Taloussanomissa oli tänään 15.6. mielenkiintoinen uutinen nuorista ja hyvinvointivaltiosta ”Nuoret kuvittelevat, että hyvinvointivaltio pitää heistä huolta”. Jo otsikko on hiukan paradoksaalinen – ja selkeän kyyninen – mutta nykymalli on ajautunut ylikuormitustilaan. Mihin se ”entisenlainen hyvinvointi” sitten katosi?

En vielä jokunen vuosi sitten olisi lähtenyt kyseenalaistamaan hyvinvointiyhteiskuntaa – poliittiselle ”noobielle” jo kyseinen nimityskin tarkoittaa vain hyvää! Mutta onko se paras malli? Tuottaako hyvinvointiyhteiskunta sittenkään sitä hyvinvointia?

Liberaalit Ry:n puheenjohtaja ja Piraattipuolueen kansanedustajaehdokas Jouni Flemming on kritisoinut paljon hyvinvointivaltiota blogissaan Uudessa Suomessa ja itsekin olen ahkerasti lukenut hänen kirjoituksiaan. Paljon ajattelemisen aihetta antoi juuri artikkeli ”Miksi hyvinvointivaltio tuottaa pahoinvointia?

Lainatakseni kys. kirjoituksesta erästä kohtaa:
Hyvinvointivaltiosta puhuttaessa ensimmäiseksi pitää tehdä selväksi, että valtio ei luo hyvinvointia, vain ihmiset voivat luoda hyvinvointia. Hyvinvointia syntyy kun ihmiset tekevät tuottavaa työtä ja kun tämän työn tuloksia vaihdetaan. Jos vaihdanta perustuu vapaaehtoisuuteen, molemmat vaihdannan osapuolet kokevat hyötyvänsä, sillä muuten he eivät tekisi tätä vaihtokauppaa. Mutta tämän lisäksi tästä vaihdannasta syntyy useimmiten hyvinvointia myös muille.

On liberaalille ajatustavalle hyvin ominaista luottaa yksilön omavaraisuuteen. Valtio ei voi millään laeilla pakottaa ihmisiä huolehtimaan toisistaan tai luomaan talouskasvua, mutta silti sitä tehdään. Siksi itselleni kyseinen ajatus on todella järkeenkäypä. Valtion puuttuessa markkinatalouteen, syntyy vääristymä, sillä mikään yritys ei voi kilpailla valtion koneiston kanssa. Valtio ei mene [juuri] koskaan konkurssiin.

Miksi sitten tyytymättömyys vain kasvaa? Politiikan perusteet -kirjassa (Wiberg, Paloheimo) puhuttiin innovatiivisesta ja inkrementaalisesta päätöksenteosta. Inkrementaalinen on juuri nykyisenkaltaista päätöksentekoa; yritetään korjailla pienillä muutoksilla ja vähän viilailla systeemiä joka kuolee kasaan tajuamatta, että tarvittaisiin kenties aivan erilainen yhteiskuntapohja.  Jos jokainen kansalainen haluaa olla ns. vapaa matkustaja – vaatia enemmän, mutta maksaa vähemmän – ja kustannuttaa valtiolla enemmän ja enemmän menoja, ei raha riitä enää kenellekkään.

Pahimmillaan nykymalli rikastuttaa rikkaat ja köyhdyttää köyhät. Kyllä! Luin tekstipätkän vapaasana.netin sivuilta, jossa vasemmistolaiset taloustieteilijät kritisoivat minimipalkkaa. Minipalkkahan on nimenomainen valtion ”pelastusapu” työllisyyteen (vai en tiedä onko sekin jokin ”salajuoni”), mutta ainakaan se ei toimi työttömyyden kasvaessa. Tekstissä huomioidaan minimipalkkojen vahingoittavan pahiten yhteiskuntahierarkian alapäässä sijaitsevia yksilöitä, toisin kun helposti ajattelisi.

”Vastustaessaan minimituntipalkan nostoa 1,45 dollarista 2 dollariin professori Samuelson kirjoitti: ”Mitä mustaa nuorta auttaa tietää, että työnantajan pitäisi maksaa hänelle 2 dollaria tunnissa, jos juuri se seikka estää häntä saamasta työtä?”[10]”

Jos työnantajalla ei ole varaa palkata työvoimaa ja työttömän on kannattavampaa olla vastaanottamatta työtä, on jotain pielessä. Lue artikkeli kokonaisuudessaan: ”Vasemmisto: Minimipalkka aiheuttaa vain työttömyyttä ja syrjäytymistä

Myös Flemmingin blogin apteekkari-esimerkki on potentiaalinen esimerkki. Pikaisesti tiivistettynä (esimerkki on kokonaisuudessaan linkkaamassani artikkelissa) lääkkeiden hinnat pysyvät korkealla valtion hintasäännöstelyn ja lisenssimonopolin ansiosta ja apteekkarien palveluita käyttävät eniten vanhat ja sairaat. Hintataso pysyy siis korkealla kilpailun puutteessa ja apteekissa eniten asioiva kärsii siitä eniten – samalla tietysti kun ammattikunta rikastuu.

Blogini lukijat kenties tietävätkin, että kannatan perustuloa (Lue artikkelini Hyvinvoiva raha, pahoinvoiva kansa). En kiellä, etteikö yhteiskunnassa olisi apua tarvitsevia sekä vanhoja ja sairaita, keillä ei olisi ketään apuna. Siksi täydellinen tukijärjestelmän alasajo voisi kolhaista ja paljon enkä sitä olekaan ajamassa. Tosin, erilaisella mallilla osa hätää kärsivistä yhteiskunnassamme olisivat kenties jo omilla jaloillaan. Ainakaan ei voi kieltää, etteikö tässäkin järjestelmässä niitä jo olisi. Kannatan perustuloa, jotta byrokratiaviidakko saadaan kaadettua pois ja turvataan toimeentulo kaikille.

Natsi-Saksa ja monet fasistiset valtiot onnistuivat luomaan vahvan hyvinvointiyhteiskunnan. Toisin sanoen valtio, joka kannattaa kollektivismia ja vapauden rajoitusta sekä vahvaa markkinakontrollia yhteisen edun nimissä, täyttää juuri hyvinvointivaltion kriteerit. Kollektivismi toimii, jos tingitään vapaudesta. Ideaalissa kaikki eläisivät sovussa ja kaikilla olisi työ ja ruokaa, mutta .. Niin noh, ideaali on aina ideaali.

Valtio on pakkoyhteisö tietyllä maantieteellisellä alueella. Me emme voi valita kulummeko valtioon vai emme. Kun kuulumme, meillä on sama oikeusjärjestys kuin muilla. Juuri tämän takia valtion tehtävät tulisi rajata minimiin, sillä mitä enemmän valtaa valtiolla on, sen enemmän se voi ns. väärissä käsissä meitä orjuuttaa. En ole oikeistolainen, en vasemmistolainen enkä vihaa köyhiä tai halua kyykyttää ketään. Olen liberaali ja tahdon vapautta – ja olen muuttunut hyvin kriittiseksi nykyistä malliamme kohtaan. Hyvinvointivaltio ei luo hyvinvointia, sen tekevät ihmiset itse.