Sensuuri on ympäri historian ollut tiedon – ja/tai ajatuksen – estoa vallanpitäjien toimesta. Sensuuri ei ole koskaan tuottanut mitään hyvää, ainoastaan hidastanut kehitystä. Ja kuten saamme huomata, sensuuri ei ole koskaan pitänyt pintaansa. Tieto löytää aina reitin kulkea läpi.

Internetin aikakaudella sensuuri on tullut uudelleen puheeksi noitakirjallisuus -tyylisesti. Vallanpitäjistä ja legitiimeistä kansalaisista verkon suuri, mysteerinen ja sensuroimaton kommunikaatio on pelottava ja estettävä asia. Sensuuri -sanaa tietoisesti vältetään, puhutaan ”sisällönsuodattamisesta” ynnä muista eufemismeistä.

Muutamat vaalikoneet paljastavat valtapuolueiden enemmistön [vastaajista] kannattavan päätoimittaja-tyylistä sensuuria keskustelupalstojen ylläpitäjille. Myös valtion oikeus sulkea haitallisiksi katsomansa sivustot saa myös kannatusta eri puolueilta (kaavio piraattipuolueen blogissa ”Vain piraattipuolue turvaa sananvapauden”). Netin vapaa sana on omiaan pilaamaan lapsien psyykeen, maahanmuuttajien oikeudet, turvaamaan uusnatsien kansannousun ja ties mitä Cthulhun maailmanvalloitukseen asti. Vai?

Onhan netissä paljon, mitä ei itse kenties haluaisi nähdä. Tai halua lapsensa näkevän. Vastuu on käyttäjällä ja lapsi-tapauksissa vanhemmilla! Ei ole oikea keino asettaa keskustelupalstan ylläpitäjää vastuulliseksi sivustonsa käyttäjien kommentoinnista. Tarkastushomma on valtava! Ylläpito kävisi liian työlääksi ja ”vaaralliseksi”, jos syyte odottaisi heti kulman takana. Tässäkin on nähtävissä ”helppo” ratkaisu syytettyjen löytämiselle internetin anonyymiyden maailmasta, rankaistaan sitä kenestä ollaan tietoisia – samaan tyyliin, kuin Wikileaks-sodan uhrit olivat vain satunnaisanonyymeja, ketä poliisi sattui jäljittämään. Mikä oikeusvaltion mentaliteetti tässäkin pätee!

Valtiolla oikeus suodattaa netin sisältöjä? Muistuttaa tavoiltaan kovasti painolisenssijärjestelmää. Millä me voimme määritellä, mitä meiltä sensuroidaan? Tai jos koemme valtion sensuurin tietyiltä tahoilta epäoikeudenmukaiseksi, mitä voimme tehdä? Okei, nyt puhutaan internetistä ja kieltoja ja estoja on aina mahdollista kiertää. Mutta silloin asettuu lain toiselle puolelle. Silloin olet valtion silmissä rikoksen toteuttaja.

Miksi valtio yleensä haluaa vielä tällä aikakaudella edelleen sensuroida jotakin? Sensuurissa on aina ja vain kyse vallasta. Historiallisesti katsottuna, se, kenellä on valta määrätä mistä ihmiset puhuvat, lukevat, laittavat päällensä yms., on vallassa. Se, kuka pystyy estämään kansan keskinäisen kommunikoinnin, saa vallan. Hajoita ja hallitse. Egyptin tilanne hyvin osoitti, mikä on epätoivoisen hallituksen ensimmäinen ratkaisu. Sosiaalinen media ja internet ovat vaaroja yksinvaltaa haluaville.

Ei yksittäiset hommaforumit tai lauta.netit ole varmastikaan suurien vallankumouksen alkulähteitä – tai mistä tietää. Tärkeämpää on huomioida se fakta, että jos eduskunta saa sensuurioikeuden, se saa oikeuden sensuroida meitä. Oli syy mikä hyvänsä, sitä ei tule hyväksyä. On myös hyvä huomata, miten moni puolue edelleen tukee sensuuria tai sisällönsuodatusta. Varmasti minunkin blogini olisi yläpalkin hakaristin takia joutunut jonkin automaattisen suodattimen mustalle listalle ja suljettu.