Jo seitsemättä päivää kansa kapinoi kaduilla Egyptissä kielloista piittaamatta presidentti Hosni Mubarakia vastaan. On tapahtunut aivan uskomattoman paljon yhden viikon aikana niin demokratian, anarkian kuin poliisivaltion sortumisen aihepiirissä. Tunisian aloitteesta alkanut vallankumousaalto saattaa hyvinkin levitä ympäri lähi-idän maita. Egyptin hallitus on yrittänyt hiljentää kansaansa sulkemalla mm. internet-verkkoa, kännykkäverkkoja sekä määräämällä ulkonaliikkumiskiellon. Myös uutiskanava Al-Jazeeran toiminta kiellettiin, sensurointiyritys jäi kuitenkin epäonnistuneeksi (HS 30.1.).

Vallankumouksellista  – työttömyyteen ja korruptioon kyllästynyttä – kansaa ei silti pidättele mikään. He haluavat vallanvaihdon ja monet ovat viettäneetkin jo monia päiviä Tahrir aukiolla Kairon keskustassa, johon on päivittäin kerääntynyt monia tuhansia mielenosoittajia.

Tällä hetkellä mediatietojen valossa näyttää siltä, että katukuvasta pois jättäytyneet poliisit ovat mukana ryöstelemässä kauppoja ja ihmisiä (siviileissään kuitenkin.) Monet kansalaiset ovat ryhmittyneet kirvein ja harjanvarsin suojelemaan omaisuuttaan ryöstäjiltä ja mellakoitsijoilta, armeija seuraa tilannetta puuttumatta. Silti suurinosa mielenosoittajista haluaa muutosta diktatuurihallintoon, ei mellakoida ja ryöstellä! Mielenosoittajat yrittivät jopa suojella Kairon museon kansallisperintöä ryöstäjiltä.

Sosiaalinen media on ollut vahvassa iskussa vallankumouksen alulle saamisessa, myös halituksen sensurointitoimet iskivät ensimmäisenä internettiin. On selvää, että ihmisten tuki ja ajatusten vaihto jatkuu ympäri maailman sensurointiyritysten läpi internetin kautta. Todella uniikki tilanne internetin ja sosiaalisen median historiassa.

Mutta mitkä ovat tulevaisuuden skenaariot tässä tilantessa? Suomalaiset tutkijat antavat kovin eripuolisia mielipiteitä, joka osoittaa selkeästi sen, miten ennakoimaton nykypäivien sisältö on. Kukaan ei tiedä, ei osaa edes veikata. Tänään alkaneen yleislakon seuraava etappi vallankumouksen edetessä on huomenna 01.02. käytävä marssi, johon odotetaan n. miljoonaa ihmistä. Ratkaisevaa on, kenelle armeija osoittaa tukensa. Ulkonaliikkumiskiellon rikkojia odottaa teoriassa verinen lahtaus, kuitenkin tällä hetkellä armeija vain partioi kaduilla. Osa tutkijoista on mediassa spekuloinut Mubarakin olevan epävarma armeijan lojaalisuudesta ja siksi ei anna määräyksiä sen enempää. Suomen kuvalehden artikkelissa toimittaja Silja Lanas Cavada kertookin kansan luottavan armeijaan, poliisiin ei. ( Egypti kuohuu jo kuudetta päivää – mielenosoittajat eivät peräänny 30.1.). Iltalehden uutisen mukaan monet suomalaiset asiantuntijat näkevät Mubarakin hallituksen kaatumisen todennäköisenä. ( IL 31.1. )

On mielestäni hyvin helposti nähtävää, että länsimaat ovat asennoituneet Mubarakin korrutiohallituksen puolelle, sillä kaatuessaan valtaan nousisi kenties opposition ”pahamaineinen” Muslimiveljeskunta, jota USA Egyptin liittolaisena vahvasti vastustaa. Hyvin mahdollista on myös vallan kaatuessa, että USA:n tukema sotilasvallankaappaus tapahtuu syrjäyttäen demokratian. Osa asiantuntijoista uskoo, että jonkinlainen demokratia on mahdollinen lähi-idän autoritaarisen lainsäädännön omaavissa maissa, osa uskoo muslimihallinnon syövän demokratiaa yhtä paljon kuin nykyinenkin.

