Olin jokunen viikko sitten seuraamassa puoluetoverini Janne Paalijärven oikeudenkäyntiä kunnianloukkauksesta Espoon kunnallispoliitikko Kaisa Rastimoa kohtaan. Syyte oli naurettava ja tuomio – syyllinen – oli sitäkin epäoikeudenmukaisenpi.

Niille, ketkä eivät ole asiaan mitenkään tutustuneet, kyseessä on siis vuoden 2010 takainen kuvalauta.fi -viesti nro. 2238, joka oli osana langassa käytävää poliittista keskustelua. Kuvalauta on osittain hyvinkin pahaa ”perseilyä”, mutta  siellä voi puhua myös politiikasta siinä missä muuallakin. Paalijärvi käytti Rastimon omaa kommenttia osana kirjoitustaan ja tämä Rastimon kyseinen alkuperäinen kommentti sisälsi kyseisen linkin, mistä tuomio tuli (Lue Janne ”Usvi” Paalijärven blogaus aiheesta , suosittelen myös lukaisemaan toisen blogauksen, missä kerrotaan ”hitusen” enempi miten Rastimo meitä Piraatteja ”vihaa” ).

Oikeudessa oli hyvin huomattavissa, miten ulalla tietoyhteiskunnasta jopa oikeuslaitos osittain on. Oli tuskastuttavan vaikeaa seurata syyttelyjä, jossa syyttäjä, ”uhri”, tuomarista puhumattakaan, eivät tiedä edes mikä on torrentti tai vertaisverkkosivusto. Saati kuvalauta.fi ns. omaa säännöstöä, vaikka puolustus sitä yritti kovasti korostaa. Oli myös kovin huvittavaa kuunnella syyttäjän sepostusta sähköpostilistan ja INTERNETIN eroista. Kun vielä lopuksi paljastui, ettei kyseessä ollut mikään Rastimon yksityinen sähköposti – joksi hän vielä viimeiseen asti sitä väitti – vaan Espoon Vihreiden ja heidän toiminnastaan kiinnostuneiden avoin sähköpostilista, johon kuka vain voi liittyä, olisi asian pitänyt olla jo selvä, ettei se Paalijärven syy ole, että Rastimo jakaa linkkiä kaikkien nähtäville.

Olisi eri asia, jos Paalijärvi olisi luonut linkin. Mutta kun ei. Olisi eri asia, jos Paalijärvi olisi levittänyt linkkiä irroitettuna asiayhteydestä. Mutta kun ei! Ja, koska Rastimo on itse avannut keskustelun linkistä ja käyttänyt sitä poliittisena argumenttina vapaata internettiä vastaan, keskustelu on silloin alkanut.

Koko oikeudenkäynnistäkin kului suuri osa siihen, että keskusteltiin miten haittaava linkki on. Tai siitä, mihin kyseinen linkki johtaa. Tai siitä että kuka tahansa googlettaja löytää nyt kyseisen linkin. Tai että Kaisa Rastimolla on lapsia. Vasta puolustuksen puheenvuorossa palattiin asiaan, ettei kyseinen linkki ollut Paalijärven luoma ja hän oli vain copypastennut Rastimon itse kirjoittaman kommentin linkkeineen. Linkki kuului selkeästi kontekstiin, jota ilman keskutelua on hyvin hankalaa käydä, kun kukaan ei oikein tiedä, mihin Rastimo itse viittasi. Suoraan kysyttäessä Paalijärvi vielä totesi, ettei ole vihjannut Rastimon tehneen lapsipornoa eikä halunnut loukata millään lailla.

Meitä vielä oikeudenkäynnin jälkeen hihitytti erään myös seuraamassa olleen kanssapiraatin kanssa, miten selkeästi syyttäjältä loppui asia; punainen lanka katosi koko oikeudenkäynniltä: ”Mistä tässä nyt oikeen itseasiassa Usvia syytetään?” (ei suora lainaus oikeudesta …)

Mutta tuomio tuli, uskomatonta! (Lue käräjäoikeuden tuomilausuma kokonaisuudessaan). Lyhykäisyydessään siis Rastimon kanssa saa keskustella aiheesta tahi politiikkaa, mainitsematta linkkiä? Lue Rastimon kommentti, mitä Paalijärvi lainasi (siitä on se-paha sana-sensuroitu, hah!).

Ei, vaikka tilanne on niin naurettava ja surrealistinen, tässä ei ole mitään hauskaa. Suomen jälkeenjäänyt tietoyhteiskuntapolitiikka ja yhyy somebody please think of the children – argumentaatio pitää sensuurin hyvin ylhäällä ja sananvapauden teoriana paperilla vailla käytännön toteutusta. Tosin esimerkiksi Uusi Suomi uutisoi aiheesta 3.8.10 ”Tämä nettikomentti vei poliisikuulusteluun” ja sivulla oli linkki kommenttiin (joka on näemmä nyt poistettu). Eikö se sitten Rastimoa harmittanut, kun ihan valtamedia jakaa linkkiä? Oikeusmurha sanon minä, koitetaan saada ns. varoittava yksilötapaus.

Yksi huvittava asia tässä on: Itse kuulin koko tapauksesta (ja samalla näin myös linkin) vasta kun oikeusuutisointi lähti käyntiin. En tuohon aikaan juuri seuraillut lautoja enkä edes tiennyt kuka on Kaisa Rastimo. Toisin sanoen, Rastimo on itse pitänyt huolta, että me kaikki varmasti muistamme tuon kyseisen linkin, siihen liittyvät naurut sekä tämän oikeusfarssin. Ilman koko syytettä asia olisi jäänyt hyvin vähäiseksi ja unohtunut. Nyt siitä on vuosi aika ja edelleen asiasta puhutaan ja varmasti muistellaan vielä pitkään!

Joten vaikka oletan, ettei Rastimo blogiani lue – kun hänellä tuppaa olemaan tämä tapa haukkua meitä piraatteja ihan vaan oman mielikuvansa perusteella – on pakko todeta että GZ Rastimo, se linkki tulee vielä loistamaan monen monta kertaa laudalla (se meinaa onnittelen nörttikielellä.)

”[…]manipuloitu kuva lapsestani, joka olisi laitettu esim. roikkumaan hirsipuuhun.” Minä laitoin Usvin roikkumaan. Kuvan nimesin ”Oikeusmurha”.