Ihminen on ihmiselle ihminen

Jokaisen teollisen vallankumouksen aikaan entiset työpaikat ovat vaarassa, sillä maailma on jatkuvasti muuttuva kokonaisuus. Jokainen teollinen vallankumous tuo jotain uutta, hienoa ja ihmisen elämää helpottavaa oheishaittoineen. Nykyinen teknologinen vallankumous on vaikutuspiiriltään laajempi kuin koskaan ja uuden teknologian kehitys kasvaa eksponentaalisesti. Työpaikkoja häviää kovaa vauhtia, sillä 70-luvun klassinen tehdastyö ei enää tarvitse ihmistä siinä määrin kuin ennen.

Mutta tätä vartenhan teknologiaa kehitetään. Jotta ihmisen ei tarvitse notkua liukuhihnalla vuosikymmenestä toiseen. Jotta asiat muuttuisivat käytännöllisemmaksi ja jotta jokainen voi kantaa taskussaan pientä vempelettä, joka on teholtaan kovempi kuin muinaiset NASA:n tietokoneet. Kehitystä ei voi estää, siihen pitää osata reagoida oikein. Ongelmaksi teknologian kasvu ja yleistyvyys tulee silloin, kun halutaan samaan aikaan mennä uuteen ja pysyä vanhassa. Ei tarve ihmiskontakteille ja ihmisen uniikeille taidoille katoa mihinkään, niitä vaan ei tarvita samoissa paikoissa kuin ennen.

Töitä, joita kone ei voi korvata

Ihmiskontaktia ei voi korvata koneella. Kone on hyvä apuväline monessa asiassa, mutta usein asiakaskin toivoo ihmisen kanssakäymiseen. On melko utopistista kuvitella, että palveluala korvaantuisi koneilla vielä pitkään aikaan. Kone ei voi hoitaa lapsia, kone voi koulussa toimia vain opetuksen lisänä, kone ei korvaa kontaktia lääkäriin, täysin koneistettu vanhainkoti ei ole kovin viihtyisä, kone ei osaa yksinään vielä leikata nurmikkoa tai siivota kotia – ainakaan tarpeeksi kuluttajaystävällisin hinnoin. Vaikka koneemme pian osaavat korjata itse itsensä ja koneet voivat rakentaa uusia koneita, ihmistä tarvitaan vielä.

Ravintoissa, kahviloissa tai baareissa törmätään ihmisiin. On mukavaa saada kahvia kivalta myyjältä tai syödä taitavan kokin laittamaa ruokaa. Baarimikko luo baariin oman tunnelmansa, lisäksi varsinkin pienissä lähiöbaareissa baarimikosta saattaa tulla tuttava, jota moikataan kadullakin. Nämä tilat ovat sosiaalisia kontakteja ja ajanviettoa varten – joka helposti unohtuu nykykeskustelussa. Ravintolapäivän suosiosta voi nähdä innostusta tällaista yhteisöllisyyttä kohtaan. Moni leipuri, ravintoloitsija tai kukkakauppias vielä kaiken lisäksi pitää työstään!

Suomessa on paljon osaamista monelle alalle. Moni nuori pettyy aikuisikään tullessaan, kun huomaa ettei työpaikkoja ole. Monesti unohdetaan myös se, että kun nuori miettii yläasteen viimeisellä luokalla jatko-opintoja, opinto-ohjaaja auttaa löytämään alan joka nimenomaan kiinnostaa nuorta. Ei kaikki aina onnistu työllistymään alalle joka kiinnostaa, mutta ammattikoulut ovat täynnä käytännön aloja, jossa nimenomaan on siitä tietystä alasta kiinnostuneita nuoria. Nuoria, jotka haluavat olla rakennusmiehiä, maalareita, puutarhureita, sähkömiehiä, sairaanhoitajia, putkimiehiä, nuohoojia, baarimikkoja, kokkeja, lastenhoitajia, toimittajia, opettajia tai vaikka nuoriso-ohjaajia. Lukiostakin usein lähdetään nykyään ammattikorkeakouluun. On ikävää, jos osaamistaan ei pääse hyödyntämään – edes alkamalla itse yrittäjäksi. Toki yliopiston suosio on säilynyt ja nyky-yhteiskunnan ongelmana onkin muiden ohessa vielä kasvava akateeminen työttömyys.

Vaikka pian savupiiput puhdistavat itse itsensä ja sähköt korjataan etänä tietokoneella, teknoutopiaan pääseminen edellyyttää, että uusi sukupolvi ei vain lamaannu ja passivoidu. Heitä tarvitaan vielä. Talojenkin automatisointi edellyttää, että edes nykyiset homeongelmat saadaan kuriin.

Miksi töitä ei silti ole?

Suomessa on 319 000 tilastoitua työtöntä työnhakijaa ja summa on suurempi kuin edellisenä vuonna Työvoiman ulkopuolella ja aktivointitoimien kohteina olevian määrät ovat myös kasvussa. Ennen kaikkea valtion ja kuntien tulojen vähentyminen vaikuttaa vahvasti moneen palveluammattiin. Suomessa ollaan jääty jumiin siihen, että valtion tulee tuottaa itse monet palvelut ja kun siinä ei onnistuta, valtio ostaa palveluita yksityiseltä puolelta sekä käyttää vuokratyöfirmoja ja rahaa kuluu enemmän kuin olisi varaa. Kun tarkoituksena on kuitenkin hyvinvointivaltion omassa ideaalissa tarjota kansalaiselle tulotasosta riippumatta palveluita, ei mikään sääntö sano että ne palvelut tulisi myös itse tuottaa. Ei valtio voi rahoittaa itse itseään. Palveluseteleita, perustuloa tai perustiliä on tarjottu avuksi, jotta jokaisella olisi varaa käyttää palveluita. Hoitojonoihin on visioitu avuksi Norjassakin toimivaa mallia, jossa lääkärit toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina.

Lasse Järvisen kuva kiertää Facebookissa.

Lasse Järvisen kuva kiertää Facebookissa.

Pienyrittämisen, erityisesti uuden työntekijän palkkaamisen, kuluja sekä hurjaa byrokratiamäärää kritisoidaan jatkuvasti monilta eri tahoilta. Samoin Suomen monet oudot säädökset ja asetukset – joissain tapauksissa jopa lait – tulevat tielle monissa hyvissä innovaatioissakin. Jos nuorta kiinnostaa käytännön työ pitkäaikaisen opiskelun sijaan, tarjolla tulisi olla  erilaisia mahdollisuuksia nykyistä laajemmin, kuten esimerkiksi oppisopimus tai työharjoittelu pienemmällä palkalla – ei  pakotettuna ilmaistyönä alalta, jota ei saa itse valita. Näiden toimivuuteen kannattaa kiinnittää huomiota ja helpottaa niiden tarjoamista työnantajille. Kannustinloukku on kaikista suurin ongelma, sillä kun ei uskalla tehdä mitään tukien menettämisen pelossa, passivoituu tietenkin. Vuoden takaisessa kirjoituksessani luettelin kohteita, joista Suomesta katoaa verotuloja ja työpaikkoja. Toki työuupuneet, vähän liikaa juovat keski-ikäiset ja syrjäytyneet nuoret aikuiset tarvitsevat apua eikä vaan kehotusta ”tehdä jotain”. Mutta ilman suunnan vaihtoa ongelmat tulevat vain jatkumaan – ja pahenemaan.

Alkoholipolitiikka on yksi pinnalla oleva aihe, johon vaaditaan muutosta. Jos pienpanimoilla, baareilla, festareilla tai kaupoilla olisi helpompaa ja halvempaa käsitellä alkoholia, olisi töitäkin enemmän. Jos kahvilan perustaminen tai ylläpito olisi halvempaa ja asiakkaat kävisivät useammin, olisi töitä taas enemmän. Jos ihmiset alkavat syödä useammin ulkona, ravintoloita syntyy lisää konkurssiin menemisen sijaan. Jos asiakaskunta kasvaa, kysyntä palvelulle kasvaa. Kun kysyntä kasvaa, laajennutaan. Aika yksinkertaisia asioita nämä lopulta ovat. Ainoastaan aihepiiriin liittyvä byrokratia ja monelaiset kulut eivät ole yksinkertaisia. Tappiolla myyminen johtaa konkurssiin ja tappiota tulee kun asiakkailla ei ole varaa tai asiakkaita ei ole.

Laitoksista yhteisökulttuuriin

Konkursseja näkee joka suunnalla, taitava ammattilainenkaan ei ole turvassa yt-neuvotteluilta, työpaikat karkaavat Suomesta, nuoriso masentuu ja syrjäytyy, elämän runtelemat spurgut juovat Lasolia keskellä päivää ja tyhjät liiketilat luovat kolkkoa tunnelmaa monen kaupungin keskustassa. On lähdettävä ihmisestä ja lähdettävä alhaalta päin. Samaan aikaan kun ay-johtajat riitelevät eri alojen palkankorotuksista ja poliitikot miettivät Paavo Pesusientä, työttömyys kasvaa ja varsinkin pienyrittäjyys kärsii. Yleissitovuudet sallivat hyvät olot työnsä säilyttäneille, mutta yt-neuvottelut uhkaavat kaikkialla. Valtiollakin. Vaatimus verojen laskemisesta, lupien ja viranomaisten vähentämisestä ja työehtosopimusten yleissitovuuksista luopumisesta ei sisällä vielä olemuksellisesti itsessään sitä, että työttömyysturvasta tulisi luopua. Edetään askel kerrallaan. Verojen lasku ei aina vähennä verotuloja kulutuksen noustessa, kuten myöskään verojen nostaminen ei näytä enää nostavan tuloja. Kaikki on vain kallimpaa kuin ennen ja ihmisten ostovoima laskee.

Erityisesti se palveluala, jonka ihmiskontakteja koneet eivät voi korvata, kärsii tästä. Julkinen puoli yrittää tuottaa itse aivan liikaa ja kun siinä epäonnistuu, työttömyys  ja työvoimapula kasvaa saman aikaisesti tietyillä aloilla. Päiväkodeissa on ruuhkaa, hoitajilla on kova työtaakka, opettajia on liian vähän – vanhustenhuollosta puhumattakaan. Psykologit, psykiatrit tai nuorten mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet suuren kysynnän vuoksi.

Eurooppalaistyylinen alkoholilaki, laajempi kirjo erilaisia ravintoloita  ja esimerkiksi kannabiskahviloiden salliminen toisi keskustoihin elämää. Ei lisää ongelmia ja päihteiden väärinkäyttöä, vaan elämää, mukavaa ihmisten ajanvietettä. Kannabisaihe vaatii oman kirjoituksena, mutta syrjäytymisvaarasta tai köyhyydestä ei ketään ainakaan nosta se, että poliisi käy kantamassa pois kalliit kasvatusvälineet vaikka keskeltä maaseutua ja antaa sakot vielä kaupan päälle. Tilastot tukevat väitettä, että kannabiksen laillistaminen vähentää siihen liittyviä ongelmia ja huumesota käytäntönä herättää kritiikkiä monissa vaikutusvaltaisissakin tahoissa. Kaljakuppiloiden ja ristikkoperunoiden sijasta moni nuori kaipaa erilaista ravintolakulttuuria  – terveys kiinnostaa nuoria aikuisia kasvavassa määrin. On epämääräistä olettaa, että kannabiksen suosion nousu alkoholin suosion kustannuksella olisi jotenkin huono asia. Nuorten tupakointikin on laskussa.

Jos vaikka useampi ihminen voisi käyttää siivouspalveluita, tilata välillä puutarhurin, mennä kampaajalle useammin, käydä kosmetologilla ennen juhlia, mennä baariin ilman kotialoittelua tai syödä vain ravintolassa, yhä useampi saisi myös töitä ja useammalla taas olisi enemmän rahaa. Monissa maissa jopa tilataan alkuruokaa tai jälkiruokaa useammin kuin kerran vuodessa eikä viinipullo tuplaa aina ravintolalaskua. Onko tämä kaikki vain utopiaa ja jos on, miksi? Uusiakin töitä syntyy lisää jatkuvasti – mitä ikinä teknologia nyt tuokin tullessaan. Sitä ei pidä yrittää estää väkisin. Sitä ei voi estää väkisin.

