Turkistarhauksen kritsointi yhteiskunnassa ei ole enää vain radikaalia ”kettutyttöjen” kapinaa, vaan jo monien ”tavallistenkin” ihmisten eettinen huoli. Kovin myös suututtaa se, ettei asioille tunnuta tekevän mitään. Jo olemassa olevaa lakia rikotaan häikäilettömästi, kuten mediassa jokunen aika sitten (taas kerran) todettiin. Jokusessa EU-maassa turkistarhaus onkin jo kielletty, osassa rajoitettu niin tiukasti, että se on tuottajalle kannattamatonta. Vertauksena tähän, Suomella on kovin löyhät eläinoikeuslainsäädännöt tässä bisneksessä. Jopa monet suuret muodin tuottajat maailmalla pyrkivät eettisempään suuntaan sanoutumalla irti turkistuotannosta.

Eläinsuojelijat ja monet poliitikotkin ovat liittyneet Animalian ”Turkistarhaton Suomi 2025” -kampanjaan ja ilmaisseet sille tukensa. Porrastettu turkistarhauksen lopetus onkin nykypäivää ja hyvin toivottavaa. Koira- ja kissaturkiksenkin hankinta on kielletty vasta parin vuoden sisään. Turkistarhaajilla onkin pian edessään sukupolven vaihdos, joka vähentäisi heitä entisestään. Mielestäni meidän tulee silti tämän lisäksi nyt keskittyä siihen, mitä tällä hetkellä näillä tiloilla tapahtuu.

Jokunen viikko sitten mediassa oli taas uutisia tarhoille tehdyistä vakoiluretkistä, joka paljasti hyvin samat ongelmat ja välinpitämättömyyden eläimen terveydestä. Kohu jäi joskin laimeaksi – eihän siinä enää ollut mitään uutta. Muistan viime kohun joulupossuista, joka johti räväkkään arvosteluun Maa- ja metsätalousministeristämme Sirkka-Liisa Anttilasta. Häntä arvosteltin tuolloin huonosti tehdystä työstään ja esimerkiksi siitä, että hänen oman tyttärensä sikatila oli yksi eläinsuojelusäädännön laiminlyöjistä. Myös viime vuoden turkistarhakohu aiheutti ankaraa kritiikkiä, mutta sitä perusteltiin vain propagandalla ja tahallisella sairashäkkien kuvaamisella sanoman tehostamiseksi. Olkoonkin miten on, sairashäkitkään eivät saisi olla sen näköisiä.

Eläinoikeuslainsäädännössä on kumma eufemismi, kiertoilmaus: Eläimelle ei tule tuottaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä, mutta heti alla luetellut syyt ovat jo suoranaista julmuutta. Ei ”tarpeetonta” kipua voi vain niihin rajata (Esimerkiksi elävän eläimen käyttäminen maalina harjoitus- tai kilpa-ammunnassa tai eläimen kuljettaminen jostakin ruumiinosasta ripustamalla)! Kipua saa siis tuottaa, muttei tarpeetonta? Lainsäädännössä on pieniä muitakin porsaanreikiä, joita on helppo hyväksikäyttää halutessaan, mutta silti nämä mediassa kuohutut puuhat ovat vain räikeästi rikkoneet lakia. Ainakin alku olisi se, että viranomaiset saisivat tehdä pistokokeita ilmoittamatta, jolloin sairashäkkikin pysyisi kenties vähän siistimmässä kunnossa…

Ollaanhan jokusia pieniä lakimuutoksia tekemässä, muttei niistä ole mitään merkittävää apua, jos lakia ei kuitenkaan noudateta. Lisäksi esimerkiksi Helsingin Sanomien nettisivuilta nappaamani tekstinpätkä kertoo hyvin yksiselitteisesti ongelman lähtötason: ”Uusien määräysten mukaan ketun häkissä on oltava eläintä kohti liikkumatilaa vähintään 0,8 neliömetriä ja minkin häkissä 0,25 neliömetriä.” Ei siinä paljoa tilaa silti ole.

Jollain konstilla tulisi saada ainakin nyt aluksi eläinsuojelulain noudattamattomuus kuriin ja jatkaa siitä eettisempään suuntaan. Kenties ministerin vaihto olisi ollut todella hyvä idea.

Lopuksi lainaus Karl Marxin Pääomasta, jossa Marx lainaa Thomas Dunningin arviota (Valhe ja Politiikka, Jukka Paastela), joka hyvinkin tiivistää asian, mikä tämän epäeettisyyden takana selvästi kukoistaa:

”Pääoma pelkää voiton puuttumista tai pientä voittoa, juuri ennen sanottiin, että luonto kammoaa tyhjyyttä. Tuottaessaan tyydyttävän voiton pääoma on uskalias. Kymmenen prosentin varma voitto tekee mahdolliseksi sen käytön missä vain; 20 prosentin voitosta se varmasti tulee vilkkaaksi; 50% voitosta suorastaan uhkarohkeaksi; 100 prosentin voitosta se on valmis polkemaan kaikki inhimilliset periaatteet jalkoihinsa; ja kun voitto on 300 prosenttia, niin ei ole rikosta, jonka edessä pääoma epäröisi, ei uhkayritystä, johon se ei antautuisi, ei vaikka hirsipuu uhkaisi sen omistajaa. Jos sekasorto ja väkivalta tuottaa voittoa, se edistää auliisti molempia. Salakuljetus ja orjakauppa ovat mittavasti todistaneet tässä sanotun.”

En tiedä miten monta turkkia ja joulupossua maksaa nykyisen löyhän lainsäädännön ylläpito, varmasti monta.