Jos mietimme esimerkiksi lehdistön kehitystä ja historiaa, esiasteista nykypäivään, saamme oivan kuvan myös julkisen tiedon sekä sanavapauden kehityksestä sekä oikeudestamme siihen.

Ennen lehdistöä tai mediaa 1500-luvulla tieto kulki vain kirjeillä lähettien mukana. Vain kauppiaat olivat tuolloin tietoisia mitä maailmalla tapahtuu. Myöhemmin näitä uutiskirjeitä alettiin keräämään systemaattisesti yhteen, sanomalehden esiasteeksi.

Sadassa vuodessa oli jo syntynyt eliittilehdistö. Nimi juontaa juurensa sen ajan hierarkiasta, jolloin vain pieni joukkio yhteiskuntahierarkian yläpäässä osasi lukea. Tälle ajalle oli ominaista myös autoritaarinen sananvapaus, joka antoi hallitsijoille oikeudet sensuroida mielivaltaisesti mitä tahansa lehden sisältöä, uutisista mielipiteisiin. Tällöin jaettiin painolisenssejä henkilölle, ketkä olivat luottamuksen arvoisia. Kukaan ei myös – hyvän tulotason saavutettuaan, tietenkin – halunnut joutua luopumaan lisenssistään ja joutua vastaamaan painoksistaan oikeudessa. Tämän ajan kirjoituksissa ei ole tietenkään mitään vapautta tai oikeutta, sillä mitään negatiivista hallitsijasta tai papistosta ei varmasti löydy. Valtionasiat eivät edes kuuluneet kansalle.

Kuitenkin painolisenssien vahtiminen kävi liian vaikeaksi; olivathan painolisenssien haltijat ottaneet itselleen kisällejä, jotka tämän taidon omaavina pystyivät jatkamaan lehtien painamista itsenäisestikin. Levikki karkasi käsistä, eikä jokaista sananvapauttaan käyttävää yksilöä ehditty tuomitsemaan. Lisäksi kauppiaat kapinoivat autoritaarisuutta vastaan vapaiden markkinoiden kasvulla, jonka edellytyksenä vapaa keskustelu on itseisarvo.
Ranskan vallankumous oli suuri globaali muutos historiassa sananvapauden kannalta, sillä sen myötä aateli- sekä papistopiirit suistettiin vallasta ja jokaisesta tuli periaatteessa yhden vertaisia lain edessä. Feodalismi historiaan! Samaan aikaan ympäri eurooppaa teollisuus nosti päätään ja vaurastuva keskiluokka huomasin lehdistön mahdin, niin vapaudessa kuin myös ”valistamisarvossa”, joka tietenkin nykypäivän termein tarkoittaa propagandaa.
Liberaalinen sananvapausvallankumous olikin nousevan porvariston ansiota, vapaiden markkinoiden sivutuote. ”Ajatusten vapaa markkinapaikka” loi edellytyksen olennaisen nousta epäolennaisen yli.

Kun sana oli ”vapaa”, alettiin lehdistön välityksellä kritisoida kansalaisvapauksien tilaa sekä esimerksi työoloja. Lehdistö muuttui vahvan poliittiseksi ja olikin normaalia, että jokainen lehti edusti jotain puoluetta. Tuolloin ei ollut käsitettä ”objektiivinen uutinen” – mikä nykymediassa on mielestäni tärkeää, oli toimittajan puoluekanta mikä vain – vaan uutisia väritettiin ronskisti. Lehdistön avulla ajettiin omaa asiaa, mustamaalattiin vastustajia ja saatiin kansa barrikaadeille. Porvaristo katsoi edustavansa työväen luokkaa vanhaa eliittiä vastaan ja valtaa saatuaan käänsi kelkkansa me vs ne -tematiikasta me olemme kaikki suurta perhettä -termeihin. Työväenluokka jatkoi omilla lehdillään silti erontekoa.

Viimeisenä muutoksen tuulena syntyi kaupallinen lehdistö 1850- luvun loppupuoliskolla, USA etunenässä tietenkin. Lehdet suunnattiin sivistymättömälle ja köyhemmälle luokalle, jo halvan hintansakin ansiosta. Halpa hinta mahdollistettiin mainostuloilla. Tämä haarautti journalismia siihen suuntaan, mikä on meillä hyvin nykypäivää; Mahdollisimman huomiotaherättävää, sitä mikä myy.