Olisi ihanaa nähdä kukoistava yhteisökulttuuri, jossa keskustat olisi täynnä kahviloita, ravintoloita, baareja, pikkukauppoja ja asuntoja. Toki ruokakaupat ja muut arkielämän käyttöpalvelut tulevat pysymään asukkaiden lähellä, mutta tosiaan, ei myyjää tarvita kaikkialla enää samalla tavalla kuin ennen, koska nettitilaaminen yleistyy ja kaupoissakin näkee jo itsepalvelukassoja. Miksi kuitenkin nyt, jo ennen automatisaation tulevaa kulta-aikaa, yhtäkkiä kenelläkään ole varaa tehdä mitään tai palkata ketään? Mikä meidät tuomitsee elämään vaatimattomasti ja vain jäämään kotiin työttömänä, kun kuitenkin ympärillä näkee jatkuvasti mahdollisuuksia?

Tai paremminkin, miksi niin moni mahdollisuus hukataan tai jätetään toteuttamatta yhteiskunnassa, joka mainostaa juuri tarjoavansa kaikki puitteet siihen? Teknologia tulee kehittymään. Pelkkä mainostus tai puitteet ei riitä, jos yhteiskunta itse asettuu aktiivisesti kehityksen tai työllistymisen tielle.

Tallennettu kategorioihin Yhteiskunta | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Talousliberaaleille markkinalogiikka ei tule yllätyksenä

Huffington Post uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan virtuaalivaluutta bitcoinin keskimääräisesti yleisin käyttäjätyyppi on 32 -vuotias libertaari mies. Sana ”libertarian” tarkoittaa Suomen konteksisssa lähinnä talousliberaalia tai toki jo suomessakin vakiintunutta ”libertaaria”, koska Suomessakin liberaali-sanan alle mahtuu monenlaisia mielikuvia. Amerikassa ”liberal” tarkoittaa jonkinlaista sosiaaliliberaalin ja sosialistin yhdistelmää sekä konservativismin vastakohtaa. Demokraattista puoluetta pidetään siellä liberaalina, kun taas täysin arvo- sekä talousliberaalia puoluetta kutsutaan tällä nimenomaisella ”libertarian” -nimikkeellä. Talousliberaali sopinee siis parhaiten selventämään tätä kaikille, mutta kyllä taloudelliset vapaudet ovat vapauksia siinä missä muutkin toisia vahingoittamattomat vapaudet.

Kuvan fyysinen bitcoin on enemmänkin vain keräilyesine. Virtuaalivaluuttaa ei ole suunniteltu laajaan käyttöön fyysisesti. Lue lisää aiheesta.

Kuvan fyysinen bitcoin on enemmänkin vain keräilyesine. Virtuaalivaluuttaa ei ole suunniteltu laajaan käyttöön fyysisesti. 

Näin naistenpäivän holleilla voikin todeta, että kuten libertarismi, niin bitcoinkin on vielä selvästi enemmän miesten juttu. Syytkin ovat varmasti moninaiset. Olen vastakohtaisesti huomannut miesten toimivan naisia aktiivisemmin myös toisella puolella; kovaäänisin osio bitcoinin vastustajista tuntuu olevan myös miehiä. Sukupuoli ei tässä asiassa ole kuitenkaan se seikka josta halua puhua, vaan ideologia.

Muistan, kun ensimmäisen kerran kuulin bitcoinista vuonna 2011. Oli Helsingin Liberaalimafian baaritapaaminen, joissa olin alkanut käydä samana vuonna. Silloin keskustelu pyöri louhimistoiminnan ympärillä eikä bitcoinilla ollut juuri mitään euroissa laskettavaa arvoa – jos edes sitäkään. En ymmärtänyt keskustelijoiden termeistä mitään enkä käsittänyt koko konseptia bitcoinin takana. Bitcoinin tekninen ymmärtäminen minulle vaati monen kerran toiston sekä oman aktiivisen nettiselailun. En vieläkään ymmärrä bitcoinin teknistä puolta täysin, mutta riittävästi.

Uusi Suomi kirjoitti uutisen Vaasan yliopiston professori Rothoviuksen blogikirjoituksesta, jossa hän visioi bitcoinin muistuttavan pyramidihuijausta. Pyramidipeli yhdistetään usein verkostomarkkinatoimintaan, koska moni verkostomarkkinayritys on ollut oikeuden kanssa tekemisissä pyramidipelisyytteistä. Olen ollut yhden maailmanlaajuisen verkostomarkkinatoiminnan, Amwayn, esittelytilaisuudessa ja minua on jokusia kertoja yritetty saada verkostotoimintaan mukaan myös muilta tahoilta. Kun minut kutsuttiin mukaan esittelytilaisuuteen, en tiennyt koko firmasta tai tuotteista  ja verkostomarkkinatyyliin salamyhkäisesti tästä ei kerrottu etukäteen myöskään mitään. Paikan päällä paljastui hurmosmainen puhe taloudellisesta riippumattomuudesta ja työskentelystä tuttavien kanssa milloin itse haluaa. Tuotteina oli kodin puhdistusaineet sekä kosmetiikka. Mukaan päästäkseen tuli tilata aloituspaketti ja tienatakseen jotain, piti luoda alleen verkosto, jonka jokainen jäsen tilaisi säännöllisesti näitä tuotteita ja mitä laajemmaksi verkosto kasvaisi näiden minun verkostojeni rekryämien uusien verkostojen myötä, sen enemmän minä tienaisin.

En lähtenyt mukaan. Bitcoin onkin tältä kannalta enemmän verrattavissa osakkeiden ostamiseen tai arvometalleihin sijoittamiseen kuin pyramiditoimintaan. On totta, että ensin mukaan lähtijät tienaavat enemmän kun tuotteen arvo nousee, mutta tämä on aivan normaalikäytäntö osakemarkkinoilla. Ne, jotka ostivat Nokian osakkeita aivan alkuvaiheessa, saivat hyvät rahat. Toki tämä edellytti myös myyntiä oikeassa kohtaa. Bitcoin eroaa osakekaupoista siinä, että se on vielä vaikeammin ennustettava kuin erilaisten osakeyhtiöiden tulevat kurssit. Kenelläkään ei ole mitään ”myyjäkoodeja” tai kukaan ei rikastu/köyhdy suhteellisesti enempää kuin muutkaan bitcoinin omistajat arvon vaihdellessa. Bitcoinin kanssa ollessa tekemisissä kenellekkään ei kuulu mistä tietosi bitcoinista sait tai mistä niitä ostat. Pyramidipelissä tai verkostomarkkinassa tämä ilmiö on vahvassa asemassa – sanoisinko jopa pääpointti.

Talousliberaalit ovat sitä mieltä, että valtion väliintuloa markkinoilla ei tarvita – se nähdään haitallisena. Hinnat muodostuvat ihmisten vapaan toiminnan seurauksena ja tuotteiden/työn arvo muodostuu tätä kautta. Millään taholla ei ole parasta tietoa markkinoista eikä voi koskaan edes olla. Kuten esimerkiksi taloustietelijä ja filosofi F. von Hayek asian ilmaisi, vapaat markkinat ovat paras ratkaisu nimenomaisesti juuri tämän takia. Bitcoin noudattaakin vapaan markkinan ideaalia: se on sääntelemätön, sitä ei voi mikään yksi taho hallita, sen koodi on täysin avoin, sitä käyttävät ihmiset ympäri maailmaa vapaaehtoisesti eikä poliittiset päätökset hetkauta sitä sen anonyymin luonteen vuoksi. Samuli Pahalahti väänsi bitcoinin perusasiat rautalangasta blogiinsa ja toteaakin osuvasti: ”Jos se olisi jotenkin huijaus, taustalla pitäisi olla aikamoinen supernero, joka on onnistunut huijaamaan kaikkia niitä ihmisiä (varmaan ainakin tuhansia), jotka ovat tarkastelleet bitcoinin koodia ja todenneet sen päteväksi.”

Markkinalogiikan kanssa kulkee käsi kädessä yksilön oma vastuu. Bitcoininsa voi helposti hävittää, lähettää huolimattomasti vääriin osoitteisiin, sen arvo vaihtelee ja se houkuttelee puoleena myös huijareita. Koska sitä ei säännellä tai valvota, on aivan oletettavaa että huijarit näkevät omanlaisensa tilaisuudet. Markkinoilla toimiva ihminen ei luota keneen tahansa, kerää tietoa, opettelee tunnistamaan luotettavat tietolähteet ja oppii sijoituskohteestaan sen verran, että ymmärtää mistä on edes puhe. Vaikka bitcoinpörssi Mt. Goxin kaatuminen tuli medialle yllätyksenä ja ihmiset menettivät bitcoinejaan, bitcoin-foorumeilla tämän pörssin epäluotettavuus oli jo huomattu.

Markkinoilla on luonnollisesti riskejä, johon vastuunkanto vahvasti palautuu; ikinä ei ole täysin vahvaa tietoa kaikesta tulevasta, joten rahaa kannattaa säästää myös pahan päivän varalle ja seurata sijoituskohdettansa – tässä tapauksessa bitcoinia tai edes ihmisiä, joiden tietoon bitcoinista itse kokee luottavansa. Bitcoin ei ole ainoa virtuaalivaluutta eikä tulevaisuuden teknologiaa voi ennustaa. Oman sijoitussumman voi esimerkiksi nostaa kokonaan pois arvon noustessa tarpeeksi ja joskus on ostanut vain huonolla hetkellä. Bitcoinhan ei ole hyvä sijoituskohde nopeita voittoja kaipaaville – siinä äkkiä vain häviää. Jokainen bitcoinin kanssa rahansa menettänyt tai coininsa hukannut henkilö ei ole täysin sisäistänyt tätä kaikkea. Puhumattakaan siitä, että moni median bitcoin-kommentaattori edustaa sellaista tahoa, jolle bitcoin on uhka. Talousliberaaleille markkinalogiikka ei tule yllätyksenä.

Puheet siitä, että bitcoin ”ei ole mitään” tai ”ei pohjaa mihinkään” ei talousliberaalia vakuuta. Asian arvo markkinoilla on se, jonka kuluttaja on valmis vapaaehtoisesti asiasta maksamaan. Jos bitcoin on ”liian kallis”, sitä ei osteta ja sen arvo putoaa. Kun sitä ostetaan paljon, sen arvo nousee. Sitä ei voi väärentää ja se perustuu algoritmeihin, joiden perusteella sitä muodostuu lisää tietyllä tavalla. Sitä on kuitenkin rajattu määrä, mutta sitä voi jakaa desimaaleilla ties kuinka pieniin osiin. Vaikka tätäkään bitcoinin teknisestä puolesta ei tietäisi, markkinalogiikka lisättynä tietolähteisiin, joihin itse luottaa, riittää.

Bitcoinin kanssa tulee olla tarkka, koska toimintoja ei voi perua. Bitcoinejaan ei kannata luottaa niiden käsiin, joista ei mitään tiedä. Jotkut firmat huijaavat. Ketään ei voi jäljittää. Rahoja ei saa takaisin, jos ne häviää. Anonyymiä markkinalogiikkaa ilman vakuutuksia. Tyhjästä noussut ja vain markkinalogiikalla toimiva virtuaaliraha on tällä hetkellä vaihdettavissa 450 euroon. Se on sen arvo nyt. Vuosi sitten se oli alle sata euroa. Viime vuoden loppupuoliskolla se kävi jopa tuhannessa eurossa. Joskus se ehkä hakkeroidaan toimimattomaksi tai joku parempi virtuaalikolikko korvaa sen. Se on hyvin uusi ilmiö. Mutta sen arvon muotoutuminen ei talousliberaaleille ole mikään outo tai kummallinen asia; tästä markkinalogiikastahan talousliberaalit ovat puhuneet kokoajan.

Tallennettu kategorioihin Yhteiskunta | Avainsanoina , , , , , | 4 kommenttia

Hyvä veli -verkostotko lievää korruptiota?

