Luonnollisesti, mitä enemmän elämiseen vaadittavien tuotteiden hintoja nostetaan, sen vähemmän on varaa ”ylimääräiseen”, jolloin valtiollisista palveluista halutaan hyötyä enemmän. Yksilö toimii niin.

Valelääkärikohujen, Valviran sekoilujen sekä terveydenhuollon budjettilaskelmien myötä on ajankohtaista ottaa puheeksi se itseinen, julkinen terveydenhuolto. Valtion budjetin tulviessa yli äyriäidensä jo talouskriisin virrassa, sisäpolitiikan kulut ovat samaan suppuun kasvamassa. Esimerkiksi valtionvarainministeriön budjetti julkisille palveluille vuodelle 2008 oli noin 91 mrd. euroa, joista julkinen terveydenhuolto vei noin 13 mrd. Vuodelle 2011 ennuste on 15,3 mrd. (Budjettikatsaus 2011, s. 21) Kunnat ovat jo huolissaan palveluiden ylläpitämisestä ” Muutos ajatteluun: Kuntalaiset, hoitakaa itse, US 1.12.”

Yksityinen terveydenhuolto pysyy kalliina niin kauan kun valtio häiritsee markkinoiden toimintaa. Olen jo aikaisemmissakin artikkeleissani puhunut vapaan markkinatalouden puolesta, mutta keskityn tältä osin vain julkiseen terveydenhuoltoon. Muu valtiollinen toiminta monopoleineen ja tukineen jääköön siis tässä mallissa ennalleen.

Joten ajatellaan, ettei valtio tarjoaisi terveyspalveluita, vaan ne hoidettaisiin yksityisten lääkäriasemien kautta. Jo siinä, ettei veroja kerättäisi siihen, vapauttaisi lisää rahaa käyttöön. Hinnat laskevat lähes poikkeuksetta kilpailutilanteessa. Luonnollisesti laatu halutaan edelleen taata, jonka ansiosta lääkärikeskukset olisivat hyvin tarkkoja, keitä palkkalistoilleen ottavat. Sen sijaan, että odotetaan että Valvira saa kenties varmistettua lääkärin pätevyyden, yksityinen taho olisi sen varmasti jo tehnyt.

Varmasti jokainen nykyisessä kunnallisessa terveyskeskuksessa työskentelevä saisi paikan uudesta yksityisestä keskuksesta, sillä hoitajille sekä lääkäreille on kysyntää – hetkellisesti varmasti vielä enemmän kun nyt. Lääkäripula voisi jopa iskeä. Siksi tulisi lisätä koulutuspaikkoja lääkinnällisellä puolella -laadusta tinkimättä. Lääkäriala on haluttu, mutta sisään on vaikea päästä. Tasapistetilanteita näkee paljon, jolloin on melkein tuuripeliä kumpi kokelaista pääsee sisälle. Paikkojen lisäys, ei rajan lasku. Itseasiassa yksityinen huokuttelee jo nyt joustavuutensa vuoksi, ei vain rahan. Turun kauppakorkeakoulun erikoistutkija Juha V. Virtanen toteaakin uutisessa ”Kunnallisella lääkärien löytäminen on tuskallinen palapeli – Yksityinen viettelee, 30.11.” julkisen olevan liian hidas vastaaman yhteiskunnan muutoksiin ja kehottaa ottamaan mallia yksityisiltä.

”Jos on niin köyhä että elää kädestä suuhun eikä ole varaa käydä lääkärissä?” Sanotaanko, että toimeentuloon voisi liittää jonkinmoisia sairaalamaksuja. Lähinnä siis, jos ihminen elää jo tukiverkostossa, sallittakoon hänelle se raha lääkäriin sitten valtiolta. Tosin vakuutuksilla voisi turvata itselleen lääkärikäynnit samaan tapaan kuin nytkin yksityiselle ja varautua pahan päivän varalle. Sitä paitsi, jos loukkaat itsesi vieraassa kaupungissa, joudut menemään yksityiselle suurella oma vastuulla, koska eri kunnan keskus ei ole käytettävissäsi.

