Luin lehdestä Kalle Isokallion osuvan kirjoituksen valtion verovarojen tuhlauksesta ”Kenellä kellot soivat” Kirjoituksessa tiivistyvät hyvin kaikki nyky- (viime-?) hallituksen taloushallintaongelmat. On hyvin vaikea kasvattaa Suomen talouskasvua tai yritysmaailmaa, kun työn tarjoaminen on aivan liian kallista sekä loppuun ahdistetut työläiset eivät jaksa puuskuttaa mukana. Jos terveydenhuolto esimerkiksi tarvitsee edelleen resursseja – miljoonia suuremmalla budjetilla – tulee kenties miettiä miksi?

On aivan turhaa puhua työurien pidentämisestä, jos nyt jo on vaikeuksia saada kansalaisia jaksamaan edes siihen 63-vuotiaaseen asti. Lisäksi on hyvä huomioida vallitseva nuorten aikusten työttömyystilanne, joka ei ainakaan parane sillä, että pidetään työpaikat täytettyinä loppupäässä tarjoamatta uusia tilalle.

On ollut puhetta, että tulisi kasvattaa aloituspaikkoja niille aloille, joiden kysyntä työelämässä on kovempaa. Ideana hyvä, tietenkin. Muttei tule väheksyä tällä-hetkellä-ei-niin-työllistäviä-aloja, sillä se tulee kostautumaan. Suomen talous kasvaa sillä, että ihmiset saadaan töihin, yrittäjyys lisääntyy ja innovaatio kasvaa. Jos työtön nuori pakotetaan vastaanottamaan opiskelupaikka – josta hän ei ole yhtään kiinnostunut, mutta kysyntää riittää – emme saavuta pidemmällä tähtäimellä yhtään mitään. Nuoresta tulee samanlainen työelämään kyllästynyt kansalainen, kuka tällä hetkellä valtion kassaa ”kuluttaa”.

Mistä lähtien hyvinvointi on muuttunut liian isoksi menoeräksi? Kyllä rahaa terveys- ja hyvinvointityöhön riittää jos vain tehdään budjetti oikein. Ei talouskasvu synny pakottamalla! Menoleikkaukset ovat edessä ensi vaalikaudella, muttei niitä tule missään nimessä ensisijaisesti suunnata kuntien budjetteihin. Olen varma, että hiukan tarkemmalla rahankäyttökontrollilla eduskunnan menoissa ja tukien jakamisesta sinne tänne tulee jo kohtuullinen säästö.

Kirjoitin itse artikkelin perustulosta vuoden vaihteessa ”Perustuloa vai perusveroa”, enkä malta olla ottamatta taas perustulomallia tähän mukaan. On perustelematonta, miksi asiasta ei edes keskustella. Onko taloushegemoni todella niin sokea vai vain ahne, ettei näe pahoinvointi + ylivelkaantumis -yhtälön riskejä – saati tulevaisuutta? Suomi tarvitsee yrittäjyyttä ja työllisyyttä, ei pahoinvointia ja syrjäytyneisyyttä.

Ville Hautakangas kirjoitti myös faktapohjaisesti perustulosta Uuden Suomen blogissaan artikelissa ”Perustulo kylminä numeroina”. Villen sanoja lainaten: ”Vuoden 2009 sosiaalimenot olivat 50,6 miljardia euroa (arvio). Tämä on enemmän kuin Suomen valtion budjetti samalle vuodelle. Nämä rahat tulevat monesta eri lähteestä, mutta yksinkertaisuuden vuoksi, pistetään ne kaikki samaan könttään. Ei muuteta mitään veroja tai maksuja, jotka maksoit vuonna 2009.
Tuosta 50,6 miljardista olisi voinut antaa jokaiselle suomen kansalaiselle 800 euroa kuukaudessa, puhtaana käteen. Koko vuoden 2009 ajan. Rahaa olisi vielä jäänyt yli miljardeja!”. Mihin ihmeeseen sitä rahaa oikein katoaa?

Monet tutkimustulokset todistavat, että mitä pienemmät tulot, sen isompi osa palautuu takaisin kiertoon. Tosin tutkimuksissakin korostetaan sitä, että on jotain mitä palauttaa. Seuraavan hallituksen talousratkaisut Kokoomuksen ja Keskustan kannalta ovat ainakin tasaveroon takautuvia. ”Ei viedä rahaa pienituloisilta – Arvolisäveroa tulee nostaa” – vaalipuheet ovat hyvin paradoksaalisia, sillä arvolisävero on nimenomaan tasaveroa ja sitä nostamalla eniten kärsivät pienituloiset. Ei niin tule toimia. Haiskahtaa suuresti vaalihuijaukselta.

Työnantajalle tulee tehdä helpommaksi työnhakijan palkkaaminen. Pessimistisimmät talousasiantuntijat ovat tuhahdelleet nykykäytännölle siinä määrin, että työnantajan saattaa olla Suomen lakien puitteissa hyvin vaikea päästä työntekijästä eroon – jos sattuu työnhakutilanteessa tekemään väärän valinnan. Tämän kaltaisuuksia varten meillä on koeajat ynnä muut, joita taas osa käyttää häikäilettömästi hyväkseen ylläpitämällä yritystoimintaansa työllistämättä ketään vakituisesti. Kyykytys lisääntyy, kun työnantajalla ei ole varaa palkata vakituista työvoimaa ja laajentaa yritystään. Siihen tyssää myös talouskasvu. Perustulo antaisi markkinoille enemmän vapautta kyykyttämättä kansalaisia. Työstä maksettaisiin parempaa palkkaa kuin kilpailija haluaisi maksaa – osaajat haluttaisiin sitoa yhtiöihin. Vapaiden markkinoiden kritisoijat vetoavat suurempaan kyykytykseen ja halpatyövoiman räjähdysmäiseen kasvuun, mutta jos työnantajalle ei ole niin yli-kallista ja vaikeaa palkata suomalaista työvoimaa, miksi hän ei niin tekisi? Sitä paitsi, halpatyövoima ja harmaa talous ovat lisääntyneet Suomessa nykyisellä hallituskaudella – ainakin virallisen epävirallisissa tapauksissa marjanpoimijoista rakennustyömaihin. Perustulo takaisi sen, että jokaisella on vähintään varaa ruokaan ja peruspalveluihin – rahan kiertäessä takaisin kotipesään.

Vai miksi meillä on edelleen ”kannustinloukku”? Kalle Isokallion sanoja lainaten ”Jos ihmisen käytettävissä olevat tulot putoavat sen johdosta, että hän ottaa vastaan hetkellisesti työtä, kysymyksessä ei ole kannustinloukku, vaan ihan oikeasti ANSAINNAN ESTO.” Sopii pohtia ihan vakavissaan.