EU-komission uuden korruptiota käsittelevän selvityksen mukaan Suomessa harvemmin törmää suoraan korruptioon, mutta Suomen ongelmaksi nähdään hyvä veli -verkostot. Talouselämä uutisoi noin vuosi sitten Vaasan yliopiston julkaisemasta tutkimuksesta, jonka mukaan Suomen monet verkostot ovat korruptoituneita. Tutkimuksen mukaan ”raskaan korruption muodot” eli lahjonta sekä petokset ovat kuitenkin Suomessa harvinaisia. Vaikka meidän korruptiomme ei ilmene suorana lahjontana tai rikoksista ei pysty maksamaan itseään ulos lahjomalla poliisia, en vähättelisi Suomen hyvä veli -verkostoja korruption muotona.

Meillä ei rahan täytteiset salkut vaihda omistajaa hämäräkadulla tai pääministeri ota vastaan loistoautoa, mutta meillä kavereille annetaan hankkeita, työpaikkoja, luottamustoimia tai muita etuja. Suurin vaikeus hyvä veli -verkostojen tutkimisessa on nimenomaiset ”raskaan korruption” elementtien puutokset, joten salaisia sopimuksia tai lahjuksia harvoin löydetään. Toki esimerkiksi Ilkka Kanervan syntymäpäivät tai Keskustan vuosien takainen vaalirahasotku on muistissa edelleen. Jälkimmäisen seurauksena puutteet vaalirahalaissa tuli tosin huomioiduiksi ja myöhemmin parannelluiksi.

”Raskaan korruption” elementtien puutos ei vielä yksinään kerro paljoakaan. Ei poliittisen korruption ytimessä ole se rahan vaihtaminen itsessään, vaan se mitä sillä rahalla saa. Karikatyyrisessä korruptiovisiossa poliitikko saa salkun täynnä rahaa lahjuksena ja toteutaa lahjojan toiveen lakipykälissä tai hankinnoissa. Molemmat kokevat hyötyvänsä tästä salaisesta sopimuksesta. Entä jos poistetaan rahasalkku? Onko tilanne merkittävästi erilainen, jos asioista vaan sovitaan keskenään ja molemmat kokevat hyötyvänsä tästä ”sopimuksesta” eri tavoin? Eihän sen rahamäärän tai vaihto-operaation tulisi olla se määräävä tekijä, vaan ne toimintatavat tämän tapaamisen jälkeen. Ovela ei jätä jälkeensä edes sopimusta. Vaikka ”raskasta korruptiota” ei ilmene, voiko sanoa että seuraukset olisivat merkittävästi erilaiset? Se, ettei metodit ole täysin samat, ei tarkoita etteikö seuraukset olisi.

Ei korruptiota, vaan etuoikeuksia

Suomessa on ammattiyhdistysliikkeillä on vahva asema. AY-liikkeillä on perustuslaillisesta sopimusvapaudesta huolimatta oikeus määrätä omien alojensa työehdot, jotka koskevat kaikkia. Neuvotteluja käydään hallituksen kanssa. AY-liikkeisiin kuuluvat saavat verovähennystä jäsenmaksuista, erinnäisiä muita etuja esimerkiksi lehtitilauksista sekä ansiosidonnaista työttymyyskorvausta. Jokainen palkansaaja osallistuu näiden maksamiseen palkastaan otettavina veroina ja maksuina ja niistä hyötyvät vain ne, jotka kuuluvat liittoon. Liitot ovat luonnollisesti vahvasti yhteydessä puolueisiin ja puolueista hypitäänkin ay-liikeisiin töihin ja toisinpäin. Uusimpana esimerkkinä SDP:n puheenjohtajakisaan lähtevä Rinne, joka on tällä hetkellä AY-johtaja sekä toiminut SDP:n kunnanvaltuutettuna ja ministerin avustajana. AY-liikkeet tapaavat tukea valitsemiaan poliitikkoja vaaleissa. Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja Lepomäki ilmoitti tänään eronneensa omasta liitostaan protestina liittojen vahvalle asemalle.

Uusi läpimennyt kansalaisaloite tekijänoikeuksista on aiheuttanut nyrpistelyä poliitikoissa sekä tekijänoikeustahoissa. Aloite tyrmättiin heti kättelyssä. Suomessa toimii virkamiesvaltaa käyttävä voittoa tavoittelematon yhdistys TTVK, johon luovien alojen liitot ja esimerkiksi pakkomaksulla rahoitettu Yle kuuluvat. TTVK metsästää lataajia netissä syöteillä, kerää tunnistetiedot ja lähettää salaisia kirjeitä syyttettyjensä kotiin, jossa kehotetaan maksamaan tietty summa välttyäkseen oikeustoimilta. Muilla yhdistyksillä ei tällaista oikeutta ole. Eikä poliisilla.

Veikkausvoittovarojen jakoa ei Helsingin Sanomien mukaan valvota hyvin. Tukea myönnetään myös tahoille, jotka eivät sitä tarvitse eikä avunsaajista ole tarkkaa tietoa. Tuista päättävän ministeri Arhinmäen mukaan tukia valvotaan hyvin. Pääministeri Katainen tilasin 700 tuhannen raportin valitsemaltaan taholta ilman kilpailutusta, ongelma jäi pintapuoliseksi. Valtionvarainministeriö tilasi ilman sopimuksia konsultointia yli puolen miljoonan edestä. Valtion taholta palkattu konsulttiyhtiö suosittelee omaa yhteistyökumppaniaan urakkaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ei korruptiota, vaan poliittisia nimityksiä

Yle kokosi listan tämän hallituskauden kyseenalaista huomiota herättäneistä nimityksistä. Listalle mahtuivat myös aiemmin poliittisia virkanimityksiä kritisoineet edustajat kuten esimerkiksi Räsänen ja Arhinmäki. Julkisen sektorin eläkeyhtiö Keva on joutunut erottamaan johtajansa jo toistamiseen rahaan tai etuihin liittyvien jupakoiden seurauksena. Kauppalehti tulkitsee johtajavalintojen puoluetaustojen vaikuttaneen pätevämpien hakijoiden ylitse. Biaudet’n valinnasta vähemmistövaltuutetuksi tehtiin kantelu, koska Biaudet ei täyttänyt työhön vaadittua koulutustasoa.

Poliittisilla avustajilla ei ole määrärajaa. Uusin trendi on ministerien ex-avustajien siirtyminen tarjoamaan lobbauspalveluja. HS:n mukaan Lipponen on perustamassa jo toista konsulttifirmaa. Suomessa on täysin avoimia lobbausfirmoja, jotka lupaavat auttaa saamaan äänensä kuuluviin poliittisessa päätöksenteossa. Korruptiossa pärjää rahalla, hyvä veli -verkostoissa raha ei riitä. Suomalaiset professorit kritisoivat uutisessa Suomea, koska sillä ei ole mitään lainsäädäntöä tai eettistä ohjeistusta lobbaukselle eikä poliitikkoja yksityiselle puolelle siirtyessään sido samanlaiset loikkauslait kuin yrityksiä.

Olisihan se typerää olla palkkaamatta parasta henkilöä työhön, vaikka hän sattuisi olemaan samasta puolueesta tai vapaa-ajan saunakaveri. Ei suhteista tule rangaista. Kysymys onkin juuri siinä palkataanko kaikkien yhteisiä rahoja käyttävien poliitikkojen taholta paras vaihtoehto, vaikka kaveri vai paras vaihtoehto, koska kaveri. Sitä voi pohtia.

Ei korruptiota, vaan hyviä veljiä

Jotta kirjoituksestani ei tulisi liian pitkä, olen käsitellyt vain osaa lähivuosien tapahtumista ja vain lähivuosilta. Saman kaltaisia tapauksia löytyy pitkältä menneisyydestä ja vain google on rajana, jos joku haluaa tätä lähteä tutkimaan tarkemminkin. Huomion arvoista on se, että jokainen linkkini oli jonkun valtamedian uutisoima tapaus eikä seurauksia ole juuri tullut – muutamia potkuja lukuunottamatta. Harva ministeri on joutunut edes eroamaan. Tällä kaudella on vain yksi ”kohuero”, Hautala, joka ei ollut mukana esimerkkitapauksissani. Kiistellyt nimitykset ovat säilyneet.

Ei ole mikään ihme, ettei näitä jaksa vatvoa jatkuvasti. Omaa mielenterveyttä rapauttava epäoikeudenmukaisuuden tunne on pakko hylätä, koska asioille ei todella tunnu voivan mitään. Ministereillä on valtaa vaikka mihin vaikkeivat ministeripaikat korreloi äänestystuloksen kanssa, vaalilupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa, hallitusohjelmaan voi vedota mielivaltaisesti, puoluetuet ovat EU:n toiseksi suurimmat eikä kansalaisaloite uudistanut mitään.

Pienen Suomen pienet verkostot saattavat tuntua suuressa skaalassa merkityksettömiltä. Moni asia Suomessa saattaa jopa toimia siksi, että hyvin monessa kaupungissakin asuu enemmän väkeä kuin koko Suomessa. Suomi on pieni maa ja sen korruptio on pientä? Suhteellisesti katsottuna tulee muistaa, että valtiorahoitteinen Yle on kaksi kertaa suurempi kuin BBC ja Helsingin kaupunginjohtaja tienaa enemmän kuin Lontoon tai New Yorkin pormestarit.

Mitä eroa on korruptiolla ja hyvä veli -verkostolla? Korruptiosta joutuu vankilaan.

Tallennettu kategorioihin Yhteiskunta | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Minä en halua olla kiintiönainen

Euroopan unioni parlamentti on hyväksynyt lain, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä jokaisessa yli 250 henkilön pörssiyhtiön hallituksessa on oltava vähintään 40 prosentin naisedustus. Seuraavaksi päätöstä käsitellään EU-jäsenmaiden kesken. Päätös on poikinut monenlaista kritiikkiä aina markkinalogiikan pilaamisesta epätasa-arvoon tasa-arvon sijasta. Kritiikkiä aiheuttaa myös se, että tietyille aloille ei yksinkertaisesti kouluttaudu niin paljon naisia kuin miehiä, joten mistä saadaan kaikki naiset kiintiöitä täyttämään. Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki kirjoittaa blogissaan: ”Esimerkiksi Teknilliseen korkeakouluun (nykyisin Aalto Yliopisto) hyväksytyistä opiskelijoista on naisten osuus ollut noin neljännes.  Ja esimerkiksi tietotekniikan, sähkö- ja tietoliikennetekniikan ja konetekniikan opiskelijoista naisia on kautta vuosien ollut vain reilut 10%. ”

Ohessa yleisimmät perustelut kiintiöiden tarpeelle, jotka kaikki sisältävät ongelmia. Puhumattakaan tästä nousevasta uussukupuolisuuden trendistä, jossa sukupuolisesti naista tai miestä ei pidetä ainoina vaihtoehtoina tai ajatuksesta, ettei sukupuoli kuulu valtiolle – saati sitten työpaikalle. Naiskiintiöt aiheuttavat sitä, että henkkarit tulee kaivaa esiin työhaastattelussa ja sotun yksi numero saattaa ratkaista ”pätevyyden” työhön.

Kiintiöt luovat tasa-arvoa?

Tasa-arvolla voidaan tarkoittaa kontekstista riippuen kaikkien samanlaisten tapausten kohtelua samalla tavoin, hyödykkeiden tasaisempaa jakamista tai mahdollisuuksien tasa-arvoa. Suomessa maksuton koulutus maisteriksi asti turvaa ennen kaikkea viimeisimmän. Ihmisoikeussopimuksissa määritellään ehtoja, jotka eivät saa aiheuttaa erilaista kohtelua yksilöiden kesken.

Yksi näistä on sukupuoli, joten ainakaan naisten ja miesten erilainen kohtelu samanlaisesa tilanteessa ei ole tasa-arvon mukaista. Kiintiöiden puoltajan tulee siis tasa-arvosta puhuessaan tarkoittaa hyödykejaon tasaamista ollakseen ristiriidaton eli jos naisen euro on 80 senttiä, se tulee tasoittaa syistä riippumatta. Jos naiset eivät hae johtajiksi yhtä lailla kun miehet, tasoittava toimi on laittaa kiintiöt. Yle uutisoi pari viikkoa sitten naisten euron olevan valtion johtotehtävien puolella jopa 1,11 euroa, joten tasa-arvologiikalla tämäkin jako tulisi jotenkin korjata.

Kiintiöitä tarvitaan, koska miehet suosivat miehiä?

