Heti kun uuteen tupakkalakiin on totuttu – mikä ei niin vaikeaksi osoittautuntkaan R-kioskeilla esimerkiksi, kaupat varmasti kärjistelevät tulojen menetyksellä – on aika siirtää katse toiseen nuorisoa turmelevaan päihdepaheeseen: Alkoholiin. Vaikka alkoholilaki on mitä tiukaimmassa kontorollissa yksilön rankaisuoikeuden kautta (myyjälle tai välittäjälle sakkoa), ei pohja ole näkyvissäkään.

Peruspalveluministerimme Maria Guzerina-Richardson (SDP) haluaa kieltää alkoholin mielikuvamainonnan ja rajata etiketit blanco-pohjiksi osoittaen vain tuotetiedot ja hinnan (US 13.2.) Vaikka nuorille kohdistettu mainonta on jo kiellettyä, täytyy rajata lisää silti? En ymmärrä, miten minua vanhemmat sukupolvet ovat edes elossa vielä, kun ovat eläneet maailmassa ennen näitä kieltoja!

Nuorison kuvittelisi olevan jo näillä kielloilla niin hyvin hallinnassa kuin voi; heille ei saa antaa, välittää, myydä, mainostaa mitään k18 – ja silti heillä niitä jatkuvasti tuntuu olevan. Se, että jonkun teiniporukan 19-vuotias isoveli hakee porukalle juomat, ei korreloi mitenkään mielikuvamainonnan kanssa. Auttaako uudet lait lakien perään?

Muistan kun itse olin ala-ikäinen ja pyysimme kavereiden kanssa jotain vanhempaa tuttua hakemaan meille juotavaa. Se oli juoma, jonka nimen oli jossain kuullut – tai nähnyt muilla illanvietoissa – ei mainoksissa todellakaan. Kaikilla oli  sisaruksia ja sisaruksten kavereita ketkä hakivat suht helposti. On helppo ajatella, että jonkinlainen mielikuvamainonta julkisuuden taholta olisi vaikuttanut, mutten edes muista mainosta siltä ajalta (ja ihan kuin se olisi vaikuttanut siltikään kun juomalla ei ollut juuri väliä).

Alkoholin ihannointi- sekä rappiokulttuuri elää esimerkiksi elokuvissa – kuvaten monelta osin molemmat ääripäät. Siihen ei Suomen laki pääse käsiksi ilman totalitarismia. Myöskään valtio ei voi ikuisuuksiin puuttua kielloilla ja uusilla kielloilla, jos kukaan ei vain kieltoja noudata. Se, että Valvira keskittyy alkoholimainonnan vahtaamiseen, on pelkkä laastari sen oikean ongelman – alkoholismin – päällä. Mainonta on leikkiä mielikuvilla ja sen vaikutusta nuorisoon vahditaan jatkuvasti. Etiketti pullossa ei herätä ostopäätöstä, kun nuori ei voi edes alkoholia mennä ”shoppaamaan”. Pelkkä hintatieto itseasiassa saattaa helpottaa hakijan pullokalastelua alkossa tai nuoren toivetta ”se kuuden euron punkku”. Meitä viinin ystäviä, ketkä muistavat hyvän viinin etiketin, mutteivat ehkä nimeä täysin, kielto vain hankaloittaa. Rapajuopot ja teinit hyötyvät etikettipiilosta, muiden asiointi vaikeutuu. Nuorisoa ei kiinnosta mainokset tahi poliitikon kielolait – he hankkivat viinaa koska kännissä on kivaa!

Eilen huomasin esimerkiksi, miten ala-asteelaiset pojat hakivat R-kioskilta ilmaista sokeria ja kaatoivat sen ulkopuolella suoraan suuhunsa. Näin energiajuoman kiellot toimivat! Energiajuomat ovat mielestäni suuri pahe nuorison keskuudessa, muttei valtion toimet ole se ratkaisu. ES-tölkki on todella ruma eikä sitä mainosteta, silti se on suosituin koska se on halvin. Monelle nuorelle on nykyään varmaan paljon helpompi ostaa esimerkiksi pilveä kuin alkoholia – mikä on validi pointti kieltolaeissa. Alkoholi, tupakka ja sokeri lukkojen taakse, niin pian nuoriso murskaa buranaa ja vetelee sitä nenään!

Luonnollisesti kieltopolitiikka ei keskity oikeaan ongelmaan. Lasten kasvatus ja opitut tavat tulevat kotoa vanhemmilta. Kodista opitaan se moraali ja oikeus, mistä vanhemmaksi aletaan kasvamaan. Vanhempana sitä toivottavasti osaa tehdä jonkinlaiset ja edes vähän hyvät ratkaisut elämänsä eteen. Se, että valtio kohtelee aikuista ihmistä kuin vallatonta pikkulasta – ja todella luulee sen hyödyttävän jotain – on raivostuttavaa! Odotetaanko minulta nyt itkupotkuraivaria?