Läpi sosiaalisen median sekä blogien viidakon, on noussut tapa kantaa kortensa presidenttiehdokkaan puolesta ja paljastaa julkisesti kaikille ehdokkaansa. Ajattelin liittyä samaan kastiin, tehdä päätöksen ja julkistaa sen: Aion huomenna mennä äänestämään Pekka Haavistoa.

Olen ollut kahden vaiheilla presidenttikilvassa, sillä en ole ollut presidentinvaaleista niin kiinnostunut kuin muusta poliittisesta puuhailusta. Kuva, ettei presidentillä ole juuri muuta virkaa kuin puheiden pito, ei innosta. Arvojohtaja, joo – mutta mitä sitten? Niinistö vaikuttaa vahvalta voittajalta, eikä minua häiritsisi Niinistö Suomen presidenttinä. Olen arponut Niinistön ja Haaviston välillä kauan ja olin aluksi äänestämässä Niinistöä. Silti päädyin ratkaisuun Haaviston hyväksi, koska Haavisto on todella arvokkaan ja miellyttävän oloinen, liberaalimmasta päästä ehdokaskartalla, omaa hyvät ulkopoliittiset välit sekä suvaitsevainen. Uskon, että Haavisto presidenttinä veisi Suomea liberaalimpaan suuntaan ja rikkoisi tiettyjen ahdasmielisten puolueiden ajojahtia yksilövapauden tai kulttuurin suhteen. Kenties gallupit Niinistön hyväksi vaikuttivat, sillä suosio vaikuttaa niin yksimieliseltä viremarginaalien yli, että kilpailu on nyt toisen kierroksen toisesta ehdokkaasta. Tietoyhteiskunta-asiat ovat myös hyvin hallinnassa Vihreiden taholla, vaikken muuten ajattelisi äänestäväni Vihreitä.

Liberaali verkkolehti vapaasana.net julkaisi osuvan kirjoituksen ”Miten valita presidentti”, mikä kokoaa hyvin presidentille kuuluvat todelliset tehtävät – populistisen epäolennaisen haihattelun sijaan. Presidentin valtaoikeuksiin kuuluvat mm. Oikeus palauttaa lait kertaalleen takaisin valmisteluun, nimitysoikeudet ”Näissä tärkeimmät lienevät nykyään oikeuskanslerin virka, ministeriöiden ylimmät virkamiehet sekä eritoten tuomarikunta.” ja esimerkiksi viimekätinen johtajuus Suomen ulkopoliittiseen linjaan. ”Huomionarvoisesti eurooppapolitiikka ei enää sisälly siihen.”

Nimitysoikeus on tärkeä asia, mikä itsellänikin lähes tuppasi unohtumaan. Virat ovat monikymmenvuotisia, ellei koko elämän mittaisia. Joten oikeuslaitos kolmantena valtiomahtina on presidentin vaikutuksessa enemmän kuin kuvittelisi. Lait tietysti on mitä on, mutta näkeehän sen tuomioiden vaihtelevuudesta jo, ettei tasapuolisuus aina selkeästi toteudu.

Monet liberaalituttavistani aikovat äänestää Haavistoa. Onkin tosiaan suhteellisen odotettavaa, että toinen kierros tulee. Se, kuka Niinistöä vastaan on tuolloin, riippuu nyt. Galluptuloksista riippuen se on joko Haavisto, Väyrynen tai Soini. En laita gallupeille liikaa arvoa, sillä on monia tutkimuksia miksi niihin ei ole luottamista – oman blogauksen arvoinen aihe kenties. Mutta kuitenkin on nähtävissä yhden ehdokkaan hurja suosionnousu. Tosin, jos jokainen olettaa Niinistön voittoon ja äänestää jotain vähemmän kannatuksen ehdokasta, voi prosentit äkkiä laskea.

Päädyin silti Haavistoon, koska haluan nähdä toisella kierroksella Haaviston ja Niinistön ja mietin sen jälkeen kantaani uuden kerran. Luultavasti äänestän Haavistoa silti – saa nyt nähdä. Ainakin huomenna kakkonen on ykkönen.

Jussi Halla-ahokin puhui hyvää Haavistosta kirjoituksessaan ja huumorimielisesti vielä huomautti ”[…] Myös hänen puolisonsa Nexar Antonio Flores olisi mitä mielenkiintoisin First Lady. En tosin tiedä, kättelisivätkö muslimimaiden diplomaatit häntä itsenäisyyspäivän vastaanotolla.”

Ja muistakaa kanssaihmiseni, että äänestämättä jättäminen sataa aina huonojenkin laariin. Jokainen ääni jonkun puolesta, on toista vastaan. Ennakkoäänestys on käynissä vielä muutaman päivän, tiistain 17. mukaan lukien, virallinen äänestyspäivä on sunnuntai 22.1. Ja kuten blogissa suhteellista.org, kirjoituksessa ”Kyllä kakkoselle”, omaan tyyliinsä suorasti todetaan: ”Darra ei ole tekosyy. Raahaa vaikka se yhden yön juttu mukaan äänestämään.”

 

Milla Paloniemi on mm. yksi Haaviston tukijoista