Miesvallan uusiutuminen on yleinen peruste naiskiintiöille. Naisilla ei ole samanlaista mahdollisuutta edetä urallaan kuin miehillä, koska miehet viihtyvät miesympäristössä ja suosivat valinnallaan muita miehiä. Järjestelmässä on jo yksinään korjattavaa, jos yrityksen ei tarvitse valita parhaita työntekijöitä menestyäkseen, vaan menestys tulee yritystukien ja poliittisten päätösten kautta. Sovinismi kun ei ole taloudellisestikaan kovinkaan kannattavaa. Ja sitä mahdollista vanhojen ukkojen sovinismia ei mikään kiintiö korjaa.

Kuten Lepomäkikin totesi, naisia kouluttautuu paljon vähemmän aloille, joissa suomalaiset pörssiyhtiöt menestyvät. Miksi siis koulutus- tai osaamisvaatimuksista tulee poiketa sukupuolen vuoksi? Ja minkä vuoksi juuri sukupuoli nähdään niin merkittäväksi erotteluksi, jonka mukaan ryhmäsuosimista tehtäisi? Yksilö kuuluu moniin erilaisiin identitettiryhmiin eivätkä rajat näissä ryhmissä ole selviä. Mitä jos miehisyyden sijasta ”syrjimisperuste” onkin koulutustaso, kaljaporukka, tietty syntymäpaikkakunta… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ei ole takeita siitä, että juuri sukupuoli on se merkitsevin ”ryhmäero”. Tuukka Kuru muistuttaa kirjoituksessaan, mitä Kevan kohuihin joutuneen Ailuksen valinnasta toimitusjohtajaksi aikoinaan kirjoitettiin. Taas yksi lasikatto rikki ja niin edelleen. Paraniko meidän naisten asema Ailuksen nimityksen ansiosta? Pitäisikö kiintiöidä myös alemmin koulutetuille oma edustus pörssiyhtiöiden hallituksiin?

Kiintiöistä on hyötyä koko naissukupuolelle?

Jotkut ovat valmiita hyväksymään kiintiöiden epäoikeudenmukaisuuden, koska seuraukset ovat kuitenkin hyvät. Hetkellinen epäoikeudenmukaisuus voidaan sallia, koska se tuottaa tasa-arvoisemman tulevaisuuden seuraaville sukupolville. Hyöty menee siis edelle. Ongelmana on sen todistaminen, että kiintiöistä on todella edes hyötyä naisten asemaan nähden – varsinkaan niin paljon hyötyä, että se ylittää vaatimuksen oikeudenmukaisuudesta. Norja hyväksyi naiskiintiöt vuonna 2003 ja yhtiöiden pörssikurssit notkahtivat alaspäin. Asiaa tutkineet tutkijat ehdottivat syiksi esimerkiksi sitä, että yhtiöiden tuli vaihtaa hallitustansa nopealla tahdilla vailla kunnon hakuprosesseja ja kokemattomat hallitukset tekivät kannattamattomia yritysostoja. Paraniko naisen asema Norjassa siis?

Miehiä on oikeudenmukaista rangaista menneisyydestä?

Moni kiintiöiden kannattaja perustelee tällä. Kiintiöt ovat oikeutettuja, koska miehet ovat historallisesti alistaneet naisia, estäneet heidän kouluttautumistaan ja aiheuttaneet omalla toiminnallaan tämän nykyisen tilan, ettei naisia löydy johtajapaikoilta ”tarpeeksi”. Kiintiöt antavat naiselle tavallaan hyvitystä historiasta tekemällä heille ”oikeudenmukaisesti” paikkoja johtoportaaseen. Miehien voidaan laskea tavallaan olevan ”velkaa” tämän naisille.

Tässä on suuri ongelma: kollektiivien rangaistus. Kun nyt toivottavasti halutaan olla rationaalisia, pitäisi voida perustella se, miksi on oikein rangaista kaikkia miehiä joidenkin miesten teoista. Rangaistuksenhan kokevat vain ne miehet, jotka eivät kiintiöiden vuoksi saa paikkaa, vaikka he olisivat pätevämpiä hakijoita kuin valitut naiset. Perustelu ei huomio yhtään sitä, ovatko nämä kyseiset miehet syrjineet naisia omalta osaltaan vai eivät. Yksilö joutuu kokemaan syrjintää vain sukupuolensa perusteella, vaikka olisi suurikin tasa-arvon puolestapuhuja.

Tästä seuraa lisää ongelmia. Monen jakama oikeudenmukaisuusperiaate kokee kolhaisun siinä, kun aletaan rangaista ihmisiä sen vuoksi, että he kuuluvat johonkin ryhmään. Yhteiskuntamme oikeusjärjestelmä ei hyväksy ajatusta, että syyllisen sijasta rangaistaan jotain samankaltaista yksilöä. Rangaistus tulee asettaa sille, joka on toimintaan syyllistynyt. Periaate toimii pienemmälläkin skaalalla: Ryhmän sitä lasta rangaistaan, joka luokkaretkellä päättää näpistää huoltoasemalta suklaapatukan eikä vain jotain lasta siitä ryhmästä – riippumatta kuka teki mitä.

Tietysti tämän ongelman välttää, jos voi todella jotenkin todistaa, että kaikki miehet syrjivät naisia.

Kenen mielestä naiset eivät pärjää itsenäisesti?

En kannata pörssiyhtiöiden naiskiintiöitä. En pidä maailmaa niin sovinistisena, saati olettaisi kiintiöiden mitään parantavan vaikka mielikuvani osoittautuisi vääräksi. Suurin ongelma kiintiöissä on se suoranainen varpaille astuminen yksityisten yritysten omistajien omistusoikeuden tai itsemäärämisen suhteen. Ja ennen kaikkea, miksi olisi kannattavampaa olla palkkaamatta parhaimpia työntekijöitä sen sijaan, että istuttaa orjallisesti vain miehiä hallituksissa syystä X?

Minä tunnen paljon naisia, jotka vastustavat naiskiintiöitä ja netissä olen huomannut samaa ilmiötä laajemminkin. Moni nainen, itseni mukaan lukien, ei pidä ajatuksesta olla vain osa kiintiötä. Naiset ovat kunnianhimoisia, älykkäitä, rohkeita ja vaativia – siinä missä miehetkin – ja haluavat tulla kohdelluiksi yksilöinä. Kiintiöiminen tuntuu askeleelta taaksepäin tasa-arvon suhteen, koska naisten kyvyt pitää itsestään huolta ja olla ylpeä omasta koulutusvalinnastaan kyseenalaistetaan. Millä yhtiöt lakimuutoksen jälkeen erottelevat sitä, onko nainen palkattu naiseutensa vai osaamisensa mukaan? Millä nainen pystyy enää todistamaan kykyjään miehien lailla, vaikka olisi päässyt täysin omin avuin asemaansa, kun lain mukaan kiintiöllä olisi pitänyt päästä joka tapauksessa. Naiskiintiöt halventavat naisten omia saavutuksia ja pönkittävät ennen kaikkea miesten maailmaa. Firmat, joiden hallituksissa on esimerkiksi puolet naisia jo nyt ja heidät on valittu täysin omien ansioidensa mukaan yhtyvät samaan tilastoon kiintiönaisten kanssa, eivätkä he voi ”todistaa” mitenkään, että naiset ovat paikallaan myös ilman kiintiöitä. Naisen tulee todistella enemmän ja enemmän osaamistaan ja hyvin ilmeisesti kiintiöt aiheuttavat miehissä närää, kun he eivät voi kilpailla työmarkkinoilla reilusti omien ansioidensa perusteella.

Jotkut naiset toki ovat onnellisia siitä, että palkka ja edut juoksevat, oli sitten asemassaan oikeutetusti tai ei. Jotkut eivät näe periaatteellista ongelmaa siinä, että laki pakottaa palkkaamaan heidät jonkun pätevämmän ohitse. Joku on varmasti kokenut paljonkin sovinismia työelämässä tai sen ulkopuolella ja on täysin oikeutetusti näille miehille vihainen. Jotkut miehet ovat sovinisteja. Lakimuutoksia parempi tapa voisi olla jonkinlainen sertifikaatti ”tasa-arvoinen yritys” tai jotain sitä luokkaa, jolloin kuluttaja voi valita jaloillaan tai priorisoida valintojaan ja moraalista hyvää säteilevät poliitikot voisivat leikkiä tehneensä jotain. Sovinististen yritysten imagohaittakin on jo toimivampi tapa luoda tasa-arvoa kuin poistaa jokaiselta naiselta mahdollisuus tulla otetuksi vakavasti työelämässä. Minä en ainakaan halua alkaa pelkäksi kiintiönaiseksi!

Tallennettu kategorioihin Yhteiskunta | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Suomi niskalenkittää verotulot muualle

Vallitseva talouskriisi köyhdyttää ja vaikeuttaa yhteiskuntien toimintaa. Erityisesti euromaat ovat nykyisen kriisin keskiössä, mutta ei maailmantaloudessa yleisestikään hyvin mene. Suomi on onnistunut velkarahalla, hyvällä infrakstruktuurilla ja suomalaisen työmoraalilla selviämään tähän saakka. Nykyinen hallitus on heikentänyt ostovoimaa entisestään ja viljellyt rahaa turhiin hankkeisiin, työryhmiin tai kyseenalaisiin raportteihin. Olen kirjoittanut hallituksen huonosta talouspolitiikasta jo tänä vuonna aiemmin.

Suomen verotulojen valuminen ulkomaille on ollut asiakysymyksenä jo pitkään.

Facebookin Jerky Käteinen tykkää niskalenkittämisestä

Facebookin Jerky Käteinen tykkää niskalenkittämisestä

Valheellisesti suurimpana ongelmana nähdään veroparatiisit, joita vastaan on käytävä sotaa hintaa tuijottamatta. Lisäbyrokratia, lait ja tehostunut valvonta pyrkivät pitämään veronkierrättäjät aisoissa. Harmaan talouden kitkemiseen annetaan miljoonia lisää rahaa seuraavassa budjetissa, mutta toimivuudesta ei ole takuita sen enempää kuin ennen.

Minäpä vähän valaisen, mihin sitä rahaa Suomesta karkaa – erityisesti Viroon. Jokainen uutislinkkini on uutisoitu vuoden sisällä – vanhin syyskuussa 2012. Tässä ei tarvitse vielä edes huomioida rahan holtitonta käyttöä, puoluekavereiden suojatyöpaikkoja eikä mitään turhia rahareikiä. Tässä on kyse Suomen aivan omasta politiikasta, joka itsessään vain valuttaa rahat veden tavoin pois käsistä.

Mitä Suomesta karkaa pois?

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin jo viinarallia, joten sitä en enempää tässä kirjoituksessa käsittele. Perinteinen ”verot muualle, kulut omaan maahan” pätee Virosta tuodun alkoholin kanssa, sillä suomalaiset alkoholin liikakittaajat tulevat ongelmineen suomalaisten sairaaloiden asiakkaiksi. Viinaralli on tällä tavoin tarkasteltuna yksi ”kärkikarkaajista”.

Viroon ei karkaa vain alkoholiveroja. Virosta käydään hakemassa myös makeisia. Kaupan alan tutkimuksen mukaan makeisveron vaikutukset alkavat näkyä. Mukaan tilastoihin ei mahdu vielä tänä vuonna noussut arvonlisävero. Virvoitusjuomaveron ja sokeriveron nousun myötä Virossa pelätään alkavan myös ”mehukattiralli”. S-ryhmä on avannut oman myymälänsä Tallinan sataman läheisyyteen ja on rakennuttamassa suurempaakin Prismaa kaupunkiin. S-bonusta saa siis Virostakin.

Tukes kielsi ilokaasun myynnin Suomessa ja uhkasi kermavaahtoyrittäjiä uhkasakolla. Iloiset Keittiöpojat Oy siirsi yrityksensä Viroon ja jatkaa toimintaa sieltä käsin.  Uhkasakon saanut sähkötupakkayritys pohtii Viroon muuttamista, koska jo sähkötupakan myynti lasketaan Suomessa tupakkalain vastaiseksi. Nettikaupassa olevat kuvat ja hintatiedot rikkovat tupakkajäljitelmätuotelakia.

