Internet puhututtaa taas mediassa. On syntynyt uudissana ”nettikiusaaminen”. Aikuisväestö on kauhuissaan nuorten kielenkäytöstä sekä kanssatovereidensa ahdistelusta internetissä. Jonkun pää täytyy saada vadille. Mutta kenen?

Jokainen tietää, että netissä voi kuulla mitä vain ja törmätä millaiseen materiaaliin vain. Kokematon käyttäjä harvoin kuitenkaan eksyy ”väärille sivustoille”, jos omaa edes pienet ohjeet internetin käyttöön. Ensiksikin, jokainen voi esittää ketä tahansa. Muiden linkkejä kannattaa klikata varauksella varsinkin jos ei tunnista osoitetta. Ei kannata kirjoittaa googleen ”porn” jos ei halua .. En jaksa edes jatkaa. Tämä on itsestään selvää! Ymmärrän, ettei tämä lapselle ole, mutta vanhempien velvollisuus on opettaa nämä faktat. Maailma muuttuu ja sosiaalinen media kasvaa, on siis vain kasvettava mukana ja lisättävä tähän ”älä lähde vieraiden matkaan” tai ”älä ota vierailta karkkia” -opetukseen ”älä usko kaikkea mitä internetissä olevat ihmiset sinulle sanovat”.

Seuraava opetus sitten olisikin: Jos laitat kuvan itsestäsi sivustolle, et saa sitä pakolla koskaan enää pois. Tämä itseasiassa lukee jokaisella kuvanhostaus-sivustolla, mutta jostain syystä se on silti kummallisen epäselvää. Älä julkaise kuviasi jos et halua tulla nähdyksi. Piste. Monissa paikoissa voi suojata tietonsa salasanalla, jolloin vain esim. ystävät voivat päästä näkemään. Sillon kuvat ei leviä. Selvä?

.. Josta päästäänkin varsinaiseen aiheeseen: nettikiusaamiseen. Blogit saavat ilkeitä kommenteja, pieleen mennyttä, hassua kuvaa levitetään eteenpäin tai tyhmälle letkautukselle nauretaan. On tietenkin ahdistavaa, jos haluaa kuvansa pois internetistä ja joltain se jatkuvasti tuntuu silti löytyvän. Ja sitten haukutaan huoraksi ja rumaksi sun muuksi. Silti on olemassa aina mahdollisuus tehdä uusi käyttäjätunnus, lopettaa palvelun käyttö hetkeksi tai vain, teoriassa helpommin sanottu kuin tehty, sivuttaa kommentit ja odottaa että kiusaajat lopettavat. Internet on aina loppujen lopuksi vain nimimerkkejä, joiden takana sattuu olevan nyt tavallisia ihmisiä.

Toisin kuin ”perinteisessä” koulukiusaamisessa. Niinpä niin, mihinkäs se taas unohtui? Internetistä jaksetaan kuohua niin paljon, että unohdetaan kokonaan monelle nuorelle iso ja oikea ongelma, jota pakoon ei pääse vain sulkemalla tietokoneensa. Netissä kukaan ei tiedä oikeaa nimeäsi tai osoitettasi jollet sitä kerro. Koulussa kyllä tiedetään. Koulunkäyntiä ei noin vaan voi lopettaa. Kiusaajia ei pysty laittamaan mustalle listalle. Tietenkin koulukiusaamisen saa uusiin sfääreihin internetin avulla, mutta ongelma ei ole silti internetistä lähtöisin. On helpompaa kritisoida toteutusvälinettä kuin nähdä oikea ongelma sen alla.

Ja keitä nämä ns. nettikiusaajat sitten ovat? Osa on tavallisia ihmisiä jotka laukovat mielipiteensä liiotellun rehellisesti (jota varmasti eivät päin naamaa tekisi), osa on tietenkin näitä ”nörttejä”, jotka viettävä suuren osan ajastaan koneella ja ovat sosiaalisesti rajoittuneita (stereotypia) ja loput jotain siltä väliltä. Monia ”nörttejä” on kiusattu koulussaan tai kiusataan edelleen. Nettikäytös usein kuvastaa ympärillä vellovaa sosiaalista todellisuutta.

Sitäpaitsi, tuntuu siltä että kukkahattuäidit kuohuvat oletuksistaan enemmän kuin nuoriso itse. Olisikin aika ottaa itseään niskasta kiinni ja opettaa nuori elämään internetin kanssa. Tietenkään kaikkia vastoinkäymisiä ei voi ennakoida tai ehkäistä, mutta omalla toiminnalla on iso merkitys. Eräs ystäväni ei halua yhtäkään kuvaa itsestään internettiin, ryhmäkuvistakin hänen naamansa täytyy sensuroida (ja me kunnioitamme hänen tahtoaan). Hän on kenties hieman ääritapaus, mutta ainakaan kukaan ”nettikiusaaja” ei hänen kuvaansa voi luovuuttaan harjoittaa.

Kun taas vaihtoehtoisesti eräs ystäväni julkaisi jokunen vuosi sitten irc-galleriassa kuvan itsestään vyötärölle ulottuvissa uimahousuissa, ylipainoisena, ylväs poseeraus päällä sekä naama virneessä. No tämä kuva levähti nettiin ja siitä tehtiin huvittavia muokkauksia ja sitä levitettiin, jonkinmoinen ”meemi” siis. Irc-gallerian ylläpito vielä poisti kuvan oletuskuva-paikalta, sillä ”Oletuskuvan pitää olla selkeä ja tuore oma kuva, jossa kasvosi näkyvät.” Ystäväni joutuikin huomauttamaan olevansa kyllä ihan itse kuvassa (joka tietenkin on selvää muita kuvia selaamalla) ja sai pitää kuvansa. Edelleen nauramme tälle tapahtumalle yhdessä!

Mieleeni tuli yhteiskuntakriitikko Jean Baudrillardin 60-luvun kapitalismin vastainen teoria simulakrumeista, jonka pääperusta yksinkertaistaen oli se, että mainonnan kuvallisuuden sarjatuotannolla häviää kuvan yhteys alkuperäiseen esittäjään, jolloin siitä tulee ns. kuva omana tarkoituksenaan eli simulakrum. Internetin kuvat ovat kuin simulakrumeja, ne ovat kuvia omana tarkoituksenaan. Harva tunnistaisi oikeassa elämässä näitä hahmoja enkä usko että moni haluaa jonkun internet-kuvan perusteella löytää ihmisen asuinpaikan tai nimen. Vitsit tulevat ja menevät, nettiin jäävät pyörimään ns. meemit, jotka ovat jo simulakrumeja, vitsejä itsessään ilman sidosta alkuperäiseen kohteeseensa.

Ääritapauksia aina on, mutta internettiä on turha lähteä sensuroimaan näiden tapausten takia.

– Edit 01.10.2010 Näytin kaverilleni eilen tekstini kun kerroin käyttäneeni häntä esimerkkinä. Hän ehdotti, että julkaisisin hänen kuvansa, jotta mahdollisimman monet voisivat huvittua hänen kuvastaan. Joten niin, tässä kuva http://irc-galleria.net/user/Furiosity/picture/69672789