”Tyytymättömyyttä ja epämääräistä protestimieltä on arveltu ison jytkyn syiksi. Edesmennyt Arvo Salo (sd) virniuli kerran, että jos vaalivoitto on hankittu tyytymättömyyteen vetoamalla, voiton jälkeen täytyy huolehtia siitä, ettei tyytymättömyys vähene.”, kirjoitti Jukka Tennilä Iltasanomien kolumnissaan kontekstina luonnollisesti Perussuomalaiset ja viime eduskuntavaalit.

Populismi on poliittisista ismeistä suurin, mikäli on demokratiakehitystä seuraaminen. Oliko jytkystä muuttamaan mitään, jäikö suuret puheet olemattomiksi. Taisi käydä niin, että jäivät. Silti koko vaalit käytiin populismin ehdoin, kenenkään suuren puolueen siitä kummemmin älähtämättä. Soini johti ja muut seurasivat.

Populismi on myös ismeistä ovelin, sillä se puhuu mitä sylki suuhun tuo ja syyttelee ketä vain. Se ei ratkaise ongelmia tai ota valtaa – se jää oppositioon huutelemaan. Silti se vääntää muiden ismien plussat omaan ideologiaansa ja virnuilee näiden samojen ismien virheistä – jotka luonnollisesti siirtää muiden niskoille.

EU ja talouskriisi on suurin huoli talouden kannalta tällä hetkellä. Syyllisiä on vaikea osoittaa, joten sohitaan syyttävin sormin joka puolelle. Syytellään pankkeja sekä kapitalismia. Syytellään bisnesmiehiä. Syytellään politiikkaa. Vapaa markkinatalous aiheuttaa kuplia ja elämä on perseestä. Kiitos populismin, oletetaan tilanteen ratkeavan sosialismin edistämisellä. Miksi, sitä en tiedä.

Sosialistinen järjestelmä – eli tässä tapauksessa valtioiden tuki pankeille kansan verorahoilla – on aiheuttanut tämän kaltaisen talouskuplan. On tietysti helppoa kritisoida järjestelmää ja velkataloutta näin jälkikäteen, mutta ei se liberaalipolitiikka sitä aiheuttanut. Populisti kerää pisteet mistä vain.

Valtion raha ei synny tyhjästä, se kiertää verotulojen (ja velan) kautta takaisin palveluihin. Rahaa tarvitaan nykyjärjestelmässä silti jatkuvasti lisää eikä sitä synny verojen nostolla – edes rikkaiden. Kirjoitin taannoin itse artikkelin hyvinvointivaltiosta ”Mikä luo hyvinvoinnin?”, jossa on viitteet myös esimerkiksi Jouni Flemmingin oiviin kirjoituksiin aiheesta. Tulee myös muistaa, että liberalismi on ollut omiaan avittamaan mm. sananvapautta ja nousevaa elintasoa. Tästä – ja lehdistön historiasta – kirjoitin viime vuonna artikkelin ”Autoritaarinen kansalaisvapaus”.

Tuomas Enbuske kirjoitti hyvän artikkelin oikeisto-vasemmisto – jaottelun turhuudesta ”Vasemmisto-oikeisto-jako roskakoriin”. Esimerkiksi kohta ”Harva taas tietää, että talousliberaalit olivat vielä pitkälle 1800-luvulle saakka virallisesti vasemmistolaisia. Vapaata markkinataloutta kannattanut oli nimenomaan vasemmistolainen, konservatiivi eli oikeistolainen taas halusi säilyttää vanhan sääty-yhteiskunnan. Sosialistit kaappasivat vasemmiston itselleen vasta paljon myöhemmin. Sen jälkeen oikeistolainen alkoi tarkoittaa tyyppiä, joka ei ollut sosialisti.” kiteyttää hyvin pointin. Poliittisessa keskustelussa heitellään vasemmistoa ja oikeistoa minkä keretään, perustelematta sitä enempää. Esimerkiksi populisti voi helposti kuulua ”oikeistoon” tai ”vasemmistoon” tilanteen mukaan – kumpi nyt on vain edullisempi.

Kuitenkin ihmisellä on luontainen tarve tehdä erontekoa ja selkeyttää puoluekarttaa. Vasemmisto – oikeisto janan sijaan voisi käyttää valtion funktiot -janaa. Toisin sanoen siis, tarkastella puolueita sen perusteella, miten paljon valtiolla on valtaa on kyseisen ideologian utopiayhteiskunnassa ja perustaa näkemyksensä siihen.

Ajatellaanpa vaikka nyt tätä vahva valtio, rajat kiinni – politiikkaa, johon populismi nojautui viime vaaleissa. Suomessa on noin kuusi miljoonaa ihmistä ja lisää tulee – ei vaan muuttamalla, ihan syntymällä. Valtio on vahva, verottaa rikkaita rajusti, nostaa työttömyyspäivärahaa jatkuvasti, verottaa yrityksiä, lisää armeijanrahoitusta – unohtuiko mitään? Mitä tapahtuisi viidenkymmenen vuoden päästä? Lyhyesti sanottuna kaikki olisivat suhteellisen köyhiä, valtio kriisissä, talous nollissa ja työttömiä enemmän kuin valtion kassasta riittää tuettavaa. Näin siis sosialisminationalisti, mitälie.

Silti jostain syystä sen kaltaista ohjelmaa äänestettiin. Koska populismi. Sanottakoon, että jokaisessa ismissä on hyvät ja huonot puolensa – ja monet ovat saaneet oman aikansa historiassa, minkä jälkeen itse tuhonneet itsensä. Kommunismi toimii muurahaispesässä, sosialismi jos omistat öljyä tai muuta hyvin tuottavaa. Nationalismi toimii kyläyhteisöissä (jos sielläkään), populismi toimii julkisuuden henkilöillä. Politiikkaa ei voi tehdä niin, että sanoo sen mitä halutaan kuulla, mutta saman aikaisesti iso osa äänestysikäisistä juuri haluaa ihmisen, joka sanoo sen. Näin siinä käy, mikään ei muutu.

Monesti kuulee samaa valitusta ympäri katujen ja baarien. Verottaako valtio liikaa eikä anna tarpeeksi tilalle? Tuhlataanko rahaa valtion virastoissa ja jaellaan minne sattuu? Määräileekö valtio liikaa tai nipottaa turhilla laeilla? Haluaisitko itse päättää enemmän omasta elämästäsi? Onko yrittäminen liian vaikeaa? Ajattelevatko poliitikot vain omaa etuaan? Onko politiikka perseestä eikä äänestämällä tunnu vaikuttavaa poliittiseen peliin mitenkään?

Äänestämistä tuen ja kannatan ja suosittelen, vaikka usko politiikkaan olisi mennyt. Populismi on hämäävä, joten suosittelen tarkkuutta – kuten alussa viittaamani kolumni osuvasti toteaa: ”Koska populisteilla ei ole vastauksia, niitä pitäisi olla heidän vastustajillaan. Ongelmat ovat kuitenkin liian vaikeita kahdella sanalla vastattaviksi. Jos vastaus pitkittyy, populistien kannattaja ei jaksa kuunnella, vaan sanoo ministerin jauhavan paskaa.”

Mutta niin, jos vastasit suureen osaan kysymyksistäni myöntävästi, ei sosialismi tai vahvan valtion ideologia suljettuine rajoineen ole vastauksesi – tai ”ismisi” tämän artikkelin henkeen. Olet liberaali!