Moni työnantaja tarjoaa jo työntekijälleen lääkäripalvelut. Moni työnantaja vaatii myös sairaslomatodistuksen yhdenkin päivän poissaolosta. Keskittyisivätkö jotkin keskukset tämän kaltaisiin pienempiin puuhiin, flunssan toteamista ja kuumeen mittausta? Varmasti, olisi oiva paikka lääketieteen opiskelijallekin harjoitteluun. Tuurilla näihin keskuksiin pääsisi jopa viikonloppuisin, en näe syytä miksei joku haluaisi pitää keskusta auki niinäkin päivinä kun suurin osa on kiinni. Jos yksityistäminen johtaisi 24/7 lääkärikeskusten katoamiseen – mitä en kyllä usko koska markkinat – voisi valtio puuttua tuolloin asiaan.

Nuoriso- ja vanhainkodit samalla periaatteella – paitsi ettet maksaisi veroissasi paskasta palvelusta vaan päättäisit itse mihin rahan laittaa (ja olisihan se kela varmaan vielä joku tukija, niinkuin nytkin). Lapsille otetaan nykyisinkin vakuutukset – samoin moni vanhempi ottaa itselleen.

Kuitenkin jos ajatellaan vaikka Valviran olemassaoloa sopimusturvana. Siihen hommaan kävisi kyllä mikä muukin taho, mutta jos nyt ajatellaan näin. Asiakirjojen väärentäminen on rikos – jos et ole valmistunut lääkäriksi, ei sinulla sellaista todistusta saa olla. Jos ostat hoitoa sairauteesi tai vakuutuksesi kattaa hoidon, tulee lääkärikeskuksen tarjota sinulle maksamasi hoito. Valtio turvaa sopimukset.

Voisihan valtio tukea terveydenhuoltoa jotenkin jos tilanne menisi siihen, että riistokapitalisti-lääkärit tanssisivat orpojen lasten murtuneiden käsien päällä, mutta en usko. Markkinoilla syntyvät ne virheet siinä sääntelyssä. Esimerkiksi USA:ssa tilanne on äärimmäisen paha juuri huonon valtiollisen terveydenhuollon ja pahan yksityisen tahon määräsääntelyn takia. Hinnat pysyvät korkealla ja ilman vakuutusta ei pärjää. Lobbaajien saadessa sääntelytalouteen jalkansa oven väliin, säilyy varmasti oman ammattikunnan palkka korkealla. Siksi markkinavirheet ovat omiaan ”osa-sääntelyssä”.

Yksityisellä taholla valittaminenkin on helpompaa. Nykyisessä mallissa valitukset eivät kovin nopeasti saavuta päämääräänsä. Ei mikään malli ole täydellinen, on yksityistämisessäkin riskinsä; suureellinen yksilön korostaminen vastuunotossa omaan elämäänsä ja mahdollisuus köyhien kyykytykseen – niinkuin aina. Mutta niin on nykyäänkin, ainakin siitä valituksen määrästä, mitä jatkuvasti kuulee – puhumattakaan Valvirasta. Itse olen kokenut oman piirini kunnallisen terveyskeskuksen hyvin positiivisena eikä minulla ole siihen huonoa sanottavaa. Muutamat tietyt asiat hoidan yksityisellä, mutta koska haluan pitää saman lääkärin. Muutaman kerran vuodessa se ei ole liian kallista.

Aika siirtyä – edes henkisesti – siitä inkrementaalisesta innovatiiviseen päätöksentekoon ja miettiä uusia ratkaisuja lisärahoituksen sijaan. Ja miettikää nyt, kuinka kauan jokin yksityinen lääkärikeskus pärjäisi hengissä saadessaan lempinimen ”arvauskeskus”?