Mielestäni kuitenkin demokratian toteutuminen on ensisijaisesti tärkein, eikä tilanne rauhoittune ennen Mubarakin vallalsta luopumista. Toisaalta, vaikka Mubarak luopuisi nimellisesti vallasta, saattaa sama meno jatkua. Pessimistisimmät (ja kenties realistisimmat) asiantuntijat ovatkin todenneet asioiden muuttumisen olevan hyvin epätodennäköistä. Ei auta muu kuin seurata tilannetta.

Länsimaiden ”demokraatteina” tulisi osoittaa tukensa Egyptin kansalle. Niin pitkään kun ulkoministeriö hiljenee, olemme maan korruption hiljaisia hyväksyjiä. Kun eliitti juhlii kansan kukkarolla ja työttömyydelle ei edes haluta tehdä mitään, vallakumous on aina ilmassa. Harva kansa uskaltaa jopa kuoleman uhalla nousta valtiovaltaa vastaan ja vaatia oikeutta. Siihen turvaudutaan vain, kun mikään muu keino ei enää auta. Egyptissä ei näemmä muu auttanut.

Suomen kuvalehden haastattelema tutkija Anssi Kullberg toteaakin, että ”onnistuneeseen vallankumoukseen tarvitaan kolme asiaa: kansan näkyvä tuki, jonkin verran kansan puolelle asettuvia takinkääntäjiä vallitsevan eliitin sisältä ja ulkomaailman hyväksyntä vallanvaihdokselle. Egyptissä näistä puuttuu tällä hetkellä viimeinen.” Kullbergin mukaan länsimaat pelkäävät liian paljon Islam-hallintoa uskaltaakseen ottaa tukensa pois nykyhallitukselta. (Arabimaissa kytee vallankumous: Dominoefekti jo tapahtunut, kaatuvatko nappulat 28.1.) Esimerkiksi USA saa win-win -tilanteen osoittamalla ”huolenpidon” Egyptin kansasta ja samalla tukien Mubarakia. Egyptin kansa kuitenkin janoaa vain reiluja demokraattisia vaaleja, sen enempää olematta opposition kuin hallituksenkan (no ilmiselvästi ei ainakaan hallituksen) kannalla. Suurin huoli ulkoministeriöillä on saada nyt kansalaisensa – mikä on tietenkin tärkeää myös – turvallisesti kotiin. Silti pelkkä väkivallan tuomitseminen ei riitä, tarvitaan kannanottoja.

Kiina ja Israel ovat jo ehtineet sulkea Egyptin tapahtumat kansaltaan pois sensuroiden internettiä ja mediaa, mutta – kiitos sosiaalisen median – tieto kulkee edelleen. Esimerkiksi Facebookissa on tukiryhmiä egyptiläisille, osassa jo melkein 10 000 ihmistä. Myös suomenkielinen ”Vallankumous” -ryhmä perustettiin Egyptin kansannousun alla (kts. yhteisö).

Jännityksellä seurataan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, moinen kansannousu korruptiota ja elitismiä vastaan on ihailtavaa! Täytyy muistaa, että muutoksia syntyy kun löytyy tahtoa, oikeudenhalua ja aitoa vallankumouksen henkeä!

Toisaalta vielä palaten Suomen kuvalehden artikkeliin ja tutkija Anssi Kullbergiin, saadaan vielä yksi mahdollinen skenaario: ”Ihmiset jaksavat olla rohkeita jonkin aikaa, mutta jos mitään ei tapahdu, ei siinä oikein muuta voi kuin mennä kotiin.” Niin.