Tiedän, että olen jo pariin otteeseen kirjoittanut sukupuolineutraalista avioliittolaista, mutta näemmä en vain pysty olemaan hiljaa kyseisen asian tiimoilta. Päivi Räsänen vahvisti vihansa homoavioliittoja vastaan puolueensa mandaatin tuella jokunen viikko sitten. Syynä hän käytti lasten oikeuksia. Jos miettii, mtä nämä lasten oikeudet ovat Räsäsen mielestä rivien välistä luettuna, ajatusketju palautuu väkisin ydinperhe-ideaaliin ja koulukiusaamiseen.

Iltalehti julkaisi tänään 11.10.2011 paperilehdessään suuren kansalaisjournalismiin pohjautuvan reportaasin koulukiusaamisesta. Ongelma on edelleen hyvin vakava, eikä loppua näy. Päinvastoin, nykyään saa lukea uutisista jatkuvasti kovempia tapauksia pahoinpitelyistä ja vapaudenriistoista, mitkä ovat osalle koululaisista nykypäivää.

Koulukiusaaminen, mitä sille tulisi tehdä? Vanhemmat, rehtorit ja virkavalta tuntuvat olevan suhteellisen voimattomia tämän asian kanssa. Toki joissain tapauksissa kiusaaminen saadaan kuriin, mutta monessa ei. Kukaan ei oikein osaa sanoa syytä, miksi lapsi joutuu kiusatuksi. Itse kannatan mallia, jossa koulukiusaajat sijoitettaisiin uusiin kouluihin kiusatun jatkaessa elämäänsä normaalisti. Mutta jos kiusaaminen katsotaan sukupuolineutraalin perheen lapsen ongelmassa, onko se jotenkin vähäisempää tai ”yllätyksellisettömänpää”?

Ei tietenkään ole. Iltalehteä lukiessani välähti ajatus rikosoikeudellisen vastuun laskemisesta 13 -ikävuoteen. Mutta taas, lapset ovat hölmöjä ja testaavat rajojaan, 13-vuotiaana pilattu tulevaisuus ei näytä järin onnelliselta, joten takaudun aikaisempaan analyysiini.

Käytän koulukiusaamista esimerkkinä tässä, sillä suuri osa lasten kanssakäymisestä on koulussa tai päiväkodissa nuoressa iässä. Kieroon kasvaminen tai yhteisön hyljeksintä on siis nähtävissä siltä kannalta mikäli sitä tapahtuu. Avainpontti on siinä, eroaako muka sateenkarilapsi mitenkään? Miksi tämä on muutettu ihmisoikeusasiasta lastenoikeusasiaksi?

Kuitenkin kirjoituksista on nähtävissä pelko ja murhe sitä, ettei kukaan voi ennakoida ketä kiusataan ja ketä ei. Tiedän henkilön, ketä ilkuttiin vaan entistä kovemmin kun hänen isänsä kuoli. Tiedän henkilön, kuka vain hiljaisella olemuksellaan joutui kiusaamisen uhriksi. Lista on loputon. Siksi jokin irrelevantti kommentti lasten oikeuksista homoparien naimisiinmeno -keskustelussa on täysin mauton ja ällöttävä. Se, että lasten oikeudet ottaa osaksi omaa poliittista -ja/tai uskonnollista – agendaansa korostaa hyvin huonoa arvostelukykyä.

Miten käy yksinhuoltajien tai leskien lasten kun lapsen on oikeus molempiin vanhempiin? Huostaanotto vai? Tiedän, että olen hyvin näsäviisas ja ärsyttävä, mutta faktat puhuvat puolestaan: Laitetaan Päivi Räsänen puolueineen vastaamaan moiseen kysymykseen! Se, että itse vihaa homoja oman uskontonsa varjolla on pöyristyttävä syy vetää lasten asiat samaan sumppuun. Lapsi on onnellinen kun hänellä on perhe ja turvallinen koti. Piste.

Kirkko saa edelleen olla vihkimättä homopareja jos haluaa. Kirkon ei silti tule olla tiellä niiden keskuudessa, ketkä eivät siihen kuulu.

Jos ajatellaan ylimalkaan hypoteettisesti, nähdään suuri kasvatuksen dilemma. Lapsi näkee pienenä vain läjän muita lapsia. Se, että hän päättäisi alkaa kiusaamaan jo päiväkotitasolla lasta kenellä on kaksi äitiä, on perua kotipuolesta. Lapsi oppii varsin varhaisessa vaiheessa kodin normit ja aatteet eikä kyseenlalaista niitä ainakaan pariin vuoteen kasvun edetessä. Väärinpäin käännettynä voi siis ajatella lasten oikeuksien vetoajien opettavan itse lapsensa ahdasmieliseksi. Se, että he vihaavat tiettyjä pariskuntia peilautuu heidän lapsiinsa. Joten koulukiusaamisargumentti kyseisessä asiassa on yhtä tyhjän kanssa, kun kiusaajat ovat ne ”kristillisdemokraattien” lapset.

Mitä myöhemmin tapahtuu, on nähty. Meidän tulisikin sallia lasten oikeuksienkin kannalta sukupuolineutraalit oikeudet ja jättää tympeän ahdasmieliset puolueet pois hallituksesta. Eduskunnan värikkyys kuvastaa monelle suurta plussaa demokratiassa, mutta aina voi miettiä, kannattaako kyseisiä asioita enää ajaa. Vailla uskontoakin, henkilö usein arvostaa muita, on kiltti ja haluaa parasta itselleen ja jälkeläisilleen.

En puolusta sukupuolineutraalia avioliittolakia oman elämäni kannalta. Puolustan sitä vapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kannalta. Voiko puolustaa lasten oikeuksia vaikkei ole omia lapsia? Voi. Voiko puolustaa homojen oikeuksia olematta itse homo? Voi.