”Paheelliset” yritykset eivät ole ainoita karkaajia. Kauppalehti uutisoi metallin alihankintaketjun karkaavan Suomesta koneistuspalveluiden kysynnän laskiessa. Sijoitusyhtiö Panostajan toimitusjohtajan mukaan investointeja tehdään Viroon, koska työmarkkinat ovat siellä joustavammat. Taloussanomien mukaan Virossa toimii jo yli 4000 kokonaan suomalaisten omistamaa yritystä ja kertoo samassa uutisessaan jopa 5000 pienen tai keskisuuren yrityksen suunnittelevan muuttoa naapuriin. EK vaatii hallitukselta toimia yritysten säilyttämiseksi Suomessa. Tänä vuonna voimaan astunut pankkivero sai Nordean siirtämään riskejään Ruotsiin, mutta tämän tempun vuoksi pankkiveron pelätään jopa onnistuvan pienentämään verotuloja aikasemmasta pankkiverottomasta vaiheesta.

No mitenkäs autot? Saksasta ollaan totuttu hakemaan halpoja autoja, mutta muitakin vaihtoehtoja on. ”Viro-tempulla” autoilijat voivat ajella verottomalla autolla niin kauan kuin haluavat, elleivät huonolla onnella jää kiinni liikenteessä. Pöytälaatikkofirma Virosta ja auto firman nimiin, hip hei. Teoriassahan verottomalla autolla saa ajella enintään kuusi kuukautta.

Sähkövero astuu voimaan ensi vuonna. Suunnitteilla on myös nk. ”windfall-vero”, jossa sähköyhtiöiden päästökaupoista syntyneitä ”ansiottomia” tuottoja voidaan verottaa. SDP ja Keskusta ajoivat kyseistä veroa jo viime hallituskaudella. Sähköliitto vastustaa windfall-veroa ja ilmoittaa, että riski vesi- ja ydinosaamisen karkamisesta ulkomaille on suuri. Alalta katoaisi myös työpaikkoja, jos ”päästöttömiä” energiantuotantotapoja aletaan verottamaan ylimääräisellä verolla. Energiateollisuus Ry kritisoi myös kyseistä veroa.

Uusin kiihkohattuilu tulee tietysti demari Mäkisalo-Ropposen eduskuntakyselystä, jossa halutaan laittaa rakennekynsien ja ripsien pidennyksien teko luvanvaraiseksi. Edustaja on huolissaan työntekijöiden altistumisesta myrkyllisille kemikaaleille. Yhtäkään kuolemantapausta ei ole vielä ilmoitettu, mutta oma tärkeys eduskunnassa tulee tietenkin todistaa. Viime toukokuussa maan mainio blogi ”Oikea Suomi” kirjoitti osuvan artikkelin, jossa kerrottiin miten Suomessa voi tienata miljoonan hiusten leikkuulla. Onkohan joku nyt käynyt lukemassa tätä kirjoitusta vailla käsitystä sarkasmista? Oli miten oli, jokainen nainen tietää nykyään, että rakennekynnet ja ripsien pidennykset kannattaa hoitaa Virossa, jos tuttavapiiristä ei löydy kosmetologia. Moni käy Virossa myös kampaajalla. Tässä tapauksessa voisi todeta asiakkaiden valuneen jo suurimmassa määrin Viron puolelle, mutta moinen lupamenettely ajaisi viimeisetkin alan taloudelliset tukijat naapurimaahan.

Puhumattakaan vielä niistä muista ongelmista, joilla Suomen yrittäjiä haitataan. Esimerkiksi Suomen tekijänoikeustaho TTVK, rekisteröity yhdistys, joka käyttää poliisiakin laajempaa virkamiesvaltaa viestinnän lakeja tulkittaessa, pakotti kirjalainapalvelun sulkemaan ovensa. Yhdysvalloissa saman idean yrityksen markkina-arvoksi on 600 miljoonaa dollaria.

Viimeisenä vailla lähdeviitteitä pitää siis tietysti todeta vielä yksi: ihmiset. Käsite ”veropakolainen” on jo vakiintunut tietyissä piireissä. Yrityksien ohella myös tavallisia ihmisiä muuttaa Viroon – kenties töihin johonkin suomalaisyritykseen. Joku ostaa kämpän Suomesta, vuokraa sen ja menee Viroon odottelemaan tuottoja. Joku menee opiskelemaan Viroon, joku menee vain ihan periaatteesta. Koulutettua väestöä karkaa Suomesta pois, jos markkinoilta ei löydy työpaikkoja. Suomen nykyinen politiikka aiheuttaa jo monen tasoista ”periaatteellista vihaa” päättäjiä kohtaan, jolloin kieltoja ja holhousta on paettava ulkomaille.

Onko verojen nostaminen ja kieltojen lisääminen todella se ainoa ratkaisumalli edelleen?

Tallennettu kategorioihin Yhteiskunta | Avainsanoina , , , , , , | 3 kommenttia

Yleinen kukkahattuilu on portti alkoholismiin

Demaripuolueen kierrätysministeri, uusi peruspalveluministerime Susanna Huovinen, väläyttelee pohdintoja keskioluen myynnin kieltämisestä päivittäistavarakaupoissa. Jos oletti, ettei kukkahattuus voisi MGR:stä pahentua, oli väärässä. Päihdepolitiikasta puhuttaessa kukkahatut aivopiereskelevät kieltolakien toimivuuden puolesta, vaikka kaikki empiria todistaa muuta. Alkon monopolin vallan laajentaminen ei tietenkään kiellä keskiolutta sanan suorassa merkityksessä, mutta samoja negatiivisia ilmiöitä se tulisi aiheuttamaan kuin kieltolaki konsanaan.

En haluaisi kirjoittaa tästä aiheesta. En haluaisi hokea itsestään selvyyksiä. Koen sen Alkoholimainoskuitenkin ärsyttävän tarpeelliseksi, joten pakko se on nyt tehdä. Alkoholikulttuuri Suomessa on humalamyönteinen. Alkoholin tuomat ongelmat ovat Suomessa suuria. Keski-ikäiset juovat paljon. Nuorten juominen on kuitenkin laskenut 2000-luvun alusta lähtien, vaikka vuonna 2003 vielä laskettiin alkoholiveroa. Ennen kaikkea, nuorisotrendi näyttäisi nykyään olevan sen kannalla, ettei humalajuominen ole enää yhtä suuri trendi kuin vanhemmillaan oli. Onko syynä Internet, josta tietoa saa ilman ”pelottelua” vai onko syynä vain paikallisten juoppojen katselu katukuvassa? Syytä voi vain arvailla. Yksi ilmeinen ero on se, että kun vielä 1960-lukuun asti viina oli kortilla, nuorten aikuisten aikaan kulttuuri alkoholin suhteen on ollut paljon vapaampi. Vasta 2000-luvun lopussa radikaalimpi sääntely myyntiaikarajoineen ja mainoskieltoineen on nostanut päätään – samaan aikaan kun nuoret aikuiset ovat jo omaksuneet sivistyneempää juomiskulttuuria. Toki osa nuoristakin on juoppoja, mutta syynä lienee enemmän rakenteelliset ongelmat liian säädeltyjen työmarkkinoiden sekä syrjäytymisen seurauksena – ja tietysti vanhempien juomatavat vaikuttavat asiaan.

Ikäluokat, jotka elivät viinakorttien tai kieltolain aikaan, eivät tilastojen mukaan osaa juoda edelleenkään. Suhtautuminen alkoholiin on epäterveempää, mitä enemmän sitä on säännelty. Eurooppalainen ns. sivistyneen alkoholin käytön kulttuuri oli rantautumassa Suomeenkin nuorten aikuisten keskuudessa, mutta sen kehityksen voi helposti pilata palaamalla menneisyyteen. Muualla Euroopassa saattaa saada keskellä yötä ruokakaupasta pullon viiniä tai vaikka viskiä eikä känniläisiä silti parveile kaduilla samoin kuin Suomessa. Keski-ikäisväestöön ei tule pätemään minkäänlaiset alkoholirajoitukset, koska moni on jo tottunut hakemaan viinansa Virosta ja kun he sattuvat nyt luonnollisesti olemaan yli 18-vuotiaita, ei heitä voi käskyttää kuin pieniä lapsia – vaikka kukkahatut niin kovasti sitä toivoisivatkin. Juominen vähenee kun ihminen itse niin valitsee. Ongelmakäyttäjiä löytyy taas kaikista päihteistä, oli laillisia tai ei. Oikeanlainen valistus sekä esimerkiksi ikärajapolitiikka toimii parhaiten. Jatkuva niskahuohotus aiheuttaa ennen kaikkea stressiä, ahdistusta sekä kapinaa, jolloin Viruvalgen naukkailu tuntuu enemmänkin kuin mukavalta. Kukkahatut kieltopolitiikallaan ajavat ihmisiä alkoholismin tielle paremmin kuin mikään muu taho.

Alkoholipolitiikan vaikutus talouteen

Suomen alkoholipolitiikassa ja uusimmassakin Huovisen avauksessa voi olla taustalla muutakin kuin kauniiseen pakettiin puettu terveydestä huolehtiminen ja yksilön itsemääräämisen poistaminen.

Suomalaiset kuluttivat Virossa rahaa viime vuonna enemmän kuin koskaan. ”Viinaralli” on edelleen hyvissä voimissaan, mutta huomattavaa ja uutta on ollut esimerkiksi makeistenkin hakeminen Virosta. Ne ovat toinen tuoteryhmä, jonka sixpack-hallitus otti silmätikukseen kehittämällä makeisveron vuonna 2011 – ja myöhemmin vielä nostaen sitä. On ilmeistä, että ”viinaralli” kiihtyy, mitä enemmän alkoholia Suomessa säännellään. Verot karkaavat ulkomaille, kun valtio käy liian ahneeksi. Tätä ei jostain suusta ymmärretä eduskunnassa. Veroja ei voi nostaa loputtomiin häiritsemättä ostovoimaa ja kalleudella sekä sääntelyllä luodaan vain hyvin otolliset – ja taloudellisesti kannattavat kiinnijäämisriskinkin uhalla – pimeät markkinat. Ei kestä kauaakaan, kun keskioluen siirtämisen jälkeen avautuisi monen yksityishenkilön kotona oma ”alko”, josta myytäisi Virosta haettua viinaa verotta. Siihen se menee, halusi tai ei. Valtion ahnehtiessa veronkierto ei ole moraalisesti mitenkään väärin.

Kokoomuslainen Tuomas Aarni kirjoittaa blogissaan Alkon tulojen laskeneen ja heittää ilmoille vision, jonka mukaan Alkon tulojen vähentymistä yritetään ehkäistä lisäämällä monopolin alle lisää tuotteita. Aarni taitaa olla täysin oikeilla jäljillä. Alkon tuotteiden, viiniä lukuunottamatta, myynti on laskenut rajusti. List of countries by alcohol consumption listaa alkoholitilastoja koko maailmasta. Suomi sijoittuu 20. ja 30. välille eri tasoisia viinatuotteita vertailtaessa. Huomionarvoista on se, että Viro on lähellä kärkipäätä oluessa ja vahvoissa viinoissa, mutta viinissä ei. ”Viinaralli” taitaa loistaa näissäkin tilastoissa, vaikka tilasto on vuodelta 2011 ja turismiakin on jollain tasolla vielä huomioitu.

Yksi näkyvä alkoholipoliittinen seikka on S- ja K-ryhmän kauppojen aktiivinen sijoittelu Alkojen läheisyyteen. Sijoitustapa, jota moni haukku kartelliksi, osa lobbaukseksi, vaikuttaa vahvasti kahden ketjun myyntituottoihin. Lidlin markkinaosuuden hankkimista on vaikeuttanut hyvien liiketilojen puute sekä kaksi ketjua, jotka omaavat markkinat lähes kokonaan. Olisikin melkoinen rahapommi näille kahdelle ketjulle lopettaa keskioluen myynti päivittäistavarakaupoissa, sillä heidän liiketilansa on kaavoitettu Alkojen läheisyyteen poliitikkojen toimesta, Lidlin ei. Tällöin Lidliin autoilu voisi alkaa käymään jo työstä, kun olutkin tulisi hakea muualta.

