Olen tämän vuoden aikana toteuttanut paljon “pitäisi joskus..”- aikeita ja blogin pitäminen oli yksi niistä. Nimesin blogini puoliksi huumorilla, puoliksi jopa vakavasti, sillä yksityiselämästäni en jaksa kirjoitella varmastikaan kovinkaan paljoa.

Tänään töissä lueskelin Tiede-lehden uusinta numeroa ja kiinnostuin jutusta demokratian paradokseista. Koska juttu antoi ajattelemisen aihetta ja jäi mietityttämään, onkin se oiva aihe ensimmäiseksi bloggauksekseni.

Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Uskoisin monen tukevan tätä muotoa Suomessa. Silti monet ihmiset jättävät äänestämättä, voisi pyöristeysti heittää noin puolet jopa. Mitä hallitusmuotoa nämä äänestämättä jättävät tukevat? On helppoa sanoa tukevansa demokratiaa, mutta juuri omalla käytökselläänhän nämä ihmiset sanoutuvat irti siitä? Yksi demokratian paradokseista onkin juuri tämä: kansa tukee demokratiaa, mutta jättää päätöksen muille itse mihinkään osallistumatta. Eli toisin sanoen, voisi Suomen koko edustusryhmän ja -puolueiden valinnan jättää kokonaan pienen ryhmän käsiin ja toivoa parasta.

Ei ihan niinkö? No eipä tietenkään. En usko että kovinkaan moni olisi tuota mieltä. Mutta vähän siitä sitten kohuttaisiin mediassa, saataisiin äänestysoikeus takaisin ja taas valiteltaisiin kotona että jotain pitäisi tehdä muttei äänestämään jaksa lähteä. Nykymenoa seuratessa en yhtään ihmettele miksi luottamus politiikkaan menee, mutta tämän tyylinen “kapina” on aivan sama kuin heittäisi esimerkiksi työkkärituet suoraan vessapöntöstä alas vain kapinoidakseen niiden pienuutta. Se ei hyödytä ketään ja haittaakin vain itseään.

Toinen paradoksi on taas aivan päinvastainen: Äänestämällä kansa voi äänestää itselleen johdon joka vie heidän äänioikeutensa pois. Luottamus on tässä asiassa hirmuinen, sillä kun on sinne ylös päässyt, ei mikään takaa enää sitä, että edes jollainlailla pidettäisiin lupauksista kiinni. On melkein surkuhupaisaa todeta Suomen menneen vahvasti tähän suuntaan. Meillä on 3 valtiomahtia (eduskunta, valtioneuvosto sekä oikeuslaitos) joiden tulisi toimia toisistaan riippumatta, toisiaan vahtien (tietenkin media neljäntenä mahtina valvomassa kaikkien toimintaa ja tiedottamassa siitä muille). Nykypolitiikka on vielä suhteellisen hyvillä vesillä, keskustaa lukuunottamatta, joten toivotaan että oikeus toteutuu!

Media pönkittää vallitsevaa hegemoniaa eikä oikein anna näkyvyyttä pienemmille puolueille tai yhteiskunnalisesta agendasta eriäville mielipiteille (onneksi sentään raportoi korruptiosyytökset), joten jokaisen omalle vastuulle jää demokratian toteutus ja oman vallan ylläpito!

PS. Tiede-lehdessä oli myös juttu eläinkunnan murhaajista, mm. karhu, joka vuorilla saalistaessaan pyörii mäkeä alas muodostaen lumipallon ympärilleen ja otollisen tilaisuuden tullen hyppää lumipiilostaan kauriin tai muun metsästettävän kimppuun. Ihan oikeasti! Se oli ylivoimaisesti päivän hassuin uutinen.