii niin, että äänestämättä jättäminen ei merkitse mitään. ”En halua tukea ketään” -asenne valuu aina voittajien puolelle. Asiat menevät äänestyksen mukaan, oli äänestysprosentti miten pieni vain. Olisikin hyvä, että olisi mahdollista äänestää ”vastaan”, jolloin voisi protestinsa oikeaoppisesti kohdistaa. Äänestämättä jättäminen olisi tällä järjestelmällä hyvin tyhmää.

Kansan tahto pois

Älkää käsittäkö väärin. Lopetetaan vain sen termin käyttö. Ei voi olla kollektivista kansan tahtoa niin pitkään, kun yhteiskunta koostuu aivan erilaisista yksilöistä. Jokainen luonnollisesti haluaa turvata oman selustansa; tarkoitan esimerkiksi sitä, että haluaa ylläpitää lain ”ei saa tappaa tai vahingoittaa”, mikä onkin aivan liberaalin yhteiskuntajärjestyksen mukaista. Siksi henkilökohtainen koskemattomuus on hyvä perustuslain aspekti, sillä se on varmasti enemmistön tahto Tarden ja Tönniesin henkeen (…suuntautuvat lähemmäs kollektivismia, mutta korostavat silti yksilön mielipidettä.)

Demokratian ongelmia ja kansan tahdon ilmentymiä ovat tutkineet monet yhteiskuntateoreetikot (mm. Lippmann, Dewey, Foucault, Bryce, Tarde, Tönnies) eikä siihen ole löytynyt vastausta, mikä tyydyttäisi kaikkia. Osa näkee yleisen mielipiteen ja julkisen mielipiteen erillään, osa näkee mediayhteiskunnan ja sen suuren vallan, osa näkee yleisen mielipiteen määrittelemisen monopolin niille kenellä on valtaa.

”Tönnies erotteli kaksi erilaista yleistä mielipidettä, jotka ovat samankaltaisia kuin Lippmannin public opinion ja Public Opinion. Ensimmäinen viittaa yksittäisen ihmisen mielessä oleviin asioihin ympäröivästä maailmastaan. Jälkimmäinen viittaa taas ns. julkiseen mielipiteeseen, ihmisten mielipiteistä kiteytynyttä kansan tahtoa. Julkisen mielipiteen voi sanoa edustavan kansan tahtoa siinä mielessä, että se edustaa erillisiltä yksilöiltä kerättyä mielipidettä, mikä muodostaa kokonaisuuden. Sen voidaan todeta edustavan myös yhteiskunnan kovaäänisen vähemmistön tahtoa.” Aivan ristiriitaa! (lainaus omasta esseestäni Kirjasta ”Mielipidetutkimukset ja yhteiskunta”)

Enemmistön tyrannia on hyvä termi. Tyrannia siksi, että se on laskettavissa tyranniaksi jos minun yksilönvapaudestani järjestetään äänestys. Siksi mielestäni vapaampi yhteiskunta – myös taloudessa – on myös vapaampi tyranniasta. Wahlroosilla on pointtinsakin, joskin hyvin elitistinen.

Miksi individualisteja sanotaan itsekkäiksi? He haluavat elää elämänsä niin, kuin itse haluavat; sen sijaan että haluavat pakottaa kaikki muutkin elämään niin, kuin he haluavat.