Voisiko demariministerimme olkapäällä istua kaksi aktiivista lobbaria, joiden ainoa interssi olisi saada Lidl pois markkinoilta – varsinkin kun hän itse ei tunnu ymmärtävän edes sitä, mistä ”viinaralli” johtuu?

Tallennettu kategorioihin Yhteiskunta | Avainsanoina , , , , , , , | 5 kommenttia

Valtio varastaa aikasi

Harmaan talouden selvitysyksikkö on antanut lausuntonsa Ylelle aikapankkien toiminnasta ja siihen liittyvistä velvollisuuksista. Selvitysyksikkö on päätynyt tulokseen, että aikapankkien kautta tapahtuva työn vaihtaminen työhön on veronalaista toimintaa, vaikka euroja aikapankeissa ei liiku. Verottajan näkökulmasta aikapankit toimivat tällä hetkellä harmaan talouden vyöhykkeellä, koska ihmiset tuottavat toisilleen hyvinvointia vapaaehtoisesti aikaansa vaihdellen, mutta valtio itsessään ei tienaa tästä mitään.

Aikapankeissa ”rahayksikkönä” toimii työtunti, jonka voi vaihtaa toisen henkilön työtuntiin. Jokainen tunti on samanarvoinen työstä riippumatta eli tunnin ruohonleikkauksen voi vaihtaa vaikka tunnin hierontaan. Palvelu pyörii ihmisten omalla tarmokkuudella ja halulla tuottaa yhteistyöllä hyvinvointia. Verkoston myötä palveluita voi vaihdella paljon lähipiiriä laajemmin. Aikapankkien taustalla oleva filosofia tuntuu korostavan sitä, että köyhälläkin henkilöllä on mahdollisuus omalla työllään hankkia itselleen palveluja eikä rahan määrä ole merkityksellinen. Aikapankki.fi -sivusto kirjoittaa aikapankkien vahvistavan yhteisöllisyyttä ja työn arvoa.

Samaan aikaan kun jokainen hyödyke kallistuu, verot nousevat ja poliitikkojen legitimiteettiJulkiset_kokonaismenot_1975_2012 katoaa, ihmiset pysyvät innovatiivisina. Siitähän tässäkin on kyse. Jos aikapankkitoimintaa aletan verottaa, kuolee koko idea luultavasti siihen. Valtion verotulot yhdessä julkisen menojen kanssa ovat jatkuvassa kasvussa, joten ongelma ei liene verotulojen puute vaan niiden huono käyttö ja luonnollisesti liiallisesti kasvanut julkinen puoli, joka näyttää vain laajenevan. Vuonna 2012 veroja kerättiin noin 84 miljardia, joka on suurin summa koko euroaikana (Verot 1993_2012). Aikapankkeja on Suomessa muutama kymmenen ja toimintaa ollaan harrastettu jo viime vuosikymmeneltä lähtien. Verotuksen ei tule olla itse tarkoitus eikä aikapankkeja tule laskea veronkierroksi. Vain HV-valtion virkamiehen mielestä ihmisten vapaaehtoinen toiminta yhteisen hyvinvoinnin lisäämiseksi on ongelma.

Ylen uutisessa selvitysyksikön apulaisjohtaja ei tiedä vielä, miten aikapankkeja voi verottaa, mutta verotusmalli aiotaan kehittää. Selvitysyksikkö pohtii myös, onko naapurin kukkien kasteleminen veronalaista työtä, koska jokainen vaihdanta tulisi verottaa. Vapaaehtois- ja talkootyö kun on vielä verovapaata, mutta lupaus vastapalveluksesta poistaa vapaaehtoisuuden käsitteen. Miten monella erilaisella tavalla tämä todistaa sen, että valtion byrokratia, verot sekä tiukat säädökset ennemmin rajoittavat ihmisten toimintaa kuin hyödyttävät sitä? Tietysti pimeällä työllä on ollut tarkoitus kiertää työehtosopimuksia tai työn verotusta maksamalla käteistä palkkaa, kun kumpaakaan osapuolta ei kiinnosta maksaa eläkemaksuja tai vakuutuksia pienestä työsuoritteesta, mutta aikapankin voi nähdä toteuttavan erilaista tapaa. Yhteiskunnassa kehittyy pitkästä aikaa taas ajattelutapa työn erilaisesta arvosta itsessään ja sen hyödyllisyydestä sekä pienyhteisöjen tarpeellisuudesta. Epävakaa valuutan tulevaisuus ja jatkuvasti masentavat talousuutiset antavat pontta ottaa toimintaa enemmän omiin käsiin ja tehdä asioita. Sivusta seuraajan osa kyllästyttää. Toki aikapankin voi nähdä helpottavan ihmisten pimeiden töiden hankkimista, mutta kun raha ei liiku, ei verottajaa pitäisi kiinnostaa. Moni aikapankki-harrastaja käy varmasti ”oikeissa töissä” ja ostaa ”oikeita tavaroita”.  Työn vaihtamisen työhön ei tulisi missään nimessä olla verotettua.

Veronkierto on rikoslaissa säädettyä. Harmaa talous nähdään varastamisena valtiolta. Miksi aikapankkien toiminta nähdään veronkiertona mahdollisuuden sijaan? Jos aikapankkien kautta vaihdettuja palveluita aletaan verottaa, muuttuu toiminta tappiolliseksi. Sen sijaan, että saat palvelun palvelua vastaan, joudut maksamaan valtiolle antamastasi palvelusta, vaikket saisi siitä rahaa. Tällöin maksat itse siitä, että teet jotain vailla rahallista tulosta. Lienee syynsä, miksi kaikilla potentiaalisilla henkilöillä ei ole halukkuutta hankkia y-tunnusta ja laskuttaa toisiaan keskenään palveluista. Lienee myös syynsä, miksi palveluita ei ole varaa käyttää tai yleinen hintataso on niin korkea. Lienee myös syynsä, miksi tavallinen tallaaja ei osaa edes olettaa, miten monella tavalla hän toimii väärin kun pesee ikkunoita vastalahjaksi lapsensa vahtimisesta. Hyi sinä valtion petturi, maksa verosi ja ole onnellinen!

Tallennettu kategorioihin Yhteiskunta | Avainsanoina , , , , | 10 kommenttia

Ay-liikkeen tornit romahtavat

Liberan julkaisema raportti ”Umpikujassa?” kyseenalaistaa ammattiyhdistysliikkeiden tarpeellisuuden nykyajan ei-demokraattisena valtiomahtina ja vaatii esimerkiksi työehtospoimusten yleissitovuuksien purkamista. Keskustelu asian ympärillä on äitynyt melko likaiseksikin eikä ammattiyhdistyksen johtohahmot tai heidän tukijansa pysty pysymään kauniin keskustelun raameissa, vaan vetävät maton jalkojen alta henkilöhyökkäyksin tai kolmannen maiden työoloista puhuen.

Umpikujassa-kansi-212x300

Liberan raportti kritisoi nykyisen kaltaista AY-liikettä

Miksi Liberan raportti aiheuttaa niin paljon vihaa? Kansanedustaja Päivi Lipponen (sd) visioi Facebookissa omalla seinällään Liberan raportista seuraavasti: ”... Ajatushautomon teoksessa esitetään, että jokainen meistä palkansaajista ihan itse kävisi neuvottelmassa työnantajansa kanssa työpäivän pituuden, palkan, ylitöistä maksamisen, lomapäivät. Tällöin ei tarvittaisi enää Lääkäriliittoa, Tehyä, Journalistiliittoa, OAJ:tä… Tai siis ay-liike voisi hautomon mielestä organisoida kesäretkiä. Tässä meille oikeistolaista unelmahöttöä!” Melkoista demarihöttöä kansanedustajalta, joka myös leimaa Liberan ”kokoomuslaiseksi” sekä kuittailee raporttia kannattaneiden nuorten nauttineen juuri ilmaisen koulutuksen. Onko valtion opetussuunnitelmassa tai kouluissa jotain vikaa, kun sieltä nousee tällaisiakin ajatuksia vai miksi tämä on tarpeellista mainita tässä yhteydessä? Nämä asiathan eivät todellisuudessa liity mitenkään toisiinsa, puhe oli yleissitovista työehtosopimuksista.

Kukaan ei vaadi työntekijöiden järjestäytymisoikeuden poistoa. Libera tunnustaa raportissaan ammattiliittojen historiallisen merkityksen ja tärkeyden sekä kirjoittaa mm. ”Työmarkkinoiden vapauttamisen jälkeenkin ay-liikkeelle jää vielä laaja toimintakenttä ja melkoinen arvovalta. Poliittinen lobbaus pysyy elintärkeänä tehtävänä, mutta sitä ei voi enää harrastaa ylivertaisesta valta-asemasta käsin. Mallisopimuksilla tai erityyppisillä suosituksilla voidaan tilanteen mukaan ohjailla paikallista päätöksentekoa. Oman jäsenistön tukeminen ja kehittäminen nousee luonnostaan toiminnan keskiöön. Jatkokoulutus, lainopillinen opastus, vakuutukset ja monipuolinen neuvonta työnvälitystä myöten kuuluvat valistuneen edunvalvonnan piiriin.” Päivi Lipposen käsitys kesäretkistä on jonkinlainen väärinymmärrys, koska kyllähän Päivi nyt on lukenut tämän raportin ennen kuin aloittaa hyökkäyksensä?

Itseasiassa syytökset ”kokoomuslaisuudesta” vaikuttavat omituisilta, koska Päivi itse mainostaa fb-sivullaan: ”Juuri alkamassa ajatushautomo Tänkin raportin julkistaminen Homma hallussa. Puhumme elämänhallinnasta ja hyvinvointipolitiikasta. Sain kunnian olla alustajana julkkarissa.Ajatushautomo Tänk kertoo olevansa poliittisesti riippumaton ja sitoutumaton ajatushautomo – aivan kuten Liberakin. Demarikansanedustajan aktiivinen toiminta ja ”me”-henki ei siis tee tästä ajatushautomosta mitenkään SDP:n hautomoa, vaikka samanlainen kytkös kuitenkin tekee Liberasta kokoomuslaisen. Ilkeämielisimmät voisivat huomauttaa, että Päivi Lipponen itse sai viime eduskuntavaaleissa vaalitukea kahdelta eri ammattiyhdistysliikkeeltä vaalikampanjaansa.

Libera ei halua tuoda Suomeen kehitysmaiden työoloja

Ammattiyhdistysliike Pron puheenjohtaja Antti Rinne leimaa raportin ”kolmen kirjoittajan satukirjaksi” Taloussanomissa. Rinne kysyy esimerkiksi ”On ihmisarvoa häpäisevää, että Afrikassa tehdastyöläiselle maksetaan 15 euroa kuukaudessa. Siihenkö työnantajat pyrkivät Suomessakin?” Fair enough, voin perustella sinulle Rinne miksi näin ei tule tapahtumaan, vaikka en kyllä olisi uskonut tällaisten käsitysten olevan Suomessa vielä voimissaan. Suomessa on sosiaaliturva ja työttömyyspäiväraha. Näiden kummankaan poistamista ei ole raportissa ehdotettu, joskin kannustinloukut ovat yksiä pahimpia syrjäyttäjiä Suomessa. Jos joku keskustelija kertoo, että yleissitovuuksien poistamisen myötä poistuisivat tuet ja ansaintarajat tipahtaisivat nollaan, kannattaa kysyä kuka niin sanoo? Mahdollisuutta palkkojen noin rajuun laskuun ei tässä yhteiskunnassa ole, koska jo työttömänä ollessaan tienaa enemmän. Ja vaikka tuet poistettaisiin kokonaisuudessaankin, ei ole mitenkään mahdollista olettaa yrityksien välisen kilpailun työntekijöistä olevan niin olematonta, että palkkataso painuisi ruokakassillista alemmaksi. Jos on, Suomen politiikka on vaikeuttanut kilpailua katastrofaalisen paljon.

Yritykset tarvitsevat työntekijöitä siinä missä ihmiset tarvitsevat töitä. Liberan mukaan nykyinen ammattiyhdistysliike vaurioittaa kilpailua tekemällä työntekijän palkkaamisen jähmeäksi, kalliiksi ja byrokraattiseksi. Tällöin huonosti koulutetut tai työkokemattomat ihmiset jäävät usein työmarkkinoiden ulkopuolelle, koska työnantajalla on suuri riski valinnassa. Miksi kukaan palkkaisi kokematonta nuorta kun voi palkata ammattilaisen samalla palkalla?

Työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneet löytävät tiensä kortistoon tai markkinoiden ”blindspotteihin”. Alat, joissa työehtosopimuksia ei tällä hetkellä ole, keräävät osakseen paljon tarpeettomia tai suorastaan työntekijöitä huijaavia firmoja. Osa puhelinmyynitfirmoista on hyviä esimerkkejä näistä. Monet näistä firmoista lupaavat paljon eikä palkka ole lähelläkään luvattua, osa jopa rikkoo täysin tylysti sopimuksia. Työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, jopa kuukausittaista, jolloin samat työpaikat ovat jatkuvasti auki. Luultavasti nämä firmat ovat edelleen pystyssä vain sen takia, että suljetut työmarkkinat työntävät nuoret ja kouluttamattomat suoraan heidän syliinsä. Tämä korostaa vahvaa halua löytää töitä ja valitettavasti liian säännellyillä työmarkkinoilla tämän kaltaisille ihmisille ainoa mahdollisuus päästä töihin on mennä töihin tämän kaltaiseen firmaan, jossa ”työnhaku on jatkuvasti auki”. Jos tilannetta ratkaistaan sillä, että laitetaan yleissitovuus myös näille aloille, ratkeaa kyllä ongelmat huijarifirmojen kanssa, mutta samalla kaatuu osa myös tuottavista ja kunnollisista firmoista. Ja lopputulos on silti yhtä huono: nämä ihmiset ovat edelleen työttömiä. Heille tulisi antaa mahdollisuus tehdä töitä ja kerätä kokemusta rehelisissä ja itseään kiinnostavissa firmoissa.

Daccassa romahti huonokuntoinen tekstiilialan hikipaja. Kuolonuhreja oli pitkälti toista tuhatta. Tämä hirvittävä tapahtuma kertoo ay-liikkeen tärkeydestä enemmän kuin mitkään sanat.” kommentoidaan Uudessa Suomessa. Olisi mukava nähdä työehtosopimuksessa se kohta, joka takaa talojen rakenteet ja turvallisuuden. Kaupanmyyjien työehtosopimusten yleissitovuuden poistaminen johtaa jatkuvasti romahteleviin kauppakeskuksiin? Nämä asiathan määritellään maankäyttö- ja rakennuslaissa ja hyvä niin. Suuret yritykset käyttäisivät yrityskohtaista yleissitovuutta varmasti edelleenkin, koska on epäkäytännöllistä todella puhua monen tuhannen ihmisen työsopimus henkilökohtaisesti. Tämä ei silti tarkoita, että muiden yritysten tulisi noudattaa tätä samaa, suuren korporaation työsopimusta. Suomen ammattiyhdistysliike palvelee parhaillaan suuryritysten etuja poistamalla heidän kilpailijansa markkinoilta.

AY-liikkeiden ylivalta on epädemokraattinen ja perustuslain vastainen

Nykypäivän työmarkkinat ovat täysin erilaiset kuin 1970-luvulla tai vielä siitä kauemmas historiaan mentäessä. Ammattiyhdistysliikkeet ovat saavuttaneet poliitikon valta-asemaan verrattavan aseman, joka ei ole millään tavalla demokraattisesti todettu. Kun liitoilla on erioikeuksia sanella kaikkia koskevia rajoituksia, alistaa työnantajia sekä kilpailla verorahoista, tulee ihmetellä miten tämä ei olisi ristiriidassa perustuslaillisen sopimusvapauden kanssa. Jos nuori työntekijä haluaa mennä töihin pienemmällä palkalla saamaan kokemusta lyhyeksi ajaksi eikä omasta mielestään tarvitse esimerkiksi lomaoikeutta ja työnantajalle tämän kaltainen järjestely sopii, miksei näin saa tehdä? Minä en tiedä, mutta yleissitovuuksien puolustajien tulisi osata tähän vastata. Voihan yleissitoviin työehtosopimuksiin lisätä loputtomasti lisäpykäliä ja erilaisia palkkaluokkia, mutta onko tilanteessa enää järkeä silloin? Riistoyrittäjäthän voisivat palkata koko firmansa tekijät alimman palkkaluokan mukaan. Loputon lisäpykäläviidakko poistaa koko yleissitovuuksien tarkoituksen, joten se ei ole ratkaisu tähän nuorison syrjäytymiseen tai työmarkkinoiden jähmeyteen.

Veroja tulisi kokonaisuudessaan laskea, mutta se menee vähän aiheen vierestä. Kuitenkin verotulojen lisääntyminen on looginen seuraus yleissitovien työehtosopimusten poistosta, koska työmarkkinat työllistäisivät suuremman osan ihmisiä. Vaikka palkkatulo ei kasvaisi niin suureksi, että suuremmille veroluokille edes olisi mahdollista yltää, tämän työttömän tukitulo muuttuessaan vaikka lähes saman suuruiseksi palkkatuloksi tuottaisi jo itsessään, koska kulut valtiolle olisivat pienempiä. Jos joku haluaa opiskeluiden ohella tai kesälomalla vähän töitä ja tienata 500 euroa tukien tai toisen työn lisäksi, tulisi hänen voida niin tehdä. Tällä hetkellä noin pieniä palkkoja ei markkinoilta juuri löydy, joten minipalkkaisia töitä ei edes ole – ja kaikki niiden mahdolliset tekijät ovat työttömiä. Vuokratyöfirmojen kasvava suosio kertoo tämän kaltaisten ratkaisuiden tarpeesta. Jopa kunnat joutuvat käyttämään vuokrafirmojen palveluita voidakseen palkata esimerkiksi lääkäreitä. Kunnalliseen terveydenhuoltoon minulla on kyllä muitakin ratkaisuja, mutta Aikalaisessa todetaan juuri muun muassa: ”Yksi lääkäripulan syistä on kuntien jäykkyys työnantajana. Kunnallinen työehtosopimus ei jousta.”

Viime talven ammattiliittouutisten kärki oli varmasti elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen siirtyminen suoraan ministeripestistään Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi. Monessa maassa näin suora loikkaus ei olisi sallittua, mutta Suomessa sitä ei nähty ongelmaksi. Häkämies saa luultavasti enemmän sananvaltaa työmarkkinoihin EK:n johtajana kuin ministerinä toimiessaan.

Suuryrityksiä hyödyttää laajemmin politiikan ja ay-liikkeiden yhteistoiminta, koska niillä on varaa lobbata. Liberakin syyttää ay-liikkeen aiheuttavan kartelleja rajaamalla kilpailijat pois. Pienyrittäjän on mahdotonta kilpailla ay-liikkeen ja suuryritysten valtaa vastaan.

Vuonna 2007 oli naisvaltaisten alojen, erityisesti hoitajien, palkankorotukset aktiivisessa julkisessa keskustelussa. Tällöin Kokoomus lupasi nostaa hoitajien palkkoja tietyllä euromäärällä, mutta ei myöhemmin lunastanut lupaustaan eripuran kasvaessa. Eripuran kenen kanssa? Muiden ammattiliittojen kanssa tietenkin. Kirjassa ”Media vallan verkoissa” on tutkittu julkista keskustelua esimerkiksi hoitajien palkkakiistan ajalta ja erilaisten tahojen vaikuttamista asian etenemiseen tai aihepiireihin. Vaikka media omalta osaltaan loi painetta ja kauhukuvia hoitajien lakosta koituvista kuolemista, osallistuivat keskusteluun myös muiden ammattiliikkeiden johtajat. He syyttivät Kokoomusta vain yhden alan suosimisesta ja vaativat oman eturyhmänsä huomioimista näissä palkankorotuksissa. Näin yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi olisi lopulta pitänyt antaa kaikille aloille korotukset palkkoihin, jotta hoitajien palkat olisi saatu paremmiksi. Ja eihän niitä sitten saatu.

Nykyisten ongelmien ratkaisuehdotuksia on aivan turha demonisoida

Kyllähän ne köyhät jo nyt duunin jälkeen joutuvat kelan ja pahimmillaan sossunluukulle. Onko se sun mielestä oikein?” Argumentit, joissa luetellaan nykytilan ongelmia, toimivat huonosti Liberan argumenttia vastaan. Meillä on nyt vahva ay-liike ja laajat yleissitovuudet työehtosopimuksissa, joten ne ongelmat mitä nykypäivästä löytää, voidaan katsoa aiheutuneen tämän kaltaisessa mallissa. Muutosehdotusta nykypäivän tilanteeseen ei voida kaataa argumentilla, jossa luetellaan nykypäivän ongelmia ja väittämällä tämän mahdollisen tulevaisuuden mallin aiheuttavan niitä. On ilmeistä, että malli joka on käytössä, aiheuttaa nuo luetellut nykypäivän ongelmat eikä se malli, jota vasta ehdotetaan toteutettavaksi.

Moni keskustelija kiihtyy, kun puheeksi tulee Liberan raportti tai Libera itsessään. Ei AY-liikkeiden valta saa olla asia, jonka kyseenalaistamista ei sallita. Joku visioi Liberan olevan Wahlroosin oma korruptiorahasampo, joku Lipposen tavoin lyttää kaiken Liberan raportin sisällön valittamalla kokoomusnuorten asenteesta. Liberan hallituksen jäsenet eivät luultavasti toimi nuorten ja vihaisten kokoomusnuorten ehdoilla, joten moinen on argumentaatiovirhe. ”Tarkkaan ottaen Liberan aateisoäiti todella on Ayn Rand, joka vihasi sosialismia sen takia, että hänen perintönsä jäi vallankumouksen jalkoihin Venäjällä. Aateisä, joka paljon lainasi Randia oli Anton Szandor LaVey.”, kommentoi eräs keskustelija Uudessa Suomessa. Libera kytkeytyy kaiken muun ohella myös satanismiin?

Lopputiivistys yleissitovuuksien poistamisen hyödyistä on siis vapaammin toimivat työmarkkinat, sopimusvapauden kunnioitus, suurempi työllisyys, mahdollisuus päästä matalammalla palkalla keräämään kokemusta, demokratian ohjaaminen oikeille raiteilleen, yhden tahon ylivallan hajottaminen, pienyrittäjien elämän helpottaminen ja tietysti palkkatason kasvaminen jopa nykyistä korkeammaksi kunhan kilpailun annetaan toimia. Liitot ovat varmasti niitä varten, jotka kaipaavat yhteisöllisyyttä, apua ja monenlaisia palveluja vakuutuksista lakimiehiin. Näillä liitoilla ei tule olla kuitenkaan lainsäätäjän asemaa. Päivi Lipponenkin kertoi ajatuksiaan oman ajatushautomonsa raportista: ”Raportissa on ihana vertaus onnesta. Kun yrittää tavoitella onnea, se on kuin perhonen, joka väistelee. Kun keskittyy tekemään itse asioita, perhonen laskeutuu olkapäälle.” Niin työttömät, älkää väistelkö!

Tallennettu kategorioihin Yhteiskunta | Avainsanoina , , , , , , , , , , , | 3 kommenttia

Kieltäjät kieltää

Yhteiskunnassamme liikkuu outo ilmiö. Sen mukaan kieltämistä vastustavalla  on aina todistustaakka. Oli sitten kysymys ilokaasun viihdekäytöstä, Internetin anonymiteetistä, seksin ostosta tai käteispalkoista, on aina kieltämistä vastustava se, joka joutuu perustelemaan itseään monin verroin kovemmin. ”Miksi ei kiellettäisi?” näyttäisi olevan se ensisijainen asenne. Milloin tämä kääntyi näin päin? Status quo on aina huono vaihtoehto, kielletään.

Status quo -argumentti ei tosin päde toisessa ilmiössä, joka kulkee käsikynkkää edellisen kanssa. Se, että kerran kielletyt asiat pysyvät kiellettynä, ei vaadi perusteluja. Status quo on hyvä asia siis. Ainoa suunta näyttäisi olevan lisää kieltoja, koska ne ovat poliittisesti helppoja ratkaisuja ja antavat mielenrauhan monelle hermoilevalle kukkahatulle.

