Luin eilen hyvin huolestuttavasta – luultavammin ilman kansalaisaktivismia helposti läpimenevästä  – lakipaketista Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokkaan Lilja Tammisen blogista artikkelissa Hallitus ajaa läpi 310 000 sanan pakkokeinolain . Kyseessä on siis nimensä kirjoituksen otsikoinnin mukaisesti iso, tuhat sivuinen laki paketti, jonka Lilja hyvin suhteutti Sinuhe – egyptiläiseen.

Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto käytti monta päivää muutaman avustajansa kanssa lukien koko uuden lakiesityksen läpi (lue Pasin alkuperäinen teksti ”Lausunto: Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisi lain”). Lakipaketista löytyi hyvin kyseenalainen kohta poliisin oikeuksista asentaa yksityisiin tietokoneisiin vakoilu- ja/tai seurantaohjelmia.

Ilman Piraattipuolueen johdon ankaraa vaivannäköä sekä asian julkituomista kyseinen lakipaketti olisi varmasti mennyt läpi, sillä kansanedustajat olisivat tiivistelmistään saaneet tutustua pakettiin – ja luultavemmin hyväksyneet sen. Tiivistelmissähän ei moisia ”hämärähommia” näy. Palmulehto syyttääkin eduskuntaa aiheellisesti sumuttamisesta (Uusi Suomi uutisoi aiheesta muutama tunti Liljan kirjoituksen jälkeen  ”Tätä lakiesitystä ei lue kukaan – todella vakavia epäkohtia), sillä vaikuttaa siltä hyvinkin, että kyseinen artikla on ”ovelasti” piilotettu monisatatuhantisen sanamyllerryksen sekaan. Ei kukaan jaksa lukea sellaista määrää lakitekstiä – paitsi ne, ketkä suhtautuvat vakavasti ja kriittisesti hallituksen esityksiin poliisin mielivallan lisäämiseksi (tosin eiväthän ne sillä nimellä tietenkään kulje.) Ja kaikki omalla ajallaan, vapaaehtoisesti, sillä eihän Piraattipuolueen kaltaiset pienpuolueet, eduskunnan ulkopuolella, mitään tukia valtiolta saa. Tai niin ikään edes näkyvyyttä mediassa ilman kyseisiä kohuja. Toisin sanoen, vaivannäkö palkitsee!

Mutta vaihtoehtoisesti katsottuna – ”palkinto” ei ole järin piristävä; olemme äärimmäisen valvovan poliisivaltion kynnyksellä, jos nykymeno jatkuu. Emme voi luottaa siihen, että on aina joku, esimerkiksi Palmulehdon tapainen henkilö, kuka omatoimisesti lukee lakipaketteja, koska kansanedustajat eivät sitä tee. Syy ei ole yksin edustajissa, vaan lakipaketeissa! On aivan mielipuolista edes laittaa aluille moista sivuhirviötä. Lakipakettien tulee olla ytimekkäitä, helppolukuisia ja ennen kaikkea selkeitä.

Suomi sortaa muutenkin yksilön vapauksia. EIT (Euroopan ihmisoikeustuomioistuin) on joutunut moittimaan Suomea useasti sananvapauden loukkaamisesta, mediasensuurista ja liian pitkäksi venyneistä oikeudenkäynnestä. Lisäksi Suomi on saanut huomautuksia siitä, että poliisi on mielivaltaisesti omatoimisesti ”soveltanut” kotietsintälakia – lähinnä tutkinut asuntoja ilman sitä nimenomaista lupaa. Ja jo tämän vuoden puolella on tullut moitteita sananvapaussorrosta ( IS 25.01.)

Suunta on huolestuttava. Mielestäni jokaisella on oikeus yksityisyyteen eikä kenelläkän ole tarvetta perustella valtiolle omaa rehellisyyttään. ”Rehellisellä ihmisellä ei ole mitään salattavaa”, sanotaan, muttei se tarkoita että oma yksityiselämä on annettava ties-kenen käsiin. Sanoisinko, minulle kuuluu oma yksityisyys ja reviiri, vaikka itselläni ei mitään likaisia jauhoja pussissa olisikaan. Ja kun vielä mietitään poliisin- ja muutenkin vaikka hallituksen tietoturvan tasoa, riski yksityisen tiedon leviämiseen kolmansille osapuolille on äärimmäisen suuri.

Mistä lähtien meistä on tullut yksilön sijasta osa tarkkailtavaa rekisteriä, josta lisävalvonnalla ja -kurilla saadaan helposti hallittava massa. Kamala ajatus. Onko Suomen tulevaisuus oikeusvaltiona vai poliisivaltiona?