Tämän ”pienen” johdannon jälkeen on hyvä miettiä, millaisella aikakaudella elämme nykyään. Jo sanavapaus käsitteenä jakautuu niin erilaiseksi eri maiden kesken, joten puhutaan Suomesta. Onhan Suomen asiat tärkeää tiedostaa, sillä niille me saatamme vielä jotain mahtaakin. Suomessa on sananvapaus. Mutta miten vapaa? Välillä tuntuu, että olemme edelleen elitismipoliittislehdistön sekamelskassa. Autoritaarisuus on poissa, mutta sensuuri sekä yleistyvät kunnianloukkausjupakat luovat hyvää pohjaa nykypäivän ”painolisenssijärjestelmälle”. Herrojen asiat eivät kuulu kansalle edellenkään?

Wikileaks on vuotanut valtionsalaisuuksia paljon, lähiaikoina todella paljon. Ja lisää on tulossa. Muutama maa onkin sensuronut wikileaksin koko sivuston maastaan. USA syyttelee Wikileaksin perustajaa, Julian Assangea, terroristiksi ja valtionsalaisuuksien julkistamisen jopa ihmishenkiä vaarantavaksi hankkeeksi. Suomessakin ulkoministerimme Alexander Stubb tuomitsee jyrkästi Wikileaks-vuodot vertaamalla niitä yksityishenkilön päiväkirjan julkaisemiseen. Nauretava vertaus, vähän persektiiviä kiitos.

”Kannatan avointa keskustelua diplomatiasta ja ulkopolitiikasta, mutta WikiLeaks toimii oikeastaan avoimuutta vastaan. Se on varastanut informaatiota ja julkaissut sen tarkoituksena vahingoittaa toisia.”, jatkaa Stubb. Onko Stubb – ja muut tietovuotajat – niin hädissään siksi, että Wikileaks pyrkii vahingoittamaan muita vai siksi, että sieltä kenties löytyy jotain, mikä ei ole ”kansan” silmille tarkoitettua. Wikileaks vielä ilmoitti sensuroivansa jokusia nimiä tiedostoista, jottei viattomat joutuisi kärsimään. Meillä siis ei ole vapaata tiedon mahdollisuutta. Eikä näemmä Wikileaksilla sanan.

On hyvä, että lehdistöä ei voida sensuroida. Ainakaan Suomessa nykypäivänä. Itse olen odotellut, milloin esimerkiksi USA kohdistaa raivonsa lehdistöön. Oikeustoiminhan lehdistö onnistutaan edelleen hiljentämään kun tarpeeksi soveltaa lakia. On sananvapaus juu, mutta silti sensuroidaan. Suomen lehdistöäkin (ainakin etelässä) on syytelty liian liberaaliksi ja skandaalihakuiseksi, varsinkin poliitikoista puhuttaessa. Negatiivisuus uutiskriteerinä on huomattava, mutta on vain kaikkien etu (paitsi vehkeilijöiden) että valtionasiat ovat julkisia.

Ennenhän lehdistö tosiaan Suomessa salasi valtion asioita, esimerksi Kekkosen huonontunut terveydentila oli yhteisestä sopimuksesta vaiettu aihe. Vaalirahoituskohujen ”uhritkin” puhuvat maan tavasta ja hyvä veli -politiikasta. Monet inhottavat asiat ”eliitin” politiikasta kansalaisten hyväksi paljastuvat. YLE:kin yritti sensuroida kalja-ankkurivideoita Youtubesta oman imagonsa pelastamiseksi. Edellinen kirjoitukseni Åttå-mainoksista on myös hyvä esimerkki tästä ”vapaudesta” joka meillä teoreettisesti on. Ei sananvapautta voi polkea tarkoituksenhakuisuuden perusteella, jos ollaan avoimia niin sitten ollaan! Meille kuuluvat hallituksen vehkeilyt!

Muutoksen tuulet puhaltavat! Mikä on hyvä. Meillä on oikeus tietoon ja meillä on oikeus sanoa se julkisesti. Eliitti vs. kansa -jaottelu on olemassa edelleen, mutta lievempänä. Emme halua palata eliittilehdistön aikakauteen.