Kuva Facebookista, tekijä anonyymi

Kuva Facebookista, tekijä anonyymi

Kieltäminen on kivaa, koska kieltämisen jälkeen ihmisiä voidaan sakottaa tai heidät voi laittaa vankilaan. Kieltäminen kannattaa, koska ihmiset on helppo jakaa kieltojen myötä moraalisesti hyviksi tai pahoiksi. Outo häilyvä raja on toki olemassa jokaisen kieltäjän päässä, jonka mukaan ihan kaikkia kieltoja ei tarvitse noudattaa, jos ne toimivat vastoin arkijärkeä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii vaikka punaisia päin kävely tai alkoholin juominen julkisella paikalla, laissa määriteltyjen paikkojen ulkopuolella. Rikesakkolaista löytyy näitä pykäliä, josta voi pieniä sakkoja ripsua.

Kieltämiseen on mukava kätkeytyä, koska silloin paha maailma ei ehkä potki päähän niin rajusti. Jokainen kieltäjä tosin unohtaa sen, ettei Suomen rikoslaki kiellä mitään. Se antaa tietynlaisia rangaistuksia tietynlaisista teoista. Voi selata vaikka jokaisen pykälän suurennuslasilla läpi, eikä yhtäkään kieltoa löydy. Tällöin relevantimpi termi on ”rangaista”. Uudet kysymykset ovatkin jo mielenkiintoisempia: Miksi ilokaasun viihdekäytöstä tulee rangaista? Miksi anonyyminä olemisena tulee rangaista? Miksi haluat rangaista ihmistä, joka tekee asian X?

Jokaiselle ihmiselle tekee hyvää aika ajoin pohtia asioita vähän omaa empiriaa syvällisemmin, mutta tulee myös aika, jolloin tunteet on hylättävä sivuun ja avattava silmät todellisuudelle. Huumausainelait on hyvä esimerkki tästä. ”Kielletyt” asiat ovat todellisuudessa asioita, joita tehdessään ihminen saa rangaistuksen. Se asia ei siis ole kielletty, vaan sille on laitettu sanktioita. Kannabiksen kanssa näkyy yhteiskunnassamme sama ilmiö kuin monessa muussakin Euroopan maassa – sen käyttö lisääntyy. Portugali poisti rangaistukset huumeiden käytöstä kannabiksesta heroiiniin ja keskittyi ongelmatapausten hoitamiseen. Helsingin Sanomatkin tulkitsee uutisessaan lain ”selättäneen huumeet”. Puhumattakaan siitä, että alkoholin kulta-aika on hiipumassa eikä nuorta aikuisväestöä enää kiinnosta samalla tavoin öykkäröidä humalassa pitkin katuja kuin sukupolviedeltäjäänsä, joten lienee reiluakin miettiä rankaisumallia uudestaan. Nykyiset ministerit eivät rankaise kännissä örveltämisestä, mutta he kyllä rankaisevat muista, jopa rauhallisuutta ja seesteisyyttä tuovista päihteistä.

Jokainen kieltäminen tarkoittaa rangaistuksen tuomista ennen lailliseen asiaan. Onkin moraalitonta sättiä ihmistä, joka ei yhtäkkiä pykälän muutoksen takia näekään toiminnassaan yhtään mitään sen enempää väärin kuin ennen. Oikeusjärjestyksen tuottama moraali on hyvin ristiriitainen, koska lakipykälät muuttuvat jatkuvasti. Omat aivot on avainasemassa tässä. ”Kieltämistä” halutaan edelleen jatkuvasti lisätä, vaikka ”kieltolaeista” ei ole ikinä seurannut mitään hyvää. Voi harmi, kun ei voi ”tuplakieltää”, koska silloin se varmasti toimisi. Se, että yhdellä päätöksellä laitetaan yksi ihmisryhmä kokonaisuudessaan rangaistavaksi populaksi – ihan vaan koska X – takaa sen, että meillä on paljon rikollisia jatkuvasti. Ja koska rikollisuus, valvontaa on lisättävä ja kiellettävä lisää, koska edellinen kielto ei toimi. Valvonta ahdistaa tutkitusti ihmisiä.

Kieltäjillä on aina todistustaakka, oli sitten ministeri tai tavallinen facebook-pulliainen. Kieltämällä jotain annetaan valtiolle oikeus viedä tämän ”kiellon” rikkojalta omaisuutta tai jopa vapaus määräajaksi, joten siihen ei tule suhtautua kevytkenkäisesti.

Katsoin Yle Areenasta hyvän ja hassun hauskan dokumentin maailman pienvaltioista ”Miten perustetaan oma maa?”. Tämän dokumentin hengessä on hyvä järjestää ajatuksensa takaisin sinne omiin, aluperäisiin arvoihinsa. Otetaan visioksi juuri perustettu valtio, johon tulee luoda lainsäädäntö. Jokainen kielto on erikseen perusteltava ja sen tulee koskea kaikkia samanarvoisesti. Jos valtiossa haluttaisiin erotella lapset ja aikuiset, se tulisi määritellä omana pykälänään. Luultavasti lähes jokainen haluaisi uuden valtion lainsäädännön rankaisevan toisen vapauden tai koskemattomuuden loukkaamisesta – näin ihan alkuun – ja lasten (tai kaikkien tietyn iän alittavien) erioikeuksien määritelmä tulisi varmasti heti seuraavana. Lopun voi jokainen miettiä itse. Tärkein opetus on, että ihmisten toiminnan rajoittaminen vaatii sitä kovemman perustelun, mitä vähemmän se koskettaa ketään ulkopuolista. Todistustaakka on kieltäjillä.

 

 

Tallennettu kategorioihin Yhteiskunta | Avainsanoina , , , , , | 4 kommenttia

Syntikunnan vappupuhe – Viva la Revolution

Arvoisa työväki,

Työväenjuhlaa juhlitaan koko maassa tänään vaihtelevissa merkeissä. Työttömyys on nousussa edelleen, joskaan se ei vielä ole lähelläkään edellisen laman tilaa. Historiallisesti vappu on kenties nähty Suomessa sosialistisen vallankumouksen juhlana, mutta kauemmas historiaan mennessä jo 1800-luvun lopulla juhlittiin vappua kansainvälisena työväen juhlana tai kansainvälisenä työväen mielenosoituspäivänä. Yhdysvalloissa 1800-luvun lopussa ihmisiä tuomittiin syytteisiin anarkismista tai valtion vastaisuudesta vapun päivän mielenosoituksista. Nykyään Suomessa työläiset vastaan porvarit -taistelu on muuttunut työväen, laidasta laitaan, taisteluksi valtiota ja sen kätyreitä vastaan.

Siinä missä vapaaehtoisesti yhdessä luodun hyvinvointivaltion voidaan ajatella olevan hyvä apuväline nostamaan yhtenäisiä kansakuntia kurjuudesta ja köyhyydestä, ei se kuitenkaan toimi ilman aktivisia kansalaisia. Se, että verotuloilla hoidetaan kaikille perustoimeentulo, edellyttää ennen kaikkea verotettavan väestön löytymistä. Tässä kohtaa on iskenyt mukaan valtion ahneus. Veroja ei makseta, jos ne ovat liian korkeat – niitä kierretään. Tuotteita ei osteta, jos ne ovat liian kalliita. Ei ole mitään solidaarisuuden laiminlyömistä, jos kieltäytyy maksamasta eduskunnan turhia hankkeita tai Kataisen päiväkahveja. Tässä kohtaa pitää avata silmät 2010-luvulle ja reagoida. Tässä kohtaa on aika valheiden, kusetuksen ja korruption paljastua. Tässä kohtaa meillä on tietoyhteiskunnan suurin ase käytössämme, jota valtiovalta ei meiltä voi riistää. Tässä kohtaa me sanomme vastaan kansakuntana.

Me, työväki, osaamme pitää huolta toisistamme ja omasta valtiostamme ja haluamme kaiken toimivan hyvin. Suomalaiset ovat kansana hyvin tasa-arvoista, suvaitsevaa sekä sisukasta, joten nykyinen malli alkaa hyvinvoinnin tuottamisen sijaan tuntua holhouksien ja kieltojen tuottamiselta. Me emme ole muukalaisvihamielisiä. Samaan aikaan kuin puhumme yt-neuvotteluista ja työttömyyden kasvusta, joku tuo keskusteluun työvoimapulan. Missä menee vikaan, kun työttömyys kasvaa ja yrityksiä menee konkurssiin työvoimapulan takia?

Verot, ne fucking verot. Nykyistä hallitusta voi rauhassa sanoa huonoimmaksi aikoihin. Valtion viedessä veroina noin puolet tuloistamme ja sääntelemällä jokaisen euron mikä lompakostamme lähtee, jaksamme silti luoda uutta kehitystä. Meillä on virtuaalirahaa oman tuhoon tuomitun valuuttamme ohella, meillä Viro ja sen halpa alkoholi, meillä on muut päihteet joita kielloista huolimatta ei saada aisoihin ja meillä on yhteinäisyys; lastensairaala, aikapankit, ruokapiirit tai pimeä työ.

”Hyvinvointivaltiosta” on tullut liian painava, sen kulta-aika kesti suunnilleen noin 30 vuotta – ehkä sen tulisikin toimia vain sivistäjänä, vapauden turvaajana ja tasa-arvoistajana, joka liian pitkällä aikavälillä alkaa tuhoamaan itse itseään. Se, että on positiivista ettei meillä ole katastrofaalista köyhyyttä tai nälänhätää, ei tarkoita etteikö valtiomalli painaisi niskassamme vuorenraskaana. Viisas tajuaa muuttaa näkemyksiään kun uutta tietoa tulee, hölmö kokeilee samaa tapaa yhä uudestaan ja uudestaan toivoen erilaista lopputulosta. Meillä on perusturvapalveluita turvaamaan toimeentuloa ja meidän veromme siihen riittävät leikkauksien jälkeenkin. Me emme tarvitse yleissitovia työehtosopimuksia, yritystukia, puolutukia, korkeita veroja tai laajaa auktoriteettivaltaa. Me tarvitsemme vapauden.

Vapaus sisältää klassisen liberalismin hengessä ajatuksen, että olemme vapaita tekemään mitä ikinä keksimmekin, kunhan emme riko muiden samanlaista oikeutta. Klassisen liberalismin ideaalissa säteilee myös non-agression ja vahingon periaate. Meitä saa rajoittaa, jos haluamme tehdä muille pahaa. Me emme tarvitse ohjeita siihen, onko oikein käydä maanantaina baarissa tai siihen, mitä kasveja syömme tai emme. Nykyistä tilannetta tarkastellessa voimme huomata olevamme sivistyneitä ja älykkäitä yksilöitä, joten osaamme ottaa paremman kontrollin elämästämme. Se vaatii valtion kontrollin löyhentämistä. Me emme ole pieniä lapsia.

Järjestyslaissa kielletään alkoholin juominen julkisella paikalla puistoja lukuunottamatta. Me kuitenkin juomme kaljaa kaduilla tai bussipysäkeillä juuri silloin kun itse valitsemme. Suomen nuorekkain virkamies, nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss, uskoo kannabiksen laillisistuvan joskus. Lista on pitkä. Laki on vain sanoja kirjassa ja massiivisen kollektiivin edessä kuka tahansa poliitikko murtuu. Kansalaisaloitelaki keräsi hiukan toivoa, mutta sitä ammutaan jo alas. Ihan sama, me kyllä keksimme uuden keinon! Me emme aio noudattaa niitä lakeja, joita ei voi meille mitenkään moraalilla perustella. Me mielummin kierrämme verot, kuin rahoitamme Suomen epämieluisaa politiikkaa!

Minä kaipaan liberaalimpaa yhteiskuntaa. Minä kaipaan laajempia yksilön- ja sopimuksenvapauksia. Minä en luota poliitikkoihin säätelemään omia rahojani. Minä haluan valtion, joka turvaa sopimukseni ja vapauteni; en valtiota, joka sanelee kaiken mitä saan tai en saa tehdä. Minä en halua poistaa jokaisen perusturvaa, vaan todella uskon asioiden toimivan ilman tätä ministeriteatterin suurta ylivaltaa. Tänään me yhdessä juhlimme tasaveroisena työväkenä yhdessä paremman tulevaisuuden puolesta!

Tallennettu kategorioihin Yhteiskunta | Avainsanoina , , , , , , | 1 kommentti